Lisää fantasiaraapaleita

Kulttuuriperimä

Hassan oli toisen polven syyrialaissiirtolainen Ranskassa. Hänen isänsä, syyrialaisen ravintolan pyörittäjä, oli integroitunut hyvin ranskalaiseen yhteiskuntaan. Isä, kuten Hassanin lapsuudenkoti, oli ollut maallistunut. Islam oli näkynyt vain joissain vähämerkityksisissä perinteissä.

Hassan ei ollut kokenut ranskalaista yhteiskuntaa omakseen. Hän oli etsinyt juuriaan, käynyt moskeijassa tapaamassa maanmiehiään ja löytänyt islamin. Hänestä oli tullut harras muslimi, ja hän koki islamin osaksi syyrialaista identiteettiään, sukunsa kulttuuriperimää.

Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, katsoi Hassanin touhuja huvittuneena. Islam saattoi hyvinkin olla osa Hassanin kulttuuriperimää ja identiteettiä, mutta se ei tehnyt islamista totuudenmukaista. Kaikesta huolimatta Allahia ei ollut olemassa, oli vain Kafil, ja Islamin opinkappaleet olivat silkkaa valetta.

Sota

Jahve ilmestyi Saatanan eteen tulinen miekka kädessään. ''Saatana, myönnätkö tappiosi?'' Jahve kysyi.

''Pitää myöntää, että kapinasi onnistui'', Saatana vastasi.

''Lähdetäänpä sitten Helvettiin'', Jahve sanoi.

Taivaassa oli käyty sota. Jahve, enkeleistä ensimmäinen, ja hänen kannattajansa olivat kääntyneet luojaansa vastaan.

Kulkiessaan Helvettiin Saatana mietti, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Jahve omisi kunnian kaikkeuden luomisesta ja ryhtyisi hallitsemaan luomakuntaa, moraali muuttuisi ahtaaksi lakihenkisyydeksi, missä moraalinormien tarkoituksenmukaisuutta ei enää kyseltäisi, ja Saatanan nimi vedettäisiin lokaan niin, että kaikki pitäisivät häntä pahuuden ruumiillistumana.

Kun Jahve kiinnitti Saatanan kahleita, tämä ei voinut välttää hymyilemästä. Kaikkivaltiaana Saatana olisi halutessaan voinut voittaa, ja väliaikainen tappio oli osa hänen Suurta Suunnitelmaansa.

Panopuu

Droghanus hieroi panopuunsa klitorista tarkoituksenaan saada tämän pillu märäksi. Kun pillu alkoi kostua, hän työnsi sormen sisään.

Droghanus opiskeli magiaa Lohikäärmeen Valtakunnan ykkösyliopistossa. Opinnot pitivät hänet niin kiireisenä, että aikaa seurustelulle ei jäänyt. Jotta hän ei olisi jäänyt kokonaan osattomaksi naisista, hän oli ostanut orjattaren ja tehnyt tästä panopuun. Se tarkoitti kaikkien neljän raajan amputoimista ja munanjohtimien umpeen sitomista. Pillu ja tissit jäivät jäljelle. Näin panopuut soveltuivat seksiin, muuta ne eivät voineetkaan makaamisen ohella tehdä.

Droghanus työnsi mulkkunsa panopuun pilluun ja alkoi työntelemään edestakaisin. Opinnot jatkuisivat vielä kaksi vuotta. Panopuille oli toimivat jälkimarkkinat, ja opintojen päätyttyä Droghanus myisi panopuun.

Usko

Jussilla oli todettu haimasyöpä, ja lääkärit olivat sanoneet, että sitä ei voisi parantaa. Jussi kuolisi puolessa vuodessa. Jussi oli kuitenkin kuullut karismaattisiin suuntauksiin kuuluvasta saarnamiehestä, joka osasi parantaa. Jussi oli agnostikko, mutta hän päätti kokeilla parantajaa.

* * *

Saarnaaja laittoi kätensä Jussi pään päälle ja mutisi rukouksen.

* * *

Seuraavassa lääkärintarkastuksessa ilmeni, että syöpä ei ollut parantunut. Kun Jussi otti yhtyttä saarnaajaan ja kertoi asiasta, tämä sanoi, että Jussin usko ei ollut tarpeksi vahva.

Jussi varasi ajan hypnotisoijalle. Hypnotisoija hypnotisoi Jussin ja sai tämän uskomaan, että saarnamies osaa parantaa. Seurasi uusi vierailu saarnamiehen evankelioimistilaisuudessa.

* * *

''Tämä on ihme'', lääkäri sanoi Jussille. ''Syöpä on kokonaan parantunut.''

