Lisää kauhuraapaleita

Harrastelijamerkki

Harri oli kolmetoistavuotias koululainen. Hän oli uimahallissa, jossa järjestettiin koulun liikuntatunti. Harria pelotti, koska hän osasi uida niin huonosti, ja lisäksi huhuttiin, että uimahallissa kummitteli.

Harri arasteli aikuisten altaaseen menoa. Opettaja kuitenkin pakotti Harrin altaaseen ja suorittamaan harrastelijamerkkiä. Siihen kuului viidenkymmenen metrin myyräuinti, kroolin helpotettu versio.

Harri lähti uimaan. Kasvoja täytyi pitää veden alla hengitysten välillä, ja hengitettyä hän sai vain hädin tuskin. Harri meinasi luovuttaa 25 metrin kohdalla, mutta tällöin jokin tarttui häntä jalasta ja veti pinnan alle.

* * *

Elisa Betren, kilpauimarin haamu, piti epäonnistunutta harrastelijamerkin suorittajaa pinnan alla. Hän ei voinut sietää niitä, jotka eivät saaneet edes harrastelijamerkkiä suoritettua.

Odinin kirous

Marko oli uusnatsi, joka tykkäsi hakata suvakkeja. Ne kaikki olivat hänen mielestään liimanhaistelijoita.

Kerran Markon eteen ilmestyi yksisilmäinen partasuu, joka sanoi: ''Olen Odin. Olet käsittänyt asiat väärin. Voimaa pitää käyttää vastuullisesti. Niinpä langetan päällesi kirouksen: Jos nostat kätesi jotakuta vastaan, tämä kaatuu kuolleena maahan.''

Vielä saman päivän iltana anarkistipelle tuli hyppimään Markon nenille. Marko menetti hermonsa ja päätti antaa pitkätukalle kurinpalautusta. Hän tinttasi anarkistia turpaan. Tämä kaatui, löi päänsä ja kuoli. Samanlaisissa tilanteissa kuoli lähipäivien aikana neljä suvakkia lisää, pilviveikkoja kaikki tyynni.

* * *

Tutkinnanjohtaja katsoi todistusaineistoa: ''Viisi kuollutta. Tämä ei voi olla sattumaa. Tuo meidän säilössä oleva poika on tappanut tarkoituksella.''

Feissari

Olin kerran menossa rautatieasemalle vessaan, kun feissari yritti pysäyttää minut. Päätin tehdä tavallisen temppuni ja kävellä ohi ikään kuin häntä ei olisi olemassakaan. Feissari huusi ''Hei… hei!'' En reagoinut.

Kun olin jo päässyt feissarista ohi, hän hyppäsi eteeni: ''Keräämme rahaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan egyptiläisen pyramidin kunnostamiseen. Voisit sitoutua kuukausilahjoitukseen. Vain 200 euroa kuussa.'' Kieltäydyin naurettavasta tarjouksesta, ja feissari sanoi: ''Muutat vielä mielesi.''

Kun olin päässyt vessaan, vessapaperirulla lensi telineestään ja kääri minut vessapaperimuumioksi. Onneksi se oli vain vessapaperia, ja kääreistä eroon pääseminen oli helppoa. Säikähdin kuitenkin, olisiko seuraavaksi vuorossa jotain pahempaa? Varmuuden vuoksi meni ulos, etsin feissarin ja suostuin hänen ehdotukseensa.

Sulanutta tuotetta ei saa pakastaa uudelleen

Ville oli pelannut päivän videopelejä ja vetänyt sipsejä ja kokista niin paljon, ettei hänellä ollut enää nälkä. Yhtäkkiä Ville muisti, että hän oli ostanut Lidlistä pakastepizzan ja unohtanut sen huoneenlämpöön kymmeneksi tunniksi.

Ville laittoi pakastepizzan pakastimeen, koska hänellä ei ollut nälkä. Kyllähän hän tiesi, että pizzalaatikossa luki ''Sulanutta tuotetta ei saa pakastaa uudelleen'', mutta Ville ajatteli, ettei kukaan saisi tietää. Ville asui yksin, eikä kukaan nähnyt, kun hän kävi ujuttamassa pizzan pakastinarkkuun.

* * *

Tunnin päästä Villen ovikello soi. Ville meni avaamaan. Ovella oli kaksi mustiin pukuihin pukeutunutta kaapinkokoista miestä, joilla oli aurinkolasit. ''Olemme Lidlin agentteja'', miehet esittäytyivät. ''Tämä onkin vakavampi juttu.''

Länsimetro

Arkhamin kaupungissa oli vain yksi metrolinja, ja sekin lyhyt. Oli kaupunkilaisille häpeän aihe, että kaupungin metro oli moinen lelumetro. Niinpä kaupunginvaltuustoon tuotiin aloite metrolinjan jatkamisesta länteen niin, että Miskatonicin yliopistokin saataisiin metolinjan piiriin.

Metrolinjan jatkamisesta tuli kaupungissa kuuma puheenaihe, ja vastustus henkilöityi Terry Tipperyyn, tunnettuun höyrypäähän, joka päivästä toiseen seisoi Arkhamin kupungintalon edessä julistaen, että pahan voimat saisivat vallan, jos metrolinjaa jatkettaisiin. Koska kukaan ei halunnut samaistua moiseen sekopäähän, yleinen mielipide kääntyi metrolinjan rakentamisen kannalle.

* * *

Rakennusmiehet porasivat metrotunnelia kallioon. Yhtäkkiä pora alkoi pyöriä tyhjää. Se oli osunut onkaloon. Poranreikä räjähti laajemmaksi, ja aukosta tunki ulos lonkeroita. Ikiaikainen paha oli herännyt.

Pikakummitus

Olin juuri muuttanut omakotitaloon, ja tutkin paikkoja. Huomasin edeltäviltä asukkailta jääneen kylmähuoneeseen purkkeja, joissa luki koristeellisella fontilla ''Pikakummitus - Lisää vain vesi''. Avasin purkin, ja siellä oli jotain harmata jauhetta, kuin tuhkaa.

Uteliaisuus vei voiton, ja päätin kokeilla jauhetta. Laitoin hiukan jauhetta kulhoon ja kaadoin vettä päälle. Vesi alkoi kuplia, ja kulhosta nousi usvaa. Usva mutoutui harmaaksi hahmoksi kulhon yläpuolelle. Hahmolla oli muodoton ruumis, pää ja kädet.

Hahmo alkoi lennellä ympäri taloa, naristella ovia ja lattialautoja, pudotella kirjoja hyllystä ja kirjoittaa huulipunalla vessan peiliin.

Katsoin tekstiä peilissä, ja siinä luki: ''Se oli talvella -39, kun osuin ryssän väijytykseen. Kuolin pikakivääritulituksessa.''

Koulussa

''No niin, oppilaat. Uuden lain mukaan poltergeistit sopeutetaan yhteiskuntaan, joten meillä on poltergeist, Emma, uutena oppilaana. Koputapa seinään, Emma.''

Kop, kop.

Opettaja aloitti matematiikantunnin. Sinä päivänä vuorossa oli polynomifunktio. Opettaja kirjoitti asiaa taululle, ja oppilaat kopioivat sitä vihkoihinsa. Poltergeistin vihkon päällä kynä teki merkintöjään, kuin näkymättömän käden ohjaamana. Yhtäkkiä poltergeistin kynä lensi luokan eteen osuen opettajan selkään.

''Emma! Ei saa käyttäytyä noin!''

Koputus seinän morsetti: ''Vitun huora!''

Opettaja oli saanut vain pikakoulutuksen morsetuksen tulkitsemiseen. ''Mikä huora? Emma, ei saa kiroilla!''

Seuraavaksi poltergeistin pulpetti lennähti luokan eteen. Siinä olivat vaarassa sekä opettaja että eturivin oppilaat.

''Tätä menoa saan hermoromahduksen'', opettaja mietti.

Energiahoitaja

Rauhallisen musiikin soidessa Tuija asettui sängylle makaamaan. Hoitaja aseti kätensä lähelle Tuijan kehoa ja liikutteli käsiään.

Tuija oli tullut laivalla Tallinnaan energiahoitoon. Ne olivat Tallinnassa paljon halvempia kuin Helsingissä. Energiahoitaja veloitti vain kympin puolesta tunnista.

Hoitaja laittoi suitsuketta palamaan ja kristalleja Tuijan vatsalle. Tuija ajatteli, että näitä ylellisyyksiä ei Helsingissä saanut. Puolen tunnin kuluttua Tuija nousi ylös ja maksoi kympin mieluusti.

Tuija lähti kulkemaan laivalle, mutta parin sadan metrin jälkeen hän lysähti voimattomana maahan. Maatessaan siinä kuolemaa tekemässä Tuija tajusi, mitä oli tapahtunut: Parantavan energian antamisen sijaan hoitaja olikin imenyt energiaa hänen kehostaan. Virolaiseen energiahoitajaan ei sittenkään olisi pitänyt luottaa.

