Lempilapsi

Petteri oli kuusivuotias, mutta hän ei ollut vanhempiensa lempilapsi. Heidän lempilapsensa oli Petterin kolmevuotias pikkuveli. Vanhemmat katsoivat pikkuveljen kolttosia läpi sormien ja antoivat hänen vapaasti härnätä Petteriä. Vasta kun Petteri hermostui ja yritti pistää pikkuveljelle kampoihin, vanhemmat puuttuivat asiaan ja toruivat Petteriä pikkuveljen kiusaamisesta.

Petterin syntymäpäivillä vanhemmat antoivat pikkuveljen syödä pelkän kuorrutuksen suklaakakkupalasta ja heittää loput palasta roskiin. Hetken päästä pikkuveli halusi lisää suklaakakkua ja saikin sitä. Ei olisi vastaava peli vedellyt Petterin kohdalla hänen ollessaan kolmevuotias.

Monena iltana, kun pikkuveli oli jo mennyt nukkumaan, Petteri oli kuullut pikkuveljen huoneen oven ohi kulkiessaan tämän huoneesta naurua. Häntä kummastutti, että mikä pikkuveljeä niin nauratti.

Syntymäpäivän iltana naurun kuuluminen toistui taas. Tällä kertaa Petteri päätti mennä tutkimaan. Hän raotti pikkuveljen huoneen ovea ja näki noin metrin pituisen ihmisenmuotoisen hahmon leijuvan pikkuveljen sängyn yläpuolella. Hahmolla oli tummansininen viitta ja tötteröhattu, jossa oli kuun ja tähtien kuvia.

''Heitetään lisää unihiekkaa, niin vanhemmat tykkäävät sinusta huomennakin'', hahmo sanoi ja heitti pikkuveljen päälle jotain kullanväristä, hohtavaa jauhetta. Kultasateessa pikkuveli nauroi sängyssään.

Hahmo heitti jauhettaan, ja pikkuveljen nauru vaihtui tasaiseen hengitykseen. Pikkuveli oli nukahtanut. Tällöin hahmon viitta ja hattu katosivat, ja se muutti muotoaan ihmishahmosta muodottomaksi, violetin väliseksi möhkäleeksi, joka valui limaa ja sykki. Sillä oli yksi suuri, tuijottava mulkosilmä.

Petteri äännähti hiljaa kahuissaan. Möhkäle kuuli Petterin äänen ja kääntyi tätä kohti. Vähän aikaa tuijotettuaan möhkäle avasi valtavan, täynnä torahampaita olevan suunsa ammolleen ja alkoi lähestyä Petteriä.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License