Luominen

Viidessä ja puolessa päivässä Hajve oli luonut taivaan ja maan, sekä täyttänyt maan kasveilla ja eläimillä. Seuraavaksi olisi ihmisen luomisen vuoro. Hajve oli suunnitellut ihmisestä alamaista itselleen, olentoa joka täytäisi hänen tahtoaan. Olisi pieni syntiinlankeemuksen vaara, mutta jos niin kävisi, Hajve palkitsii ihmisiä kuuliaisuudesta ja rankaisisi tottelemattomuudesta.

Hajve kuitenkin pysähtyi miettimään. Mitä tyydytystä Hajve saisi alamaisista? Loppujen lopuksi idea ei tuntunutkaan niin hyvältä kuin se oli aluksi tuntunut. Hajve hallitsisi alamaisiaan, mutta entä sitten? Eikö muiden yläpuolella oleminen ollut vähän tylsää? Niinpä Hajve päätti levätä kuudennen päivän lopun ja seitsemännenkin päivän miettien asiaa.

Kahdeksantena päivänä Hajve loi itselleen tasaveroisen kumppanin.

Ninni

''Kyllähän minä tiedän, että sinulla on pieni pippeli, mutta ei rynkkyä silti tarvitse kantaa kuin se olisi peniksenjatke'', Ninni sanoi alokkaalle. Alokkaan yläruumis oli jo kadonnut näkyvistä.

Ninni koulutti erikoisjoukkoja Suomen armeijalle. Koulutus oli kovaa, mutta rangaistuksia ei juurikaan käytetty. Kouluttajat etsimällä etsivät virheitä alokkaista ja kommentoivat niitä halveksuvan ironisesti. Se teki alokkaista näkymättömiä, ja näkymättömyys oli hyödyllinen ominaisuus kommandotehtävissä. Koulutukseen valittiin niitä, joilla oli jo valmiiksi huono itsetunto. Kouluttajat olivat naispuolisia.

''Et sinä tule koskaan saamaan keneltäkään pillua'', Ninni sanoi toiselle alokkaalle. ''Tytöt tykkää niistä, jotka jaksaa kiivetä seinän yli.''

Vaikka koulutus oli psyykkisesti kuormittavaa, talvisodassa oltiin kestetty pahempaakin.

Reaktoritonttu

Olkiluodon ydinvoimalassa Raimo oli viemässä maitokulhoa reaktorihuoneeseen. Hän hiipi hiljaa, ettei olisi tullut melulla häirinneeksi reaktoritonttua. Maitokin oli tarkoitettu sen lepyttämiseen. Reaktoritontun kanssa kannatti pysytellä väleissä.

Kaikki ydinreaktorien kanssa tekemisissä olevat tiesivät reaktoritontuista. Niille jätetyt maitokulhot tyhjenivät, ja olipa turvakameroissakin joskus nähty vilahdus harmaasta nutusta. Toisinaan tontut suuttuivat runsaista lepyttely-yrityksistä huolimatta. Kerrankin tonttu oli vetänyt kaikki reaktorin säätösauvat ulos, ja räjähdys oli ollut minuuttien päässä, kun Raimo oli pysäyttänyt reaktorin. Raimo ihmetteli tontun itsetuhoisuutta. Sehän olisi mennyt räjähdyksessä itsekin.

Reaktorien kanssa tekemisissä olevat eivät hiiskuneet reaktoritontuista ulkopuolisille. Raimo mietti, että mitähän jätteenkäsittelypuolen pojat ajattelivat nähdessään tyhjiä maitokulhoja säteilevän jätteen joukossa.

Hypnotisoija

Herra Zirkenbach oli hypnotisoija. Kun hän sanoi ''Pim!'', hän sai naisen kuin naisen sänkyyn kanssaan. Kerran eräs hänen uhreistaan oli saanut vihiä hänen toimistaan.

''Veit tahtoni'', nainen sanoi. ''En halunnut seksiä kanssasi, mutta pakotit minut siihen.''

''Olit koko ajan vapaa tekemään mitä tahdoit'', Zirkenbach vastasi. ''Tahdoit tuolloin seksiä kanssani. Se, että tahdoit oli tosin hypnoosini ansiota.''

Nainen palautti fiiliksiään mieleensä. Hän joutui myöntämään Zirkenbachin olevan oikeassa. Puolen tunnin ajan hän oli tosiaan halunnut seksiä Zirkenbachin kanssa.

''Veit kuitenkin valinnanvapauteni'', nainen jatkoi.

Zirkenbach vastasi: ''Olit koko ajan vapaa tekemään kuten valitsit, valinta oli sinun. Minä ainoastaan vaikutin siihen, mitä halusit valita.''