Juliste

Jukka oli ostanut online-julistekaupasta julisteen ja ripustanut sen sänkynsä päätyyn niin, että Jukan nukkuessa juliste oli hänen päänsä yläpuolella. Julisteessa valui vettä pilvikaupungista temppeliin, josta se edelleen valui julisteen alaosassa olevaan mustaan aukkoon.

Juliste oli ollut nettikaupan new age -osiossa, mutta Jukka ei välittänyt julisteen ideologisesta painolastista. Jukan maailmankuva oli tieteellinen, ja hän oli ostanut julisteen siksi, että se oli hänen mielestään esteettisesti miellyttävä.

Yö toiseensa jälkeen juliste valutti henkistä vettä Jukan päähän. Alkemiassa vesi ja tunne liittyvät yhteen, ja niinpä Jukan rationaalinen maailmankuva alkoi muuttua tunteelliseksi. Jukka innostui henkisestä kasvusta, energiakristalleista ja energiahoidoista. Hän jäi yksin rationalistiystävien hylätessä hänet.

Isä meidän

Pastori Koskinen oli kahvilassa miettimässä saarnaansa, kun Koskisen pöytään istui laitapuolen kulkija, joka aloitti: ''Kuule, minä juon kampiviinaa joka päivä…''

Koskinen ajatteli, että ihmisten kuunteleminen kuului hänen työhönsä, mutta Jumalanpalvelus alkaisi hetken päästä. Niinpä hän joutui sanomaan spurgulle, että hänen täytyi mennä.

Spurgu vastasi: ''Yritäpä lausua Isä meidän -rukous.''

Koskinen poistui, ja Isä meidän -rukous alkoi pyöriä hänen mielessään: ''Isä meidän, joka nussit kaikkea liikkuvaa.'' Koskinen ajatteli, että ei sen noin pitänyt mennä. Hän yritti uudelleen mielessään, ja sama toistui kerta toisensa jälkeen.

Saavuttuaan sakastiin Koskinen pyysi lehtoria siunaamaan itsensä. Lehtori teki niin, ja Jumalanpalveluksessa Isä Meidän -rukous tuli oikein.

Sytkäri

Ngao asui syvällä Amazonin viidakossa. Hän ei kuitenkaan tiennyt, että kyseinen viidakko päättyi jossain, ja sillä oli täten nimi.

Kerran Ngao tapasi kummallisen miehen. Mies oli vaalea, ja hän paukutteli kepillään. Kun Ngao hiipi miehen luokse vangitakseen tämän, mies vaikutti ystävälliseltä. Mies antoi Ngaolle kiven, josta sai liekin halutessaan esiin, ja he erosivat ystävinä.

Kun Ngao näytti kiveä kylänsä noidalle, tämä sanoi, että kivessä asui paha henki. Kivi haudattiinkin asiaankuuluvien rituaalien jälkeen.

* * *

Seuraavana aamuna Ngaon vaimo löysi Ngaon kuolleena. Mikään luonnollinen syy ei ollut kuolemaa aiheuttanut, vaan se oli pahan hengen työtä. Henki oli siirtynyt kivestä Ngaohon tämän leikkiessä kivellä.

Naistenmies

Harri oli naistenmies, jolla oli useita seksikumppaneita, puolivakituisia ja satunnaisia. Jotta ikäviä yllätyksiä ei tulisi, Harri oli antanut sterilisoida itsensä.

Kerran ufot abduktoivat Harrin. Aluksessaan ne tekivät Harrille lääketieteellisiä kokeita.

Abduktiokokemuksen jälkeen Harri pelkäsi, että hänestä tulee friikki, joka ei koskaan pääse pukille. Mitä vielä, abdukoitujen tukiryhmässä hänellä kävi mieletön flaksi. Naiset suorastaan jonottivat sänkyvuoroa.

Yhdeksän kuukautta näiden tapahtumien jälkeen Harri sai isyyshaasteet kahdeltakin abduktoitujen tukiryhmän naiselta. DNA-testit osoittivat, että Harri todella oli isä, ja hän joutuisi maksamaan itsensä kipeäksi elatusmaksuja.

Harri meni lääkäriin, ja lääkäri totesi Harrilla olevan normaalit, terveet siemenjohtimet. Silloin Harri tajusi, mitä ufot olivat hänelle tehneet!

Ihmissusi Helsinginkadulla

Pekka: Makasiinaan-helluntaiseurakunta, pastori Pekka Kärkäinen puhelimessa.

Katriina: Katriina Nousiainen Helsingin kaupungin puhtaanapito-osastolta tässä. Me tarvittaisiin kirkonmiehen apua.

Pekka: Niin?

Katriina: Olettehan nähneet lööpit, joiden mukaan Helsinginkadulla on viime yönä juossut ihmissusi. Meidän puolalaiset työntekijät on kauhuissaan.

Pekka: Olen lukenut uutiset, ja kyllähän se oikealta ihmissudelta vaikuttaa. Silminnäkijä on nähnyt suden muuttuvan ihmiseksi.

Katriina: No hyvä, että otatte meidät vakavasti. Luterilainen kirkko kieltäytyi auttamasta, kun heidän mukaansa ihmissudet ovat taikauskoa.

Pekka: Kuinka voin auttaa?

Katriina: Se ihmissusi jätti jälkeensä lantakasoja. Meidän puolalaisten työntekijöiden pitäisi siivota ne pois, mutta he eivät uskalla koskea kasoihin ennen kuin kirkonmies on käynyt siunaamassa ne lantakasat.

Spermapankki

Jenna oli lesbo. Hän ei koskaan ollut ollut miehen kanssa. Naispartnereita hänellä oli ollut, yhden yön seksisuhteita ja muutaman kuukauden seurustelusuhteitakin.

Jenna halusi lasta. Hän oli tilannut spermaa tanskalaisesta spermapankista. Siellä ei esitetty kysymyksiä, kuka tahansa saattoi ostaa siemennestettä. Sen maahantuonti Suomeen oli laitonta, mutta postipaketti oli mennyt läpi tullista, ja Jenna oli saanut paketin. Hän oli valinnut pitkän, atleettisen ja valkoihoisen luovuttajan, ja hän oli juuri ryhtymässä keinohedelmöitykseen kotikonstein.

* * *

Vähän näiden tapahtumien jälkeen Hans sai potkut spermapankista. Hän oli sotkenut lähetyksiä. Hans ei välittänyt, hänen työnsä oli tehty. Kristus oli syntynyt neitsyestä, joten Antikristuksen synnyttäjäksi sopi parhaiten neitsyen irvikuva.

Metallisti

Make oli metallisti. Hän kuunteli rankinta black metalia, ja olipa hänellä oma black metal -yhtyekin. Kerran, saadakseen inspiraatiota uuteen biisiin, hän meni läheiseen kummitustaloon.

Make laskeutui huojuvat portaat kummitustalon kellariin. Hän kulki edestakaisin, kunnes hän kuuli oven sulkeutuvan. Hän oli nalkissa pienessä huoneessa. Alkoi kulumaan rap-biitti. Vihreänä hohtava ihmisen yläruumis materialisoitui Maken eteen. Se aloitti:

Minä sulle tässä räppään
Riimit raikaa tättärättää

Räppään ja tättärättää, eiväthän ne edes rimmanneet. Make työnsi sormet korviinsa, mutta musiikin irvikuva soi yhä kovempana. Make yritti huoneesta ulos, mutta ovi ei auennut.

Tää on tosi kova biisi
Tästä löytyy jopa riimi

Aave jatkoi ja jatkoi räppäämistään.

Kiinalainen ravintola

Olin sijoittanut rahaa kiinalaiseen ravintolaan äänettömänä yhtiömiehenä. Ravintola oli ollut kuukauden ajan toiminnassa, kun menin tutustumaan sijoitukseeni.

Ravintolassa oli vain buffet. Katsoin ruokien nimiä buffet-pöydässä. ''Tofu vihannekset'' ''Kana kung po'' ''Liha peking kastikessa''. Kysyin henkilökunnalta, mitä lihaa ruuassa oli, mutta he vain levittelivät käsiään sen näköisinä, etteivät olleet ymmärtäneet kysymystä.

Henkilökunnan vastusteluista huolimatta työnnyin keittiöön katsomaan, mitä siellä puuhattiin. Näin kokin pilkkovan lihakirveellä ihmisruumista wok-pannuun. Henkilökunta oli kerääntynyt taakseni, ja he hokivat: ''Halpa halpa.''

Äänettömänä yhtiömiehenä minulla ei ollut sananvaltaa siihen, mitä ravintolassa tarjoiltiin. Voisin vain käräyttää ravintolan poliisille. Sitä en tehnyt, olihan minun suojeltava sijoitustani, eikä konkurssi sopinut suunnitelmiini.

Uutuus! Super Ekspanderi!

Jukka oli kymmenvuotias koulupoika. Hänen äitinsä säilytti kolikoita purkissa tiskipöydällä, ja Jukkaa oli kielletty ottamasta kolikoita purkista.

Kerran Jukka kuitenkin pihisti purkista neljä euroa ja meni ostamaan niillä karkkia ystävänsä Jounin kanssa. Kaupassa he huomasivat uusia karkkeja, joiden pussissa luki ''Uutuus! Super Ekspanderi!'' Jouni ja Jukka ostivat pussin niitä ja söivät karkit.

