Kroketti

''Tämä on ihan tylsä peli'', Pikku-Ville sanoi. ''Koko ajan vaan sitä samaa.''

Oli kaunis kesäpäivä, ja isä oli raahannut Pikku-Villen pois XBoxin äärestä, pihalle pelaamaan krokettia. Peli ei kuitenkaan maistunut, Ville oli selvästi kiinnostuneempi videopeleistä.

''Mitenhän pelistä saisi mielenkiintoisemman?'' isä kysyi.

''Mä tiedän! Tämä portti on nyt superportti. Siitä saa kaksi lisälyöntiä.'' Ville laittoi porttia vasten punaisen hiekkalapion. ''Ja tämä on bonusportti. Siitä saa sata bonuspistettä.'' Vihreä hiekkalapio. ''Ja tämä portti on teleport. Siitä pääsee suoraan loppukepin viereen.'' Sininen hiekkalapio.

Isä myhäili. Tämä krokettiversio oli selvästi saanut vaikutteita videopeleistä, mutta Ville oli silminnähden innoissaan. Olihan se kasvavalle lapselle hyväksi puuhailla ulkona.

Peli alkoi. Isä kiersi rataa, mutta Ville löi pallonsa yhä uudelleen bonusportin läpi keräten lisää ja lisää bonuksia. Isä ei ihan ymmärtänyt, kuinka bonuspisteet vaikuttivat pelin kulkuun, kroketissahan ei laskettu pisteitä, vaan pelin voitti radan ensimmäisenä läpäissyt. Isän pallo meni superportista, ja isä löi kaksi lisälyöntiänsä. Ville keräsi yhä bonuksia.

Sitten isän piti lyödä pallo läpi teleportista. Isä mietti, kuinka se toimisi. Pallo varmaan kannettaisiin käsin loppukepin viereen. Isä löi. Teleport-portin kohdalla pallo katosi kuin tuhka tuuleen, ja isä oli äimänä.

''Minne se pallo meni?'' Isä kysyi.

''Täällä se on'', Pikku-Ville huusi. Isä katsoi, ja isän pallo oli toden totta loppukepin vieressä.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License