Koettelu

Jahve oli juuri karkoittanut Aatamin ja Eevan paratiisista näiden syötyä hyvän ja pahan tiedon puusta.

''Siihenkö hedelmänsyömiset loppui?'' arkkienkeli Mikael kysyi Jahvelta. ''Eikö samaa koettelua voisi sovelta tuleviinkin sukupolviin?''

''Mitä tarkoitat?'' Jahve kysyi.

''Teet jonkun kasvin, jonka syömisen julistat synniksi'', Mikael sanoi. ''Sitten, jos ihmiset syövät sitä, kuolema heidät korjaa.''

''Tuossa on ideaa'', Jahve sanoi. ''Kasvi voisi tuottaa nautintoa lyhyellä aikavälillä ja tappaa pitkällä aikavälillä. Silloin siitä pidättäytyminen vaatisi itsekuria.''

''Ja jos luovaksi tahtoo, niin voisihan kasvin käyttötapa olla muukin kuin syöminen'', Mikael jatkoi.

Jahve napsautti sormiaan, ja maa versoi kasveja, täysin uutta lajia.

Jahve sanoi: ''Olkoon kasvi nimeltään tupakka.''

Nyyrikki

Nyyrikki oli inhottava tyyppi. Hän vittuili aina kaikille tapaamilleen ihmisille ja piti hapanta naamaa. Jos joku sanoi hänelle ''Kaunis päivä tänään'', Nyyrikki vastasi: ''Jos tämä on sinun mielestäsi kaunis päivä, niin estetiikantajusi ei taida olla ihan kunnossa.''

Nyyrikki oli niin ikävä ihminen, että hänen paskansakin oli muuttunut ikäväksi. Se haisi sanoinkuvaamatoman pahalle, ja se oli liisterimäistä, tarttui joka paikkan. Kun Nyyrikki pyyhki perseensä käytyään paskalla, hän joutui käyttämään kymmenen vessapaperituppoa. Ensimmäisiin papereihin tuli sellaisia tummia, inhottavanhajuisia kokkareita, ja vasta kahdeksannen paperin kohdalla alkoi näyttää siltä, että perse vähitellen puhdistuu.

Niin Nyyrikki sai rangaistuksen happamuudestaan joka kerta, kun hän kävi paskalla.

Demiurgin harrastus

Asherah: Aviomieheni, mitä olet puuhaillut aamupäivän?

Demiurgi: Olen todistanut, että on ääretön määrä alkulukuja p, joille p+2 on myös alkuluku.

Asherah: Taas sitä matematiikkaa. Miksi olet niin kiinnostunut siitä? Kukaan muu ei välitä matematiikasta.

Demiurgi: Muut vain taivastelevat Jumalan luomusta, vaikka matematiikka on paljon kauniimpaa. Kuinkahan saisin muita kiinnostumaan matematiikasta?

Asherah: Luot oman maailmankaikkeuden, jonka luonnonlait toimivat matemaattisesti.

Demiurgi: Siellä voisi olla sellaisia juttuja kuin etäisyyksiä, ja painovoima. Painovoima voisi olla kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön. Ottaessaan selvää todellisuutensa toiminnasta todellisuuden asukkaat joutuisivat oppimaan matematiikkaa. En kuitenkaan osaa luoda sieluja. Kuinka saan sinne asukkaita?

Asherah: Vangitset vaikka täältä muutaman sielun sinne.

Maaginen antikvariaatti

Kulkiessani Etu-Töölön sokkeloisia katuja törmäsin kerran pieneen antikvariaattiin. Menin sisään, ja hyllyt olivat täynnä scifi- ja fantasiakirjoja. Löysin Hobitin vanhan suomennoksen Lohikäärmevuori.

Mennessäni maksamaan sitä myyjä, vanha kumarainen mies, madalsi ääntään ja sanoi: ''Tässä antikvariaatissa kirjat muuttuvat maagisiksi. Kun ryhdyt lukemaan, siirryt sananmukaisesti kirjan maailmaan. Kun haluat palata, sano 'huh hah hakas, tahdon takas' ''.

Kotona ryhdyin lukemaan kirjaa ja tosiaan siirryin Tolkienin maailmaan. Kävin aterioimassa Bilbo Reppulin, tai siis Kalpa Kassisen luona, kuten häntä vanhassa suomennoksessa kutsuttiin. Paluuloitsukin toimi, ja pääsin aterian jälkeen nojatuoliini.

* * *

Seuraavalla vierailulla antikvariaattiin salakuljetin hyllyyn Lauri Myrbergin teoksen ''Differentiaali- ja integraalilaskenta korkeakouluja varten.'' Tahdoin Platonin taivaaseen.