Kaverukset eivät kuitenkaan tienneet, että super-ekspanderit ilmestyvät vain niille, jotka ovat pihistäneet rahaa. Karkit laajenivat poikien vatsassa halkaisten heidän vatsalaukkunsa. Pojat joutuivat sairaalaan, jossa vatsalaukut ommeltiin kasaan, ja he joutuivat olemaan osastolla kaksi kuukautta.

Jukan äiti tuli katsomaan Jukkaa sairaalaan: ''Sitä on taidettu pihistää rahaa ja syödä super-ekspandereita.''

Välitilassa

Pertti täytteli toimeentulotukihakemusta. Hän oli pudonnut työttömän peruspäivärahalle, ja sossu sai täydentää hänen toimeentuloaan. Hakemuksessa hän jätti mainitsematta sen, että hän omisti kesämökin, sossu voisi muuten vaatia häntä myymään sen. Hän asui vuokralla, mutta mökistään hän ei luopuisi.

Kaikki meni hyvin, Pertti ei jäänyt kiinni ja toimentulotuki kolahti tilille.

* * *

Kun Pertti meni kesällä mökilleen, hän havaitsi, että kaikki huonekalut olivat nurin, ja mökissä lenteli yltympäriinsä kummituksia. Pertti kutsui meedion selvittämään tilannetta.

Meedio sanoi: ''Kun jätit mökkisi ilmoittamatta sossulle, mökki joutui välitilaan. Yhtäältä se on fyysisesti olemassa, mutta toisaalta paperilla sitä ei ole olemassa. Välitilassa oleva talo on kummitusten helppo vallata.''

Vesihiisi

Millin kokoinen vesihiisi sihisi viemärissä. Se oli mennyt suihkun likakaivoon odottamaan ihanaa vesiryöppyä.

Jonna meni suihkuun. Hän saippuoi itsensä, ja sitten hän huomasi, että hänellä oli pissahätä. Kyllähän Jonna tiesi, että suihkussa pissaaminen on ällöttävää, mutta Jonna ajatteli, että suihkun vesi huuhtelee virtsan viemäriin. Niinpä Jonna antoi virtsan valua veden sekaan reisiään pitkin.

Vesihiisi tuohtui. Se oli odottanut mukavaa kylpyä, ja nyt veden seassa olikin virtsaa. Vesihiisi päätti antaa suihkuttelijalle opetuksen. Se singhti viemärin ristikon läpi suihkuttelijan alapäähän, ja sieltä virtsaputkea pitkin virtsarakkoon. Virtsarakon se tuhosi kokonaan. Suihkuttelija kaatui kivuissaan lattialle. Sairaalassa suihkuttelijalle tehtäisiin avanne, ja hän pissaisi pussiin loppuelämänsä.

Tupakkaa

Kerran Jari oli menossa Sörnäisiin, kun Sörnäisten metroaseman ovella hän näki arviolta viisitoistavuotiaan pojan.

''Oisko heittää tupakkaa?'' poika pyysi.

Jari mietti hetken antaako vai ei, mutta sitten hän ajatteli, että ystävällisyys on tärkeämpää kuin yhteiskunnan normit. Kyllä viisitoistavuotias oli Jarin mielestä tarpeeksi vanha päättämään, polttiko vai ei. Niinpä Jari tarjosi savukkeen ja vielä tultakin.

Jari jatkoi matkaansa, ja eräällä syrjäisellä kujalla vihreäutuiset hahmot piirittivät Jarin. Hahmot näyttivät lapsilta, aina kymmenvuotiaista jonnekin kahdeksaantoista.

''Tupakkaa'', hahmot vaativat. ''Tupakkaa.''

Jari meni shokkiin, ja eräs vanhimmista hahmoista sanoi: ''Olemme keuhkosyöpään kuolleiden lasten haamuja. Ehkä joukkomme kohta kasvaa sinun takiasi yhdellä.''

Haamut repivät Jarin kappaleiksi.

Pöytätavat

Kirsti oli vasenkätinen, ja hänen oli helpompi ruokailla, kun hän piti haarukkaa oikeassa ja veistä vasemmassa kädessä. Kyllähän hän muisti, kuinka ala-asteen opettaja oli aina painottanut sen kuuluvan hyviin pöytätapoihin, että haarukkaa pidetään vasemmassa kädessä ja veistä oikeassa. Kirsti oli kuitenkin aikuinen, ja hän antoi piut paut ala-asteen opetuksille. Kuka sellaisista enää nykyaikana välitti?

Kerran Kirstin kotiin avautui ulottuvuuksienvälinen portti, ja demoniruhtinas ilmoitti tulevansa ruokailemaan Kirstin luokse. Aterialle Kirsti laittoi bravuuriaan, kukkoa viinissä. Kun demoniruhtinas ja Kirsti istuivat aterioimaan, Kirsti vanhasta tottumuksesta otti haarukan oikeaan käteensä ja veitsen vasempaan. Demoniruhtinas tulistui moisesta epäkunnioittavasta käytöksestä ja iski Kirstin kuoliaaksi siihen paikkaan.

Neljäntuulenhattu

Mikael oli eräässä pohjoissuomalaisessa hiihtokeskuksessa viettämässä hiihtolomaa. Keskuksen matkamuistopuodista hän osti neljäntuulenhatun. Hän ei tiennyt, että kyseessä oli jäljitelmähattu, jonka laatu ei vastannut aitojen neljäntuulenhatujen tasoa.

Puettuaan hatun Mikael vastutamattomasta halusta pomppi ja lauloi ''nunnuka nunnuka lailailailai''. Seuraava toteutettu mielihalu oli lähteä Luostolle ryyppäämään, vaikka sinne oli satoja kilometrejä matkaa.

Kun rahat oli ryypätty, Mikael yritti riisua hattua, mutta se ei irronnut. Vastustamattoman halun ajamana hän vain pomppi ja lauloi ''nunnuka nunnuka lailailailai''.

* * *

Lapinnoita katsoi Mikaelia tyytyväisenä. Hän oli kironnut kaikki neljäntuulenhatut myymälässä, josta Mikael oli omansa ostanut. Seuraavan kerran etelän miehet miettisivät tarkemmin ennen kuin yrittäisivät omia saamelaisten kulttuuria.

Lasku

Laura hoiti raha-asiansa mallikkaasti. Hän piti kunnia-asianaan, että hän maksaa laskut eräpäivään mennessä niin, ettei yksikään myöhästy.

Kerran Laura oli ostanut netissä sijaitsevasta taikurivälinekaupasta sisarenpojalleen sellaisen muovisen teatteriveitsen, jonka terä menee kahvan sisään, kun veitsellä iskee. Kaupassa ei ollut ollut verkkomaksumahdollisuutta, vaan veitsen mukana oli tullut lasku kotiin.

Kyseisen laskun eräpäivänä Laura oli kuitenkin syönyt jotain sopimatonta, ja päivä meni vatsakivun ja ripuloinnin merkeissä. Vessassa ravatessa laskukin unohtui.

Seraavana päivänä Laura muisti, että taikakaupan lasku pitäisi maksaa. Juuri silloin teatteriveitsi lennähti ilmaan, ja sen muoviterä upposi Lauran sydämeen. Jousimekanismikin oli lukittunut.

Näin käy, kun taikakaupan laskua ei maksa eräpäivään mennessä.

Nallipyssy

Ville oli pieni poika, joka piti leikkipyssyistä. Hän leikki usein sotasta kavereidensa kanssa, ja kaikki hänen viikkorahansa menivät pyssyjen nallinauhoihin. Hän ei syönyt karkkiakaan. Ville ammuskeli nallipyssyillä usein aikuisiakin, vaikka äiti oli kieltänyt sen.

Kerran Ville kulki puistossa, jossa esiintyi taikuri. Ville ampui taikuria leikkipyssyllä, ja huomattuaan sen taikuri pyysi Villen avustajakseen.

Taikuri laittoi Villen nallipyssyn laatikkoon ja lukitsi sen. Taikuri laittoi kätensä Villen korvan taakse, ja nallipyssy ilmestyi korvan takaa.

Illalla Ville leikki intiaania ja cowboyta ystävänsä Heikin kanssa. Ville ampui Heikkiä korvansa takaa löytyneellä leikkipyssyllä. Heikki kaatui ilmeisen tajuttomana. Ville hätääntyi. ''Hei nousisit nyt jo!''

Heikki ei noussut.

Kasvi

Pirkko oli yksinhuoltaja, jolla oli viisitoistavuotias poika, Erno. Pojan olisi pitänyt keskittyä koulunkäyntiin, mutta kaikki päivät hän istui ruudun ääressä videopelejä pelaten ja energiajuomia lipittäen. Pirkko itse oli kaupan kassa, ja vapaa-aikansa hän käytti viherkasvien hoitamiseen.

