Koronaraapaleita

Näpertely (24.3.)

''Uusia koronatartuntoja ei enää rekisteröity eilen Suomessa'', Hanna luki lehdestä.

''Selvittinpäs'', Hanna ajatteli, mutta puoli vuotta ja 10000 kuollutta se oli vaatinut. Hanna itsekin oli käynyt sairaalahoidossa viruksen takia. Nyt edessä oli enää giganttinen talouden jälleenrakennusprojekti. Hannalle tuli mieleen isovanhemmat, jotka olivat sodan jälkeen osallistuneet maan jälleenrakennukseen.

Vielä tammikuussa Hannan mielestä suurimmat yhteiskunnalliset epäkohdat olivat olleet sähkösäteily ja seksistiset vitsit. Koronavirus oli ollut Kiinassa turvallisen etäisyyden päässä. Sitten viikossa asiat olivat kääntyneet päälaelleen. Suomeakin uhkasi pandemia. Se oli saanut sähkösäteilyn ja seksistiset vitsit vaikuttamaan mitättömiltä uhkakuvilta.

Hanna ajatteli, että nyt yhteiskunta oli kohdannut todellisen ongelman, eikä varaa näpertelyyn enää ollut.

Korona (24.3.)

''Omat'', Valtteri sanoi ja löi. Lyöntikiekko kimposi pelilaudan takaseinästä ja osui Valtterin kiekkoon lyöntilinjan takana. Valtterin kiekko, hänen viimeisensä, kimposi pussiin.

''Valtteri voittaa… viisi rullaa vessapaperia!'' isä julisti.

Oli lauantai-iltapäivä keväällä 2020. Marinin hallituksen julistettua ulkonaliikkumiskiellon epidemian takia perhe tappoi aikaa pelaamalla koronaa. Lapsetkaan eivät voineet käydä kavereiden luona, niin jotain viihdettä oli pitänyt keksiä. Panoksina käytettiin vessapaperirullia, kun isä oli kaukokatseisesti hankkinut niitä suuren määrän vastaisen varalle. Sitä kauttahan se koronalautakin oli löytynyt, kun varastoa oltiin tyhjennetty vessapaperipaalien tieltä.

''Miks meillä pitää olla niin paljon vessapaperia?'' Susanna, perheen pikkutyttö kysyi.

''No jos vaikka tulee tosi iso kakka'', isä vastasi.

Biohazard (24.3.)

Kunpa voisit pitää minua sylissäsi, mutta minä olen biohazard. Sitä kaipaan eniten, että joku ottaisi syliinsä ja sanoisi, että kaikki kääntyy hyväksi. Mieluiten juuri sinä, rakkaani. Mutta sitä minulle ei suoda.

Maskeihin ja kumihanskoihin sonnustautuneet hoitajat käyvät tuomassa ruokaa ja kohentamassa tippaa. Sanovat, että tilani on vakaa, mutta silti kuolema pelottaa. Kaipaan ihmisen kosketusta, edes jonkun ystävällistä hymyä, mutta maskit peittävät hoitajien ilmeet.

Yskin jatkuvasti. Jos olisi mahdollista yskiä keuhkonsa pellolle, olisin tehnyt sen lukuisia kertoja. Rintaa ahdistaa ja tuntuu kuin jokainen lihakseni olisi tulessa. Mutta hoitajien mukaan tilani on vakaa.

Kunpa voisit pitää minua sylissäsi, mutta minä olen biohazard.

Sosiaalispornoa (25.3.)

Jarkko katsoi elokuvaa, jossa kaksi ystävystä ajoi autolla ja jutteli. He olivat menossa viettämään iltaa. Jarkko kadehti miehiä. He pystyivät vapaasti tapaamaan toisiaan ja istumaan iltaa ilman huonoa omaatuntoa.

Oli kevät 2020 ja koronaepidemia oli jyllännyt Suomessa kaksi kuukautta. THL oli ohjeistanut kansaa kutistamaan sosiaaliset kontaktit minimiin. Ihmiset tekivät kotonaan etätöitä ja katselivat elokuvia menneestä ajasta.

Jarkko ajatteli, että nykyään ihmisten tapaaminen oli kuin suojaamaton seksi silloin joskus. Jokaiseen tapaamiseen liittyi riski. Ehkä pöpö tarttui juuri tästä tapaamisesta. Ja syyllisyys, kun ei noudattanut terveysviranomaisten suosituksia.

Elokuvassa miehet saapuivat illanviettopaikkaan. Asunto oli täynnä vieraita. He kättelivät toisiaan ja juttelivat keskenään iloisesti.