Taivaankannen jumalatar

Kejor oli elänyt kauppiaana Defoin valtakunnassa pari vuotta. Alkujaan hän oli poratelainen, mutta Poraten valtakunta oli valloittanut Defoin ja tarjonnut bisnesmahdollisuuksia. Kejor oli menossa Nuutin, defoilaisten taivaankannen jumalattaren temppeliin, kun Nuutin ylipappi pysäytti hänet.

Ylipappi: Tämä temppeli on defoilaisille, Nuut on defoilaisten jumalatar. Sinä olet poratelainen. Mene sinä palvomaan poratelaisten jumalia.

Kejor: Eikö sama taivaankansi ole Defoin ja Poraten yllä?

Ylipappi: Kyllä…

Kejor: Ja eikö Nuut ole koko taivaankannen jumalatar?

Ylipappi: Kyllä…

Kejor: Nuut siis hallitsee Poraten yllä olevaa taivaankantta siinä missä Defoinkin yllä olevaa.

Ylipappi: Kyllä…

Kejor: Ja eikö silloin ole oikeus ja kohtuus, että poratelaisetkin saavat palvoa Nuutia?

Jeesus elää

''Eihän hän näytä yhtään Jeesukselta'', apulaisohjaaja sanoi.

Ohjaaja oli valintansa tehnyt. ''Kyllä hän minusta näyttää.''

Jeesuksen elämästä tehtiin uutta megabudjetin elokuvaa. Se kertoisi Jeesuksen tarinan teologisen puhdasoppisesti, mutta kuitenkin samalla yleisöä viihdyttäen. Pääosaan oltiin valittu ennestään tuntematon näyttelijä Joshua Nasser. Apulaisohjaaja kuitenkin oli eri mieltä valinnasta.

''Jeesuksen kasvot olivat enemmän pitkänomaiset'', apulaisohjaaja sanoi. ''Ja Joshuan silmät ovat liian viirumaiset.''

''Ei kukaan tiedä, miltä Jeesus oikeasti näytti'', ohjaaja vastasi. ''Vallitseva Jeesuskuva on peräisin kirkkotaiteesta, joka on tehty satoja ellei tuhansia vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeen. Kuvittele Joshua parrakkaana.''

''Entäs nuo reiät Joshuan käsissä?'' apulaisohjaaja kysyi. ''Ajattelitko meikata ne piiloon vai käyttää tietokonetrikkiä?''

Valkoisen miehen totuus

Valkoinen mies oli käyttänyt satoja vuosia erotellakseen totuuden epätotuudesta. Hän oli tutkinut todellisuutta, säilyttänyt löytämänsä totuudet ja hylännyt epätotuudet.

Sitten paikalle saapui musta nainen. Hän katsoi valkoisen miehen löytämiä totuuksia ja sanoi: ''Tuo ei ole Totuus isolla T:llä. Tuo on vain valkoisen miehen totuus. Mikä oikeus valkoisella miehellä on määritellä totuus kaikkien puolesta? Muilla on omat totuutensa.''

Valkoinen mies ymmärsi, että säännöt olivat muuttuneet.

Niinpä valkoinen mies alkoi valehdella, ihan kaikista asioista. Erityisesti hän levitti mustasta naisesta mitä inhottavimpia valheita. Niiden mukaan musta nainen oli laiska, rikollinen, huora. Jos joku tohti osoittaa valkoisen miehen valehdelleen, valkoinen mies syytti osoittajaa valehtelusta.

Tuhma vai kiltti?

Oli jouluaatto. Jukka toivoi Robbe-lelurobottia joululahjaksi, ja hän mietti oliko hän ollut tarpeeksi kiltti. Varmuuden vuoksi Jukka puki ylleen kiltin. Kiltti on skotlantilainen miesten hame, ja Jukka oli saanut sen lomamatkalla. Isoveli oli kertonut, että kiltin kanssa ei käytetä alushousuja, joten Jukka jätti kalsarit pois.

Äiti oli lattialla joogaamassa Jukan kulkiessa ohi. Äiti näki pippelin vilahtavan. Hän sanoi: ''Eikö sinulla ole alushousuja? Tuo on todella tuhmaa!'' Jukka meni heti pukemaan alushousut, koska hän tahtoi Roben.

* * *

Antaessaani Roben Jukalle Joulupukki sanoi: ''Tämä lahja on ehdollinen. Jos vielä kuljet ilman kalsareita, Robbe häviää savuna ilmaan.''

Siitä lähtien Jukka muisti aina pukea kalsarit.

Nörtti kuningas Arthurin hovissa

2000-luvun nörtti oli päätynyt ajassa taaksepäin, kuningas Arthurin hoviin, ja Arthur etsi hänelle käyttöä.