Kerran Erno oli ollut videopelin ääressä 36 tuntia putkeen. Kun Pirkko yritti komentaa häntä pois siitä, Erno ei vastannut. Pirkko päätti nostaa pojan pois. Yrittäessään Pirkko huomasi, että poika oli juurtunut tuoliinsa ja kädet olivat kasvaneet kiinni peliohjaimeen. Poika ei reagoinut Pirkkoon mitenkään.

Pirkko ei tästä hätkähtänyt, vaan täytti sumutinpullon energiajuomalla ja alkoi sumuttaa Ernon aamuin illoin. Hänellä oli nyt yksi kasvi enemmän hoidettavana.

Kuorsaus

Niina oli teknomuusikko. Hän oli etsinyt deittipalstalta musikaalista miesseuraa ja löytänyt Antin, joka oli death metal -yhtyeen vokalisti.

Niina oli illalla käynyt Antin keikalla ja ihmetellyt, kuinka ihminen pystyy tuottamaan sellaisia ääniä. Sitten pari oli päätynyt Niinan kämpälle, ja seksin jälkeen Antti oli välittömästi nukahtanut kuorsaten kovaäänisesti. Kuorsaus toi Niinan mieleen Antin laulutyylin.

Antti jatkoi ja jatkoi kuorsaustaan, ja Niina ei saanut siltä nukuttua. Aamuyöllä viideltä Niina äänitti kännykällään kuorsausta, että hänellä olisi aamulla todistuskappale. Niinan kännykässä oli kunnolliset äänenkäsittelysoftat, ja niinpä hän piruuttaan kokeili, miltä kuorsaus kuulostaa nopeutettuna. Niina järkyttyi, kun nopeutettu kuorsaus muodosti sanoja: ''Ave Saatana, pimeyden ruhtinas…''

Lastikultti

Lari oli alkuasukas polynesialaisella saarella. Valkoiset olivat juuri lähteneet sieltä ja jättäneet jälkeensä aution kaistaleen ja sen vieressä olevan tornin. Lari muisti, kuinka jumalat olivat laskeutuneet kaistaleelle valtavalla laitteella ja tuoneet valkoisille ruokaa ja tarvikkeita.

Lari muisteli, mitä valkoiset olivat tehneet. He olivat seisoneet tornissa jotain korvillaan ja puhuneet laitteeseen, ja jumalat olivat saapuneet. Niinpä Lari sitoi kookospähkinänpuolikkaat korvilleen ja veisti puusta talismanin. Hän kiipesi torniin ja alkoi puhua talismaniin. Ehkä hän saisi jumalat laskeutumaan.

Silloin taivaasta kuului jyrinää, ja musta lohikäärme laskeutui. Sen selästä nousi seitsensilmäinen ja torahampainen mies, joka alkoi aiheuttaa tuhoa räjähdyksillä. Lari tajusi kutsuneensa pimeyden jumalan.

Tuhnustaja

Nella oli ensimmäisillä treffeillä kahvilassa erään Ramin kanssa. Yhtäkkiä Nellan nenässä tuntui omituinen tuoksu.

''Hyi'', Nella sanoi. ''Pierasitko sinä?''

''En'', Rami vastasi. ''Se oli Tuhnustaja.''

''Kuka??''

''Eräs mies oli päässyt treffeille elämänsä naisen kanssa, kun häneltä pääsi pieru. Nainen käveli välittömästi ulos treffeiltä, mies masentui ja teki itsemurhan. Miehestä tuli Tuhnustaja. Nyt hän vainoaa ekatreffiläisiä ja saa miehen pieraisemaan.''

Nella ei uskonut sanaakaan, mutta tarina oli niin hauska, että hän päätti antaa Ramille toisen mahdollisuuden.

* * *

Tuhnustaja myhäili. Rami oli kuullut tarinan vesitetyn version. Todellisuudessa Tuhnustaja jatkaisi vainoamista treffeistä toiseen. Piereskely vain yltyisi, kunnes Nella kyllästyisi paskan hajuun ja jättäisi Ramin.

Halloween

Oli Halloween. Anne oli katsellut amerikkalaisia tv-sarjoja, saanut niistä vaikutteita ja käynyt ystävänsä Miljan kanssa trick-or-treattaamassa lappeenrantalaisessa lähiössä, jossa tytöt asuivat. Tytöt olivat juuri palailemassa Annen kotiin. Ihmiset, joiden ovilla he olivat käyneet, eivät olleet varautuneet pikkunoitiin, mutta kaapin pohjalta oli aina löytynyt joku herkku. Tyttöjen pussit alkoivat olla täysiä.

Tyttöjä vastaan tuli valkoiseen kaapuun pukeutunut, parrakas mies, jolla oli päänmyötäinen hattu. Hatussa oli ristikuvio. Mies otti esiin kanteleen ja alkoi laulaa.

''Tahdoitte vain saada karkkii
Teil ei ole muuta syytä
Halloween on tuontikamaa
Trick or treat ei kuulu tänne''

Asvaltti muuttui suoksi tyttöjen jalkojen alla, ja he upposivat siihen.

Antiikkinojatuoli

Janne oli ostanut huutokaupasta antiikkinojatuolin. Kotona Janne tajusi, että tuolin istuinosan ja selkänojan väliin sai työnnettyä käden. Tyynyt olivat irtoamatonta mallia, joten niiden välinen onkalo oli ollut aikoja tutkimatta. Janne kopeloi onkaloa, ja hänen käteensä osui paperilappu.

Janne mietti, olisiko se rakkausviesti aikojen takaa tai muu muisto menneestä elämästä. Jannen pettymys oli suuri, kun lapussa lukikin: ''Oletpa utelias.'' Halki aikojen joku vittuili hänelle.

* * *

Kun Janne seuraavana päivänä kulki kadulla, viesti tuli hänen mieleensä. Hän kuuli kuiskauksen: ''Oletpa utelias.'' Sama kuului vähän kovempaa, sitten vielä kovempaa, kunnes hänen päänsä sisällä kaikui kerta toisensa jälkeen ''Oletpa utelias.'' Sormet korvissa Janne suistui katuun.

Krusifiksi

Kalevi oli evoluutioteoriaa kannattava materialisti, joka uskoi tieteen todistaneen, ettei Jumalaa ole olemassa. Kerran Kalevi löysi kadulta taikakalun, pienen krusifiksin, jossa oli mikroskooppisen pientä tekstiä.

Kalevi oli lapsena saanut vanhemmiltaan mikroskoopin syntymäpäivälahjaksi, ja nyt hän kaivoi sen kaapin pohjalta. Kalevi katsoi krusifiksin tekstiä mikroskoopilla. Se oli latinaa. Kalevi syötti tekstin Google Translateen, ja käännös kuului: ''Kahdentuhannen vuoden välein ikiaikainen paha nousee. Viimeksi Pontius Pilatus ja Kaifas saivat estettyä sen leviämisen.'' Kalevi sivuutti tekstin olankohautuksella.

Krusifiksi unohtui Kalevin yöpöydälle. Yöllä krusifiksin ihmisfiguuri kasvoi orjantappurakruunuineen ihmisen kokoiseksi ja eläväksi. Se kaappasi Kalevin sängyltä ja ristiinnaulitsi tämän makuuhuoneen seinään.

Ikiaikainen paha oli herännyt.

Miehen sielu vankina naisen ruumiissa

Olen vankina naisen ruumiissa. Tapoin vaimoni kuultuaan hänen tehneen huorin. Jumala vihastui pikaistuksissa tehtyyn tekooni, löi minut kuoliaaksi ja vangitsi sieluni vaimoni ruumiiseen. Huorintekijänä vaimoani ei haudattu siunattuun maahan vaan kaupungin ulkopuolelle, ja näin ollen hautaus ei vapauttanut sieluani.

Ruumiinryöstäjät kävivät hakemassa vaimoni ruumiin ja myivät sen alkemisteille, jotka yrittävät herättää kuolleita henkiin. Vaimoni sielu on taivaassa tai helvetissä, en tiedä kummassa, ja alkemistit eivät tiedä minusta.

Alkemistit ovat tehneet työnsä, ja vaimoni ruumis nousee istumaan minun ohjaamanani. Alkemistit ihmettelevät menestystään, todennäköisesti heidän onnistumisensa johtuu pelkästään minusta. Katson uutta kehoani. Minulla on puoliksi mädäntyneet tissit, ja alapääni tuntuu jotenkin vajavaiselta.

Leikkikahvit

''Saako olla kahvia?'' tyttö kysyi.

''Kyllä, kiitos'', äiti vastasi.

Tyttö kaatoi pienestä kannusta näkymätöntä kahvia äidille pieneen leikkikuppiin.

Äiti maistoi. ''Ai kun on hyvää kahvia. Muuten, kaunis ilma tänään.''

Kuukausi takaperin äiti oli muuttanut kasvatusstrategiaansa. Hän oli lopettanut ylenpalttisen lelujen ostamisen tyttärelleen ja alkanut sen sijaan antaa tytölle aikaansa. Hän kävi leikkikahveilla tyttären huoneessa useamman kerran päivässä. Kaksi viikkoa sitten hän oli jäänyt pois töistä sairauden takia, joten aikaa oli yllin kyllin.