Kiinalaisella eläintorilla (27.3.)

Kiinan-matkallani kävin paikallisella eläintorilla. Siellä myytiin ankkoja, sikoja, kanoja, kaikki kokonaisina ja ilman muovipakkauksia. Ajattelin, ettei tuollainen meininki mitenkään menisi suomalaisista hygieniamääräyksistä läpi.

Huomioni kiinnittui pieneen, isopäiseen ja kädelliseen otukseen, joka oli elävänä häkissä. Oppaani mukaan se oli harvinainen, kallis herkku. Minun kävi otusta sääli ja päätin laskea sen takaisin luontoon. Niinpä käytin koko matkabudjettini sen ostamiseen.

Yöksi otus jäi haltuuni. Opas kertoi tietävänsä kokin, joka laittaisi sen minulle ruuaksi seuraavana päivänä. Yöllä toteutin suunnitelmani. Kun avasin häkin, otus vipelsi metsään iloisesti loikkien.

* * *

Näemme maapallon, joka on eloton. Kaikki kasvit ja eläimet ovat kuolleet. Vain pieni hahmo vipeltää iloisesti loikkien.

Maskityyppi (16.4.)

Mä jonotin lähikaupan kassalle. Jonottajat pysy kahden metrin päässä toisistaan, kun oli korona-aika.

Sit sisään tuli joku maskipäinen tyyppi. Ei siinä maskissa mitään, kyllähän koronalta halus suojautua, mut se kaivo moottorisahan laukustaan, starttas sen ja upotti yhen kaupasta lähössä olleen asiakkaan vatsaan. Mä olin ihan OMG et voiks korona tarttua roiskuvista sisälmyksistä.

Sit me kaikki ryysättiin kaupan perälle, tietty yrittäen pitää kahen metrin etäisyyden muihin, ja se maskityyppi juoksi meidän perään. Ryysätessä yks mummo tuli tosi lähelle mua ja mä et tarttuuks korona nyt jompaankumpaan.

Pari asiakasta se maskityyppi sai kiinni ja silvottua, mut me muut päästiin pakoon kaupan takaovesta.

Verinen käsi (16.4.)

''Verinen käsi!'' Mikko kuuli. ''Verinen käsi tulee!''

Mikko heräsi hikeä valuen. Vähitellen hän tajusi vain nähneensä unta ja nukahti uudelleen.

Seuraavana päivänä kaupassa Mikko huomasi, että verinen käsi seurasi häntä. Oliko se sittenkään ollut unta? Koronaepidemian takia kauppavisiitit piti muutenkin tehdä nopeasti, mutta tästä kauppavisiitistä tuli superlyhyt. Hän sulloi ostoskorinsa täyteen sandwichejä, maksoi ne ja poistui.

Siitä eteenpäin verinen käsi vainosi Mikkoa koko ajan. Olipa hän lenkillä, makuuhuoneessaan tai olohuoneessa etätöissä, jossain lähistöllä väikkyi verinen käsi.

Lopulta Mikko kyllästyi pelkäämään ja päätti ottaa selvää, mikä tämä verinen käsi oikein oli. Sehän oli hänen oma kätensä, joka oli verillä jatkuvasta pesemisestä.

Oikea ratkaisu (19.5.)

Lukiolaispoika Touko treenasi matematiikkaolympialaisiin. Oli koronakevät ja matematiikkaolympialaiset oli siltä kesältä peruttu, mutta Touko osallistuisi seuraavana vuonna.

Matematiikkakilpailutehtävät on laadittu niin, että jokaiseen tehtävään on oikea ratkaisu, joka on lahjakkaan matemaatikonalun kohtuullisella työmäärällä löydettävissä. Tällaiset tehtävät poikkeavat matematiikan tutkijan työssä kohdattavista tutkimusongelmista. Niissä ei ole sanottua, että ratkaisut ovat löydettävissä.

Touko luki netistä, että hallitus alkaa avaamaan yhteiskuntaa. Koulut aukeavat, samoin kapakat.

''Tuo on ainakin väärä ratkaisu'', Touko ajatteli. ''Koronatartunnat alkavat lisääntymään heti kun yhteiskuntaa avataan.''

Koronakysymys ei kuitenkaan ollut matematiikkakilpailutehtävä, eikä siihen ollut kaikki ongelmat poistavaa oikeaa ratkaisua. Yhteiskuntaa ei voida pitää rajattomasti suljettuna, joten oli vain huonoja vaihtoehtoja.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License