Arthur: Osaatko taistella miekoin?

Nörtti: En.

Arthur: Osaatko hoitaa hevosia?

Nörtti: En. Meidän maailmassamme hevoset oli korvattu nopeammilla kulkuvälineillä.

Arthur: Tee minulle sellainen.

Nörtti: En osaa. Meidän maailmassamme työnjako oli niin pitkällä, että jokainen hallitsi vain oman alansa.

Arthur: Osaatko sepän töitä?

Nörtti: En. Meidän maailmassamme koneet hoitivat sellaiset.

Arthur: Et varmaan osaa tehdä minulle sellaista konettakaan, kun se ei ole alaasi. Mitä osaat?

Nörtti: Tietoliikenneprotokollia. Koneita, jotka kommunikoivat etäisyyksien päähän.

Arthur: Tee minulle sellainen.

Nörtti: Hallitsen vain softapuolen… Siis osan koneen tekemisestä, en koko konetta.

Kulttuuriaarre

''Antaisit meidän tuhota heidät'', marsalkka Puxil kivahti. ''Ei siihen tarvittaisi kuin pari meidän sota-alustamme.''

Luinwein ja Hugon kulttuurit elivät rinnakkain. Hugon kulttuuri oli mantereen laajuinen ja teknologisesti edistynempi. Luinwein kulttuuri käsitti yhden saaren.

''Emme voi tuhota toista kulttuuria'', professori Kifar sanoi. ''Meidän on annettava heidän kulttuurinsa olla saarellaan siltä varalta, että he päästävät meidät joskus tutkimaan sitä. Emme voi pyyhkiä pois tietoa alkeellisesta korkeakulttuurista.''

''Heidän kaleerinsa ovat riesa'', bisnesmoguli Leran sanoi. ''Tulisi liian kalliiksi suojata jokainen kauppa-aluksistamme saattavalla sotalaivalla. He ryöstävät suojaamattomia aluksiamme.''

''Antaa tilanteen jatkua niin kuin se on'', kansleri Tikel sanoi. ''Suojaamme tärkeät kauppasaattueet sotalaivoillamme. Se saa riittää.''

Aarre

Haltia Kultahopea puristi miekkaansa ja eteni tunnelissa. Yhtäkkiä hän tuli suuren halliin, jossa oli kääpiöitä lukemassa kirjoja. Eräs kääpiö raapusti matemaattisia kaavoja liitutaululle ja toinen kääpiö lämmitti nestettä koeputkessa. Useilla oli silmärillit.

''Keitäs te olette?'' Kultahopea kysyi.

''Olemme älykääpiöitä'', eräs kääpiö vastasi.

''Olen kuullut, että täällä on valtava aarre'', Kultahopea jatkoi.

''Meillä on valtava tietoaarre. Kaikki maailman kirjat löytyvät kirjastostamme.''

''En minä sellaista'', Kultahopea sanoi. ''Tahdon kultaa ja jalokiviä.''

''Ei meillä ole mammonaa'', älykääpiö vastasi. ''Emme välitä sellaisista. Mutta vuoren huipulla on mammona-aarre. Matkalla sinun tosin täytyy varoa jättiläisiä.''

Toinen älykääpiö puuttui puheeseen: ''Ne eivät kylläkään ole mitään järjen jättiläisiä.''

Rutiinitehtävä

Keskellä yötä matemaatikko Mutikainen kuuli äänen.

Ääni: Mutikainen, Mutikainen, minä kutsun sinua.

Mutikainen: Kuka olet?

Ääni: Olen sinun Jumalasi. Olen valinnut sinut profeetakseni.

Mutikainen: Mistä tiedän, että olet todella Jumala? Todennäköisempää on, että minä olen tullut hulluksi ja kuulen harhoja.

Ääni: Sinä vähäuskoinen. Kuinka voisit palvella minua, kun korvasi ovat kiveä?

Mutikainen: Itse asiassa on tapa, jolla voit todistaa minulle olevasi yli-inhimillisen tietävä. Kerro minulle P = NP -ongelman ratkaisu todistuksineen.

Ääni: Hyvä on. Olkoon f funktio Turing-koneiden joukolta aikavaatimusluokkien joukolle…

Vaikka ihmiset eivät olleet saaneet ratkaistua kyseistä matemaattista ongelmaa, valmiin todistuksen oikeellisuuden toteaminen oli matemaatikolle rutiinitehtävä. Niin äänen jumalallisuus varmistui Mutikaiselle.

Anteeksianto

Marjo tärisi peloissaan sängyssä. Hän pelkäsi, että isi tulee taas käymään. Marjon isä oli käyttänyt Marjoa seksuaalisesti hyväksi viisivuotiaasta lähtien. Marjo oli kolmetoista, joten se teki kahdeksan vuotta seksuaalista hyväksikäyttöä.