* * *

Tyttö katsoi sairasta äitiään ja ajatteli, että se on sille ämmälle oikein. Mitäs oli lopettanut lelujen ostamisen. Myrkytetty kahvi teki tehtävänsä, ja vielä kuukausi, niin äidistä päästäisiin eroon.

Van Turku

Van Turku oli poikansa kanssa pihalla. He leikkivät vesisotasta. Kummallakin oli SuperSoakerit, lasten vesitykit, joilla sai ammuttua kymmenen metrin päähän. Kun kumpikin oli märkä ja onnellinen, he palasivat sisälle syömään pikkuleipiä ja mehua.

* * *

Seuraavana aamuna Van Turku sai kutsun vampyyrijahtiin.

''Ismael, tuo aseeni'', Van Turku sanoi pojalleen. Poika juoksi pois ja palasi vähän ajan päästä SuperSoakerin kanssa.

* * *

Van Turku oli jäljittänyt vampyyrin, ja he olivat kasvokkain. Vampyyri näytti hampaansa, kiljaisi ja kynnet ojossa alkoi lähestyä Van Turkua. Van Turku veti takkinsa sisältä SuperSoakerin ja ampui sillä vampyyriä. Iho rakoilla ja höyryävänä vampyyri lyyhistyi maahan.

Vihkivettä. Jo kymmenvuotiaana Ismael osasi hommansa.

Fasilitoija

Kaija fasilitoi vaikeasti autistista Reettaa. Reetta ei osannut puhua, ja fasilitointi tarkoitti, että Kaija piti Reetan kirjoituskädestä kiinni ja vakautti sitä, kun Reetta kirjoitti näppäimistöltä. Näin Reetta tuotti söpöjä tekstejä kuten ''Saavun kotiin. Pullantuoksu tervehtii minua.''

Kaija oli juuri lukenut tieteellisestä tutkimuksesta, jossa todettiin fasilitoijan tiedostamattaan ohjavan fasilitoitavan kirjoitusta. Epäilykset heräsivät Kaijalle: Oliko Reetta sittenkään kirjoittanut itse?

Seuraavalla fasilitointikerralla Kaija oli tarkkana, ettei hän varmasti ohjannut Reettaa. Nyt teksti kuului: ''Sinut raiskataan kotimatkalla.''

Kotimatkalla Kaija oli kummissaan: Ehkä hän oli tuottanut alitajuisesti söpöt tekstit samalla kun Reetta oli yrittänyt kirjoittaa julmia uhkauksia. Sitten Kaija tunsi, että joku tarttui häneen takaapäin.

Transsubstantiaatio

Petra oli vegaani. Hänen mielestään vegaanin kuului syödä rehtiä kasvisruokaa, joten hän oli vältellyt lihankorvikkeita. Kerran hän oli vegaanikaverinsa luona kuitenkin syönyt seitania, vehnägluteenista tehtyä lihankorviketta.

Seuraavana yönä Petralle ilmestyi unessa demoninen sarvipää, joka sanoi: ''Olen Seitan. Olet syönyt ruumistani, joten sielusi kuuluu minulle.''

''Mutta seitan on vain vehnägluteenia'', Petra vastasi. ''Ei sillä ole Saatanan kanssa muuta tekemistä kuin nimi.''

''Olet kai kuullut transsubstantiaatio-opista'', Seitan vastasi. ''Kun seitan nimettiin mukaani, se muuttui substantiaalisesti minun ruumiikseni.''

Petra heräsi kauhunhiestä märkänä. Pystyikö hän enää syötyään Seitanin ruumista kutsumaan itseään vegaaniksi? Olihan Seitanin ruumis ennemmin eläin- kuin kasviperäinen, vaikka kyseessä olikin yliluonnollinen olio.

Kauhua saunassa

Terrence oli tullut Yhdysvalloista Suomeen vaihto-oppilaaksi. Lentokentällä häntä vastassa olivat olleet Heikki, isäntäperheen isä ja Riku, tämän 16-vuotias poika.

Poppoo oli juuri saapunut isäntäperheen asuntoon. Heikki ja Riku kiskoivat Terrencen pieneen huoneeseen, ja suomalaiset riisuuntuivat. Terrence yritti poistua tilanteesta, mutta Heikki esti häntä sanoen: ''There's nothing gay in this.'' Riisuuduttuaan suomalaiset repivät vaatteet Terrencen päältä.

Heikki ja Riku pakottivat Terrencen huoneeseen, jossa oli tulikuumaa. Terrence tunsi kivun, kun kuuma ilma poltti palovammoja hänen kehoonsa. Suomalaiset pakottivat Terrencen vatsalleen korkealle penkille ja alkoivat piestä Terrencen selkää puunoksilla. Iskut sattuivat, ja Terrencen selkä oli verillä.

Terrence heitti henkensä kuumuudesta, kivusta ja verenhukasta.

Terapeutti

Poliisi: Kertoisitko suhteestasi Timo Keihäseen?

Keijo Tossavainen: Olen terapeutti, ja hän oli asiakkaani.

Poliisi: Mutta sinulla ei ole terapeutin koulutusta.

Keijo: Olen terapeutti elämänkokemukseeni perustuen. Terapeutti-nimike ei ole sidottu mihinkään tiettyyn koulutukseen.

Poliisi: Kertoisitko terapiasta, jota annoit Timolle?

Keijo: Timo oli pieni poika, johon kukaan ei saanut kontaktia, eivät edes hänen vanhempansa. Yritin häneen samoalaista wikineuvonpitoa, shamanistista noitarummutusta, enneagrammeja, psykodraamaa ja kalevalaista runonlaulantaa, mutta mikään ei tepsinyt. Hän vain jurotti paikallaan sanomatta mitään.

Poliisi: Timo löytyi tapettuna vastaanottotiloistasi, ja vain te kaksi olitte paikalla hänen kuollessaan. Miksi tapoit hänet?

Keijo: Pitihän häneen saada kontakti jollain keinolla. Olen näet myös meedio.

Lapsuuden Halloween

Jack katsoi teurastamaansa perhettä. Siinä ruumiit nyt olivat, lattialla, verisinä ja silvottuina.

Jack muisteli lapsuutensa Halloweeneja. Neljävuotiaana hän oli katsellut vanhempia lapsia, jotka kävivät trick or treattaamassa. Jack oli luullut heitä oikeiksi noidiksi, hirviöiksi ja merirosvoiksi. Se oli ollut jännittävää. Hiukan vanhempana hän oli kuunnellut taskulampun valossa kerrottuja tarinoita Koukkukäsimurhaajasta ja uskonut ne.

Siihen aikaan Halloweenissa oli ollut tarunhohtoa. Nyt Jack tiesi muumiot naamiaisasuiksi ja tarinat urbaanilegendoiksi, ja se latisti ne.

Jack oli päättänyt antaa kotikaupunkinsa aikuisille oikein lapsuuden Halloweenin. Joka Halloween hän kävisi murhaamassa kotikaupungissaan yhden perheen, ja ihmiset saisivat tv-uutisten aikaan tunnelmoida verityötä. Hän oli aloittanut tänä Halloweenina.

Nykyaika

Pekka tulitti pakenevia ihmisiä Stockmannin edessä. Maassa makasi kymmenkunta ruumista, ja mustasta pörssistä ostettu konepistooli niitti lisää koko ajan.

Pekka oli tullut siihen tulokseen, että nykyaika on täysin absurdia. Suuressa sanomalehdessäkin oltiin julkaistu kolumni, jonka mukaan ilmaukset kuten ''Vitun homo'', ''Senkin simpanssi'' ja ''Nainen ratissa'' olivat loukkaavia vähemmistöjä kohtaan. Samaan aikaan Kokoomus kuritti köyhiä minkä ehti. Pekka oli päättänyt heittäytyä mukaan nykyajan hulluuteen, ostanut viimeisillä säästöillään pimeän konepistoolin ja ryhtynyt massamurhaajaksi.

Pekan lippaat loppuivat, mutta tulos oli hyvinkin yli 20 kuollutta. Edessä oli antautuminen poliisille. Tulittaessaan Pekka ei ollut käyttänyt yhtään vähemmistöjä loukkavaa ilmausta, toivottavasti kolumnin kirjoittaja oli nyt tyytyväinen.

Smert

Tuomo katsoi komediaelokuvaa Netflixistä. Hänen tietokoneensa oli kytketty videotykkiin ja stereoihin, ja huone oli pimennetty.

Yhtäkkiä kuva meni mustaksi, ja valkokankaalle heijastui suuri pentagrammi, valkoinen mustalla pohjalla, ja sen ympärille jotain maagisia symboleja. Samaan aikaan miesäänten venäjänkielinen messuaminen alkoi kuulua stereoista. Tuomo ajatteli, että venäläinen hakkeri oli tunkeutunut koneelle ja yritti keskeyttää videon, mutta kone ei reagoinut hiireen tai näppimistöön.

Tuomo ei osannut venäjää, mutta messuamisessa toistuivat vähän väliä sanat Satana, paholainen ja Smert, kuolema. Nämä sanat Tuomokin tunsi.