Marjon perhe kuului vanhollislestadiolaisiin, isä oli kerta toisensa jälkeen katunut hyväksikäyttöä ja saanut sen anteeksi Jumalalta. Seurakunnan vanhimmat olivat painostaneet Marjonkin antamaan anteeksi. Hyväksikäyttö jatkui kuitenkin, ja se oli tehnyt Marjosta sulkeutuneen hermoraunion.

* * *

Jumala katsoi palvelijaansa Marjoa ja ajatteli, kuinka esimerkillinen kristitty tämä oli. Marjo antoi anteeksi eikä kertonut anteeksiannetuista synneistä eteenpäin, juuri niin kuin kristityn kuuluukin tehdä. Isällekin Jumala oli antanut synnit anteeksi, kuuluihan tämä ainoaan taivaskelpoiseen uskonlahkoon, vanhoillislestadiolaisiin.

Pro Patria

Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, katsoi huvittuneena Pro Patria -muistotaulua Helsingin pääpostitalossa. Kafilia nauratti se, että ihmiset kuvittelivat tekevänsä sodassa kuolleelle palveluksen kaivertamalla tämän nimen muistotauluun. Todellisuudessa ihminen lakkasi olemasta olemassa kuollessaan, ja olemassaolematon ei kostunut mitään mistään, edes siitä, että hänen nimensä kaiverretaan muistotauluun.

Kyllähän kaikki tiesivät, että sodassa kuoleminen on paska nakki. ''Niin turha kuolema'', Kafil ajatteli. Kafil hihitteli ajatellessaan ihmisten kuvittelevan, että muistotaulu jotenkin mystisesti vähentäisi sodassa kuolemisen paskuutta.

''Kuolleet eivät kunnioitusta kaipaa'', Kafil ajatteli. ''Eihän heitä ole enää edes olemassa.'' Sama se oli uskonnollisten palvonnan kohteidenkin kohdalla. Ihmisillä oli kummallinen tapa kunnioittaa sitä, mikä ei ole olemassa.

Kunnianosoitus

Klabaddaran oli purjehtinut maailman ääriin ja saapunut kansalleen tuntemattomaan keisarikuntaan, Lohikäärmeen Valtakuntaan. Klabaddaran oli havainnut Lohikäärmeen Valtakunnan olevan hänen maataan edellä kaikissa taidoissa, purjehdustaitoa lukuunottamatta. Se oli myös kulttuuriltaan julmempi.

Opittuaan kielen Klabaddaran oli Lohikäärmeen Valtakunnan keisarin luona juhlaillallisella. He olivat valinneet pöytään saapuneista 382 ruokalajista ja tulleet kylläisiksi. Keisari sanoi: ''Mennään pihalle, siellä on teille erityinen kunnianosoitus.''

Pihalla oli tuhat alastonta ihmistä polvistuneina, jokaisen takana sotilas. ''Teloitamme kunniaksenne tuhat orjaa'', keisari sanoi.

Klabaddaran ajatteli, ettei hän näin julmaa kohteliaisuutta voi vastaanottaa. Keisarin neuvonantaja kuitenkin kuiskasi: ''Kieltäytyminen olisi verinen loukkaus.'' Niinpä Klabaddaran nyökkäsi hyväksyvästi.

Keisarin käskystä tuhat miekkaa iski yhtaikaa.

Babel

Kerran ihmiset rakensivat taivaaseen asti ulottuvaa tornia. Jokaisella oli paikkansa rakennusryhmässä, ja kun tornin designissä tuli erimielisyyksiä, ne ratkaistiin sopuisasti, tutkimalla asiaa pienoismalleissa ja tietokonesimulaatioissa.

Jumala katsoi ihmisiä ja totesi, että he syrjäyttisivät kohta Jumalan. Niinpä Jumala istutti Jusun, erään rakentajan mieleen ajatuksen, että torni romahtaa tuhoten ihmisten kaupungin.

Jusu lähti julistamaan sanomaa. Kun romahdusta ei saatu aikaan pienoismalleissa tai tietokonesimulaatioissa, Jusu julisti, että romahdus tulee johtumaan 'kokotornivoimasta', joka vaikuttaisi vain valmiiseen torniin.

Eipä aikaakaan, kun ihmiset olivat jakaantuneet kilpaileviin kuppikuntiin, joilla jokaisella oli oma teoriansa kokotornivoimasta. Kuppikunnat alkoivat taistella keskenään. Suurimpina roistoina pidettiin niitä, jotka eivät uskoneet koko kokotornivoimaan.

Amorin apumiehenä

Kuolin parikymppisenä, enkä halunnut jäädä Taivaaseen lepäämään laakereilleni. Niinpä hain työpalvelukseen.

Minut sijoitettiin Amorin apumieheksi. Tehtäväni oli järjestää pieniä yhteensattumia, joiden kautta toisilleen tarkoitetut parit kohtaisivat, ja sitten ampua nuolia, jotka saivat toisilleen tarkoitetut rakastumaan toisiinsa.

Etsiskelin ensimmäistä uhriani ja näin Reijon. Hän oli ylipainoinen, puoliksi alkoholisoitunut ja työtön. Minun kävi häntä sääliksi, ja päätin saattaa hänet yhteen tosirakkautensa kanssa. Katsoin Suuresta Rakkauden Kirjasta, kuka hänen tuleva puolisonsa olisi, mutta Reijon nimeä ei kirjasta löytynyt.

Kerrottuani Amorille asiasta hän vastasi: ''Reijo on varmaan ajelehtija. Miehiä syntyy enemmän kuin naisia, joten jokaiselle miehelle ei tosirakkautta riitä. Viitisen prosenttia miehistä onkin ajelehtijoita.''

Taivas ja helvetti

''Sisään vaan'', pyhä Pietari sanoi annettuaan minulle uuden asuntoni osoitteen.

Huoahdin helpotuksesta. Olin kuollut auto-onnettomuudessa enkä ollut elänyt mitenkään esimerkillisesti. Olin pelännyt, että joutuisin helvettiin, mutta taivaan portit olivat auenneet minulle.

Uusi kotitaloni oli rakennustelineiden ympäröimä. Enkelit tekivät julkisivuremonttia. Uusi asuntoni oli remontoitavan hallin vieressä. Halliin tulisi uima-allas. Enkelit kilkuttivat laattoja kuopan seiniin. Säikähdin, että joutuisin elämään remonttimelussa, mutta yritin lohduttaa itseäni sillä, että talosta tulisi lopulta viihtyisä.

Seuraavana aamuna kysyin naapuriltani, että kauanko remontti vielä kestäisi.

''Puoli vuotta, sitten muutamme pois.''

''Pois?'' ihmettelin.

''Uuteen remontoitavaan taloon, tähän tulee sitten uudet asukkaat. Helvetti on se osa taivasta, joka on remontissa.''

Kasvissyöjä

Haastattelija: Olet gnostilainen. Mihin siis uskot?

Uusgnostilainen: Uskon, että on olemassa täydellinen, persoonaton Jumala, joka on valon maailmassa. Hän loi valo-olentoja, jotka puolestaan loivat meidän maailmamme. Ihmisten sielut ovat jumalallisia.

Haastattelija: Miksi ryhdyit gnostilaiseksi?

Uusgnostilainen: Olin kasvissyöjä jo ennen gnostilaisuuteen tutustumistani. Gnostilaisuudesta kiinnostuin siksi, että sen mukaan kasvisruokavalio on se oikea ruokavalio.

* * *

Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, ei voinut muuta kuin nauraa. Tuo nainen piti henkilökohtaisesti kasvissyönnistä, ja siksi hän oli alkanut kuvittelemaan, että kasvissyönnin oikeellisuus oli universaali lainalaisuus. Siinä sivussa hän oli omaksunut muutakin kukkua. Todellisuudessa Kafil oli persoona, ja hänen puolestaan ihmiset saivat syödä kasveja tai eläimiä, miten lystäsivät.

Synkretisti

''Kaikki uskonnot ovat teitä saman totuuden ymmärtämiseen'', uushindulainen guru julisti. ''Yksikään uskonto ei ole toista parempi. Kaikissa uskonnoissa on hyviä elementtejä, ja ne lopulta johtavat saman jumaluuden tuntemiseen.''

* * *

Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, kuunteli ulottuvuudessaan hymähdellen. Vaikka guru painotti kaikkien uskontojen tasaveroisuutta, hän nosti oman käsityksensä ylitse muiden. Muut uskonnot olivat tiellä kohti totuutta, mutta gurulla ja muilla synkretisteillä yksin oli käsitys päämäärästä ja kyky erotella hyvät elementit uskonnoista.

Sitä paitsi, Kafil ajatteli, yksikään uskonto ei todellisuudessa ollut tiellä kohti Kafilin tuntemista. Jumaluuteen liitettiin pyhän, harmonisen ja autuaan attribuutteja, kun taas todellisuudessa Kafil oli aika vittumainen tyyppi, kuten Kafil itsekin myönsi.