Mieskuoro stereoissa alkoi huutaa yhä kovempaa Smert, Smert, Smert… Tuomo koki kovaa rintakipua, hengenahdistusta ja kylmänhikeä. Sitten Tuomo kaatui sydäninfarktiin kuolleena.

Neekeri

Pekko oli hankkinut pienestä nettikaupasta metrohousut. Pekko ei ollut skini, mutta hän oli päättänyt tehdä vähän rankemman fashion statementin. Hän lähtikin uudet housut jalassa kartsalle.

* * *

Kalle myhäili tyytyväisenä. Hänen projektinsa tuhota natsiskinit oli hyvässä käynnissä. Kirotut metrohousut menivät kuin kuumille kiville, mikä ei ollut ihmekään, kun hinta oli niin halpa. Enää pitäisi odottaa, että natsit sanoisivat kirouksen aktivoivan taikasanan.

* * *

Kartsalla Pekko tapasi ystävänsä Reetan, joka oli juuri päässyt työharjoitteluun keskisuuren sanomalehden toimitukseen. Nykyisin toimituksissa työskennellään tietokoneilla, eivätkä toimittajat ole kasvot mustana painomusteesta. Pekko kysyi Reetalta: ''Mites sun ura neekerinä sujuu?''

Siinä samassa tyhjästä ilmestyi sadoittain mustia miehiä, jotka lynkkasivat Pekon.

Vankeustuomio

Olin psykologina arizonalaisessa vankilassa. Kerran vanki nimeltä Peter Kensing kuoli onnettomuudessa vankilan metallityöpajalla.

Vähän tämän jälkeen vastaanotolleni ilmaantui kerta toisensa jälkeen pelosta täriseviä vankeja, jotka väittivät nähneensä Kensingin haamun. Kensingin entinen sellitoveri oli niin sekaisin väitetyn kummittelun takia, että hän joutui vaihtamaan selliä, ja hänelle määrättiin rauhoittavat lääkkeet.

Katsoin piruuttani kansliassa Kensingin tietoja. Selvisi, että hän oli ollut kunnollinen perheenisä, joka oli hetken mielenhäiriössä tappanut vaimonsa ja tyttärensä, joita hän rakasti. Hän oli katunut tekoaan ja oikeudessa sanonut, että hän on valmis suorittamaan minkä rangaistuksen tahansa.

Katsoessani Kensingin rangaistuksen pituutta ääni korvassani sanoi saman minkä luinkin: Elinkautinen plus 40 vuotta.

Pärinä

Heidi heräsi kuudelta aamulla hirveään pärinään. Hän kirosi epäonneaan, yö jäi lyhyeksi. Hän oli suunnitellut nukkuvansa kahdeksaan. Yläkerran naapuri varmaan remontoi. Heidi ajatteli, että joko taas, juurihan meluisa tietyömaa hänen ikkunansa alta oli edellisellä viikolla lopettanut. Vaikka kuudelta herääminen tuntui Heidistä kohtuuttomalta, hän ei voinut mitään. Yöhiljaisuus loppui hänen taloyhtiössään kuudelta.

Pärinä jatkui ja jatkui. Heidi työnsi päätään tyynyjen väliin ja manasi, ettei hänellä ollut edes korvatulppia. Eivät ne kyllä näin kovaa melua olisi suodattanutkaan, eivätkä tyynykään auttaneet juuri mitään.

* * *

Sami sammutti moottorisahan. Hän oli saanut tappamiensa kahden prostituoidun ruumit pilkottua sen verran pieniin paloihin, että ne mahtuisivat mustiin jätesäkkeihin.

Kärpästen herra

Reimalla oli unohtunut keittiön alakaapin pohjalle täysi biojäteastia, ja niinpä kärpäset olivat vallanneet hänen asuntonsa. Mennessään nukkumaan Reima oli laittanut ympäri yksiötään kärpäspaperia.

Yöllä Reima heräsi jatkuvasti siihen, että kärpänen käveli hänen kasvoillaan, ja hän joutui hätistämään sen pois.

Herättyään Reima tarkasti kärpäspaperit ja havaitsi, ettei niihin ollut tarttunut yhtään kärpästä. Reima ihmetteli, miksi kärpäspaperia ylipäätänsä myydään, jos se ei toimi. Katsoessaan peiliin Reima havaitsi kasvojen ärtyneen ja punertavan. Ärtyneet kohdat muodostivat kuvioita. Kun Reima mietti hiukan, peilissä ne näyttivät kirjainten peilikuvilta. Otsassa luki ''BELSE''. Oikeassa poskessa luki ''B'' ja vasemmassa ''UB''.

Reima katsoi netistä, mitä Belsebub tarkoitti. Kärpästen herra.

Ananaskäämi

Jaakko oli katsonut taikashowta telkkarista. Siinä taikuri oli sahannut naisen kahtia, vapautunut veteen upotettuna pakkopaidasta sekä jäänyt höyryjyrän alle säkissä ja noussut sen jälkeen vahingoittumana pystyyn. Siinä väleissä hän oli tehnyt vähäisempiä temppuja. Jokaisen tempun yhtydessä taikuri oli käyttänyt taikasanaa 'Ananaskäämi'.

Jaakko halusi kokeilla taikuutta. Ohjelmassa oli ollut varoitus 'Ohjelmassa temppuja suorittaa kokenut ammattilainen. Älä yritä näitä temppuja kotona', mutta ohjelmassa oli ollut harmittomiakin temppuja. Taikuri oli esimerkiksi saanut kukkakimpun ilmestymään sanomalehtirullasta.

Niinpä Jaakko kääri sanomalehden rullalle ja sanoi 'Ananaskäämi'. Siinä samassa sanomalehtirullasta ilmestyi lihansyöjäkasvi, joka söi Jaakon.

* * *

Jaakko oli sanonut 'Ananaskäämi' hiukan väärällä äänenpainolla. Taikuus tosiaan kannattaa jättää ammattilaisille.

Homovampyyri

Klaus kiihdytti askeleitaan. Hän kulki hiekkatietä pimeän metsikön läpi naapurilähiöstä omaan kotilähiöönsä. Häntä pelotti. Viime aikoina oli ympäri kaupunkia löytynyt miehiä kuolleena, ja heillä kaikilla oli ollut puremajäljet kaulassa.

Kaupungissa liikkui huhu homovampyyrista. Siinä missä tarinat yleensä kertoivat vampyyreista, jotka saivat vastakkaisen sukupuolen lumoihinsa, tämä nimenomainen tapaus oli miespuolinen vampyyri, joka väijytti heteromiehiä ja imi heistä veret.

Klaus mietti, että kuolema vetävän naisvampyyrin käsittelyssä, mieli upean tiimalasikropan ja mustan french bob -kampauksen lumoissa, olisi aika upea loppu, mutta että joku karvainen homovampyyri upottaisi testosteronia tihkuvat hampaansa Klausin kaulaan… hyi helvetti.

Sitten Klaus kuuli metsästä kovan räsäyksen. Askeleidenrisahdukset alkoivat lähestyä Klausia.

Konsultti

Olin kerran vuokrannut huoneiston pilkkahintaan Bulevardilta. Tarvitsin asunnon vain kuudeksi kuukaudeksi, joten en jäänyt kyselemään, mikä asunnossa oli vikana, kun se oli niin halpa. Selityksen kuitenkin kuulin naapureiltani välittömästi: Asunnossani oli toiminut 80-luvulla konsulttitoimisto, jossa oltiin murhattu konsultti iskemällä tämän pää kirveellä irti. Murhan sanottiin tuovan huonoa onnea.

Eräänä iltana klo 12 kun olin menossa yöpuulle, makuuhuoneeseeni materialisoitui fläppitaulu ja sen viereen päätön mies mustassa, siistissä joskin verisessä puvussa. Kaula-aukosta alkoi kuulua puhetta: ''Yölliset vessakäyntisi tehostuisivat 5%, jos siirtäisit sänkysi tälle ovenviereiselle seinälle. Samoin sinulla olisi enemmän lukuaikaa, jos siirtäisit kirjahyllyäsi lähemmäksi nojatuoliasi. Jos imuroisit pidemmillä vedoilla, säästäisit imurointiajassa 10%…''

Marko

Marko oli mun isoveli. Se käytti mustia vaatteita ja värjäs tukkansa mustaks. Mäkin olisin halunnu, mut äitin mielestä mä olin liian pieni.

Kerran Marko sano: ''Tehään yks tosi jännä juttu.''

Mä olin tosi innoissani.

Marko sano: ''Uhrataan sut Saatanalle.''

Mä ajattelin, että se on varmaan jotain tosi hienoo.

Marko teki teipillä tähden mun huoneen lattiaan ja sytytti kynttilöitä. Mä menin makaamaan sen tähden keskelle. Mua jännitti. Marko piti veistä mun yläpuolella ja puhu jotain vierasta kieltä.

Sit äiti tuli huoneeseen ja kauhistu. Mä selitin innoissani, että mut uhrataan Saatanalle. Äiti suuttu tosi pahasti Markolle, enkä mä nähny Markoo enää koskaan.

Käsipuoli

Pienen itävaltalaisen kylän liepeillä oli linna. Linnassa kummitteli, joten se oli liian vaarallinen turistikarttoihin. Paranormaalitutkijoiden verkostoista olin kuullut linnasta ja päättänyt tehdä tutkimusretken.

Hiivin linnan pihalle, etsin sisäänkäynnin vankityrmiin ja kuljin taskulampun valossa alaspäin.

Tarinan mukaan paikallinen leipuri oli lavastanut irtolaisen, Hans Käsipuolen, leipävarkaaksi, tämä oli suljettu linnan tyrmään ja unohdettu sinne. Kuulemma käsipuolen huokaukset pystyi yhä kuulemaan.

Kuljin kosteaa käytävää eteenpäin ja näin sellit. Astuin selliin sisään. Tunsin jotain paitani sisällä, tunnustelin ja tunsin leivän.

''Sinä varastit sen'', kolkko ääni sanoi ja sellin ovi kolahti kiinni.

Tajusin, etten ollut kertonut retkestä kenellekään, joten kukaan ei osaisi tulla etsimään minua.

YourOpinion

''Lähdetkö kaljalle?'' kysyin.

''Ei'', kaveri vastasi. ''Olen illan YourOpinionissa.''

YourOpinion oli uusi nettipalvelu, jossa mainosten mukaan saattoi lausua mielipiteensä yhteiskunnallisista asioista. Siitä oli tullut kuukaudessa huippusuosittu. Minussa on luddiitin vikaa, joten en ollut tutustunut palveluun. Koska kaikki käyttivät sitä, päätin vilkaista.

''Vitun huora, sut pitäisi tappaa'', ensimmäinen viesti sanoi. Perässä oli hymiö, jossa keltainen kasvopallo silpoi toisen moottorisahalla. Viestit jatkuivat samanlaisina. Tajusin, että palvelussa ei ilmaista mielipidettä yhteiskunnallisista asioista, vaan kanssakäyttäjistä, vieläpä negatiiviseen sävyyn.

Huomioni kiinnittyi palvelun logoon. Siinä oli sykkyräinen viiva, jossa oli kummaa säännöllisyyttä. Lähetin logon okkultistiystävälleni.

Vastaus kuului: ''Kyseessä on hyvin voimakas sinetti, joka kutsuu raivohengen paikalle.''

Succubus

Heksa oli parikymppinen nörtti, jonka elämän tietokonepelit täyttivät. Naista Heksalla ei ollut koskaan ollut, ja Heksa viettikin päivänsä suositussa MMORPG:ssä noobeja haukkuen.

Kerran succubus ilmestyi unessa Heksalle. Succubus oli ottanut viehättävän naisen hahmon, ja se makasi selällään alasti sängyllä. ''Tässä on nainen'', succubus sanoi Heksalle. ''Sen kun hoidat homman kotiin.''

Heksa hyväili succubuksen rintoja.

Succubus puisteli päätään. ''Sulla ei taida olla mitään käsitystä, kuinka nainen otetaan.''

Heksa nousi succubuksen päälle, mutta sai ennenaikaisen siemensyöksyn ennen kuin ehti työntyä tämän sisään.

Succubus röhähti pilkalliseen nauruun. ''Jätkä on yli kaksikymppinen ja neitsyt. Mikä luuseri! Pelaa vaan niitä tietokonepelejäsi äläkä edes haaveile naisista.''

Kuopijon torilla

''Söitkö lihapiirakan?'' kysyin.

''Joo'', tyttöystävä vastasi.

''Mistä ostit sen?''

''Joku Partanen se olj.''

''Hanna vai Irene?''

''Eiku Matleena. Matleena Partanen.''

Tyttöystäväni oli tullut luokseni Kuopioon. Olin käynyt apteekissa, ja olin käskenyt tyttöystäväni sillä aikaa ostaa lihapiirakan Hanna Partasen kojusta. Hanna on parempi kuin Irene Partanen. Matleenasta en ollut kuullutkaan. Kuopiolaiset kannattivat Hannaa tai Ireneä, joten en uskonut uuden lihapiirakanmyyjän pärjäävän.

''Muilla kojuilla oli sakkia ku Elon pelissä.''

Ihmettelin, mistä tyttöystäväni tunsi kuopiolaisen sanonnan. Kysyin.

''En kuuleppa tiijä mistä se tulj.''

Loppupäivän tyttöystävä mongersikin savoa. Seuraavana päivänä Matleenan lihapiirakkakoju oli kadonnut ja lehdessä kerrottiin, että turistit olivat ryhtyneet kummasti puhumaan savoa.

Fidget spinner

10-vuotias Jarkko oli saanut fidget spinnerin, mutta mitkään temput eivät häneltä luonnistuneet. Jarkkoa hävetti, koska hänen luokallaan spinnerit olivat muotivillitys, ja temppuilijat olivat kovan jätkän maineessa.

Illalla Jarkolle ilmestyi punainen sarvipää, joka sanoi: ''Saat minulta fidget spinnerin, jolla temput varmasti onnistuvat. Sillä on kuitenkin hinta: Et voi olla temppuilematta.'' Yhtään empimättä Jarkko suostui.

Seuraavana aamuna koulun pihassa Jarkko teki painovoimaa uhmaavia temppuja: Piti sormea alaspäin ja spinneriä sen päässä, heitteli spinneriä jalan alta ja niin edelleen. Luokkatoverien ihailu oli käsinkosketeltavaa.

Temppuilu jatkui oppitunnillakin. Silloin opettaja takavarikoi spinnerin. Siinä samassa Jarkko kaatui vapinakohtauksessa lattialle huutaen täyttä kurkkua. Kohtaus jatkui ja jatkui.

Vitsiniekka

Risto tykkäsi puujalkavitseistä, siis sellaisista vitseistä, jotka perustuivat sanojen monimerkityksellisyyteen. Hän luki netistä pitkiä puujalkavitsilistoja ja keksi itsekin puujalkavitsejä. ''Vangilla oli karatessa musta vyö'', ''Ämpäreitä saavia oli sankoin joukoin'' ja ''-Kolli, hän nau-rahti tajuttuaan puujalkavitsin'' olivat kaikki hänen hengentuotoksiaan.

Risto oli juuri äkännyt, että sanalla 'purren' oli kaksoismerkitys. Se voi olla taivutusmuoto joko sanasta 'pursi' tai 'purra'. Risto maisteli sanaa suussaan yrittäen keksiä vitsiä sen ympärille. ''Purren… purren… purren… purren… purren… purren…''

Risto ei tiennyt, että sanalla on itse asiassa kolmoismerkitys. 'Purren' on myös muinainen sumerilainen demoni, ja jos hänen nimensä lausuu seitsemän kertaa…

''Purren…''

Ulottuvuuksienvälinen portti aukesi Riston viereen.

Joulupukki

Oli jouluaatto. Pieni Säde-tyttö odotti joulupukkia. Säde oli toivonut lahjaksi kuntosali-Barbia, ja hän oli ollut mielestään niin kiltti, että oli ansainnut sen. Oveen kolkutettiin.

Säde avasi, ja ovella seisoi olento, jonka kasvot olivat tuohesta, ja jolla oli pukinsarvet ja yllään pitkä, väärinpäin käännetty takki. Olento työntyi sisään.

''Apua'', äiti sanoi. ''Suomalaisen perinteen mukainen joulupukki!'' Äiti jatkoi isälle: ''Sille pitää antaa viinaa. Kaapin pohjalla on vielä Kreikanmatkan ouzo-pullo.''

Isä haki pullon, ja joulupukki tyhjensi sen parilla siemauksella. ''Katso, onko kaapissa vielä viimejouluista hehkuviiniä'', äiti sanoi isälle.

Joulupukki oli kuitenkin saanut viinaa kyllikseen, ja niinpä hän työnsi Säteen säkkiinsä ja poistui talosta.

Helppoheikki

''Siitä karkkimaan puolen kilon makeissekoitus, Vikbergin suklaakonvehdit, vielä metrilaku, arvo enemmän kuin sata senttiä, vielä Dodon marmeladipussi…''

Lauri oli katsomassa helppoheikkiä Kuopion tammimarkkinoilla. Katoavaa kansanperinnettä, helppoheikit. Lauri nautti showsta, mutta empi, kannattaako hänen karkkikassia ostaa. Karkit houkuttivat, mutta helppoheikit kaupittelivat usein vanhentuneita karkkeja.

''…pistetään mukaan yksi pakkaus Skinderin suklaapatukoita, ja Hawan salmiakkiautot, kirottu talismanikin menee kassiin. Kannattaa sitten varoa onnettomuuksia. Ja vielä Hawan vadelmaveneet, ja After Nine -minttusuklaat, koko satsi kahdella kympillä.''

Hetken mielijohteesta Lauri ojensi kaksikymppistä helppoheikille.

''Ja kassi menee tälle nuorelle herrasmiehelle tässä. Pääsetkin herkuttelemaan.''

Lauri otti kassin ja lähti kulkemaan kotiinsa. Kotimatkalla salamanisku, keskellä talvea, tappoi Laurin.