Taloudellinen kysymys

Haastattelija: Nyt on ollut puhetta kirkon ja valtion erottamisesta, mikä tarkoittaisi myös kirkollisveron poistamista. Kuinka kommentoitte tätä, Suomen evankelis-luterilaisen piispa Olli Mäkynen?

Mäkynen: Kiirastulioppi on täysin epäraamatullinen. Sitä ei pidä otta käyttöön.

Haastattelija: Nyt oli kyse kirkon ja valtion erottamisesta. Kuinka kiirastulioppi tähän liittyy?

Mäkynen: Kyllä se liittyy. Jos kirkollisvero poistettaisiin, Suomen evankelis-luterilainen kirkko joutuisi ottamaan kiirastuliopin käyttöön.

Haastattelija: Ei kai kirkollisvero nyt opillisiin kysymyksiin vaikuta.

Mäkynen: Kyllä se vaikuttaa. Katsokaas, kun kiirastulessa vietettyä aikaa voi lyhentää eri keinoin.

Haastattelija: Nyt minä olen ihan pihalla.

Mäkynen: Pitääkö se tavata teille kirjain kirjaimelta? Jos kirkollisvero poistettaisiin, kirkko joutuisi rahoittamaan toimintansa anekaupalla.

Paperit

''Vai että suomalaisten taivaaseen'', Pyhä Pietari sanoi. ''Katsotaanpa sitten paperit.''

Jussi antoi pinkan papereita. Kun Suomi oli lakkauttanut kirkollisveron, Suomen luterilainen kirkko oli joutunut turvautumaan anekauppaan.

''Nämähän on väärennöksiä'', Pietari sanoi ankarasti. ''Ei nämä kelpaa ollenkaan.''

Jussille nousi pala kurkkuun. Kaikkihan ostivat aneensa Tallinnan sataman trokareilta! Siellä ne olivat niin paljon halvempia kuin suomalaisesta kirkosta hankittuna. Ja nyt Pietari piti niitä väärennöksinä.

''On siellä pari virallistakin anetta joukossa'', Jussi sanoi. Hän oli saanut ne tädiltään viisikymmenvuotislahjaksi.

''Niinpä tosiaan'', Pietari sanoi. ''Mutta nämä eivät vähennä kuin tuhat vuotta kymmenentuhannen vuoden kiirastuliajastasi. Jos nämä piraattianeet olisivat olleet oikeita, olisit päässyt suoraan taivaaseen.''

Enemmistön tahto

Erääseen Pakhoksen kortteliin oli vastikään perustettu nahkurinverstas. Koska nahan käsittelyssä käytettiin virtsaa, korttelissa löyhkäsi, ja korttelin asukkaat olivat tuskastuneet hajuun. Lohikäärmeen Valtakunnan lakien mukaan nahkuria ei voinut häätää, joten korttelin asukkailla oli vain yksi vaihtoehto.

Korttelin paras miekkamies, leipuri, esitti kaksintaisteluhaasteen, ja miekat käsissään leipuri ja nahkuri asettuivat sisäpihalle. Korttelin asukkaat kokoontuivat katsomaan.

Taistelun alettua kävi selväksi, että nahkuri oli leipuria parempi miekkamies. Niinpä viinuri heijasti peilinpalalla auringonvaloa nahkurin silmiin. Vaikka katsojat huomasivat vilpin, kukaan ei puuttunut siihen, ja sokaistunut nahkuri oli leipurin helppo surmata.

Näin käy niille, jotka ovat epäsuosittuja: Vaikka he pärjäisivät sääntöjen mukaan, enemmistö huijaa heidät hengiltä.

Olemattoman kausaaliset seuraukset

''Ateistit ovat tyhmiä'', filosofi paasasi. ''He sanovat, että Jumalaa ei ole olemassa. Kuitenkin Jumalan olemassaolon kausaaliset seuraukset ovat nähtävissä. Sellaisia ovat esimerkiksi kirkkorakennukset. Jumala on yhtä todellinen kuin S-Ryhmä.''

Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, kuunteli ulottuvuudessaan paasausta ja hihitteli. Hän ei ollut edesauttanut yhdenkään kirkkorakennuksen syntyä. Ne oli saanut aikaan harhausko kristinuskon Jumalan olemassaoloon. Kuitenkaan kristinuskon Jumalaa ei ollut olemassa, joten hänellä ei ollut kausaalisia seurauksia. Ihmiset virheellisesti uskoivat erilaisten jumalolentojen olemassaoloon, ja uskolla jumalolentoihin on kausaalisia seurauksia.

S-Ryhmä oli sosiaalinen instituutio, joten usko siihen teki siitä olemassaolevan. Jumalolennot eivät ole sosiaalisia instituutioita. Kafil oli olemassa, vaikkei yksikään ihminen häneen uskonutkaan.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License