Siisteysintoilija

Mirja imuroi juuri ostamaansa taloa. Mirja piti siitä, että asunto oli tiptop, ja hän käytti pölynimureistaan suurempaa, sitä mitä hän käytti viikkosiivoukseen. Pienempi pölynimuri oli sitä varten, että sillä voi keskellä viikkoa nopeasti vetäistä pölyt pois.

Mirjaa oli varoitettu, että talossa kummittelee, mutta Mirja oli silti ostanut talon, koska se oli ollut niin halpa.

* * *

Ensimmäisenä yönä Mirja kuuli koko yön askeleidenkopinaa. Mirja ei vähästä hätkähtänyt. Hän ajatteli, että kummitukset siellä vain vähän kävelevät ja jatkoi uniaan.

Aamulla Mirja näki, että koko talo oli täynnä hohtavia, vihreitä kengänjälkiä. Kummitukset olivat jättäneet jälkeensä ektoplasmaa. Mirja kauhistui. Ektoplasman siivoaminen olisi edessä joka aamu.

Portaita käyttäen olisit jo perillä

''Portaita käyttäen olisit jo perillä'', Mikko huikkasi Rasheedille ja säntäsi palo-ovesta. Rasheed jäi odottamaan hissiä.

Mikko ryntäsi portaita ylös hirvittävää vauhtia, jotta hän olisi kuudennessa kerroksessa ennen Rasheedia. Mikko kutsui hissiä laiskan miehen ratkaisuksi. Kavereilleen hän aina leveili, kuinka portaat olivat nopeammat ja pitivät niiden käyttäjän kunnossa. Todellinen syy hänen portaidenkäytölleen oli kuitenkin irrationaalinen pelko, että hissinvaijeri katkeaa ja hissi syöksyy hissikuilun pohjalle.

Mikko juoksi jo viidennen ja kuudennen kerroksen välissä. Silloin portaat yhtäkkiä romahtivat, ja Mikko syöksyi kuusi kerrosta alas, kellarikerrokseen.

* * *

Neljännen kerroksen kohdalla Rasheed kuunteli kolinaa tyytyväisenä. Hän oli saanut Mikon porrasleveilystä tarpeekseen. Fakiirien sukuun kuulumisella oli etunsa.

Kapselikahvinkeitin

Jenna oli ekohippi, joka oli juuri saanut kapselikahvinkeittimen. Periaatteessa Jennan mielestä käytetyt kahvikapselit olivat turhaa jätettä, mutta keitin oli lahja hänen suosikki-isotädiltään, ja Jennan mielessä tädin positiivinen aura tarttui keittimeenkin. Jenna ryhtyi valmistamaan keittimellä kaikki kahvinsa.

Keittimen oltua vuorokauden käytössä Jenna katsoi roskistaan ja havaitsi sen olevan täynnä käytettyjä kahvikapseleita. Jenna ajatteli, että olipa hän juonut paljon kahvia. Hän kuitenkin antoi asian olla ja vei roskiksen. Sama toistui yhä uudestaan.

Eräänä aamuna Jenna heräsi ja havaitsi yksiönsä lattian olevan käytettyjen kahvikapseleiden peitossa. Kun hän meni keittämään aamukahvia, kapselikeitin syyti hänen päälleen käytettyjä kapseleita. Jenna kaatui impaktin takia ja löi päänsä.

Taikasana

On olemassa taikasana, joka on niin voimallinen, että jos sitä sanaa edes ajattelee, kuolee tunnin kuluessa.

Yksi tyyppi luki sen taikasanan vanhasta kirjasta ja kuoli sydänkohtakseen neljänkymmenenviiden minuutin päästä.

Yksi toinen tyyppi ajatteli tehdä jekun kaverilleen, kirjoitti sen taikasanan paperilapulle ja antoi paperilapun kaverille. No, kaveri luki sen ja kuoli mopo-onnettomuudessa. Paha kyllä se kirjoittajakin oli kirjoittaessaan väkisinkin ajatellut sanaa, ja välittömästi annettuaan paperilapun kuoli aivoinfarktiin. Se mopo-onnettomuuskin johtui siitä, kun sitä aivoinfarktipotilasta lähdettiin kuskaamaan mopolla sairaalaan.

Jossain on vinyylilevysoitin, joka on juuttunut toistamaan yhtä uraa. Soitinta ympäröivät ruumiit, kun soitin yhä uudelleen toistaa sen taikasanan. Se taikasana on KARAKOKKOO!

Paholaisen silmät

''Katso!'' äiti sanoi.

Markku, äidin viisitoistavuotias poika katsoi katsoi uusinta perhepotrettia. ''Mitä?''

''Kuvassa sulla on punaiset silmät.''

Markku kauhistui.

''Paholaisen silmät!'' äiti jatkoi. ''Olet syyllistynyt syntiin.''

Markun perhe kuului pieneen lestadiolaislahkoon.

''Katsoin netistä'', Markku sanoi. ''Punaiset silmät valokuvassa johtuu ihan luonnollisista syistä. Kyseessä on salamavalon aiheuttama optinen ilmiö.''

''Tuo on niitä valtaväestön selityksiä'', äiti vastasi. ''Ovat syntisiä kaikki tyynni, niin tietysti niiden silmät näkyy kuvissa paholaisen silminä. Meidän seurakunnassamme ihmisellä on paholaisen silmät vain, jos hän on hairahtunut hyvyyden tieltä. Mitä olet tehnyt?''

Markku oli hiljaa.

''Mitä olet tehnyt?'' äiti kysyi ankarammin.

Hiljaisuus.

''Mitä olet tehnyt?''

''Olen… onanoinut…'' hiljaisella äänellä.

Diabetes

Lääkäri oli kertonut edellisenä päivänä Keijolle, että tällä oli kakkostyypin diabetes, ja Keijo oli pättänyt lopettaa makean syömisen.

Aamupalalla kahvilassa Keijon olisi tapansa mukaan tehnyt mieli viineriä, mutta hän oli ottanut sen sijaan croissantin. Koko aamupalan viineri oli kuitenkin himottanut Keijoa. Hän oli yrittänyt pitää ajatukset pois makeasta, mutta croissant ei ollut maistunut, koska, noh, se ei ollut viineri.

Makeanhimo oli vaivannut Keijoa koko päivän. Hän oli yrittänyt ajatella seksiä, ettei sortuisi herkuttelemaan. Jos hän sortuisi, olisi kyseenalaista, saisiko hän vaimoltaan.

Oli iltapäivä. Keijo kulki kadulla. Ajatukset ajautuivat päiväkahveihin ja sokerimunkkiin. Silloin Keijoa vastaan tuli, autoja jalkoihinsa lytäten, jättimäinen vaahtokarkkimies.

Kaikista maailmankolkista

Mikko perheineen oli ravintolassa, joka oli luvannut tarjoilevansa makuja kaikista maailmankolkista. Mikko tilasi possua thaimaalaisella vihercurrykastikkeella, ja vaimo tilasi etiopialaisen salaatin. Mikon poika tilasi amerikkalaisen hampurilaisen ja tytär italialaisen pizzan.

* * *

Ruuat oli syöty. Vihercurrykastike oli ollut kuin aidon thaimaalaisen valmistamaa. Vaimon annos oli ollut niukka, mutta Etiopiassa ei ole ruokaa liialti. Tytär oli suomalaisiin pizzoihin tottuneena kummeksunut pizzaansa, mutta pojan hampurilainen oli ollut kuin aidon amerikkalaisen pikaruokaketjun valmistama.

Vanhemmat huomasivat, että kummallakin lompakko oli unohtunut kotiin. He pelkäsivät joutuvansa tiskaamaan, mutta sanoivat asiasta tarjoilijalle. Tarjoilija vastasi: ''Sepäs sattui. Meille on tulossa huomenna sumatralainen kannibaaliheimo aterioimaan, eikä meillä vielä ole pääruokaa.''

Yo, man!

Elettiin 80-lukua. Elmeri oli roskakuski, mutta kulutusluottojen avulla hän oli ostellut Lacosteen vaatteita, laskettelusuksia, raclette-grillejä ja muuta sellaista. Hän menikin täydestä juppina.

Ovikello soi. Elmeri meni jännittyneenä avaamaan. Ovella olivat kodinkoneliikkeen miehet tuomassa Elmerin luottokortilla maksamaa kotisolariumia. Elmeri kasasi laitteen käyttökuntoon ja tutustui ohjeisiin. Tehonsäätö oli selitetty epäselvästi, mutta Elmeri ajatteli, että eiköhän siitä yritys- erehdys -menetelmällä selvitä.

Elmeri laittoi solariumin päälle ja meni makaamaan siihen. Loisteputket hehkuivat violetteina. Tehoa laitteessa ainakin piisasi.

Aikansa makoiltuaan Elmeri nousi ja katsoi lopputulosta peilistä: Musta käkkärätukka, paksut punaiset huulet ja pikimusta iho. Tehonsäädin oli sittenkin ollut liian kovalla, ja hänestä oli tullut… neekeri!

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License