Konsultti

Tarkistin ovesta vielä nimen ''Konsulttitoimisto Pirjo Strömberg'' ja soitin ovikelloa.

Ihmettelette ehkä, mitä kaltaiseni matemaatikko tekee Bulevardilla sijaitsevan konsulttitoimiston ovella, joten minun lienee parempi kertoa taustoja. Matematiikanlaitoksen johto oli vaihtunut, ja uusi johto otti vakavasti sen, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen kuuluu yliopiston tehtäviin. Johdon mielestä se tarkoitti matematiikanlaitoksella koululaisten innostamista matematiikan pariin. Niinpä laitokselle oltiin tilattu konsultti laatimaan viestintästrategiaa.

Samana päivänä mistä tarinani kertoo oli ollut konsultin esitelmä, jonka johto oli määrännyt pakolliseksi kaikelle tutkimus- ja opetushenkilökunnalle. Strömberg, konsultti, oli aloittanut esitelmän sanoilla: ''Valitsimme strategian teemaksi sellaisen kuin osaamisvaikuttaminen. Sitten aloimme miettiä, mitä osaamisvaikuttaminen voisi tarkoittaa. Siinähän on nämä kaksi puolta, toisaalta osaaminen, jota teillä on, ja sitten tämä vaikuttaminen…'' Esitelmä oli jatkunut buzzwordpainotteisena, ja minua oli kaduttanut, etten ollut tulostanut itselleni bullshitbingolappua.

Kaikki olivat kuunnelleet esitelmää alistuneina, ja minä olin ollut ainoa, joka oli uskaltanut esittää konsultille vastaväitteitä. Hän oli puhunut matematiikan imagon kiillottamisesta, kun taas minun mielestäni mahdolliset värväystoimenpiteet olisi pitänyt kohdistaa matemaattisesti lahjakkaisiin nuoriin. Matemattisilla aloilla kulttuuri on epämuodollinen ja kaikkea bisnesmuodollisuutta vastustava, mutta siitä huolimatta proffatkaan eivät olleet uskaltaneet sanoa mitään, joten bullshitin paljastaminen oli jäänyt minun, vastaväitelleen nuoren tutkijan harteille.

Sitten myöhään iltapäivällä Strömberg oli soittanut minulle ja pyytänyt keskustelemaan toimistoonsa.

Strömberg avasi oven. Hänellä oli yllään sama harmaa jakkupuku kuin päivällä. ''Tervetuloa, astu vain peremmälle.''

Strömberg herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Yliopistotutkijana olen omistanut elämäni totuudelle, ja Strömbergin suoltama bisnesbullshit oli sen antiteesi. Toisaalta hän oli jakkupuvussaan hemmetin seksikäs. Huoliteltu bisneslook vetoaa minuun. Sanotaan, että miehet joilla on valtaa vetoavat naisiin, mutta kyllä minun pitää myöntää, että jakkupuku, naisen yhteiskunnallisen pärjäämisen symboli, vetoaa joihinkin alkukantaisiin vietteihini.

Astuin peremmälle. ''Tehdään sinunkaupat'', Strömberg sanoi. ''Mä olen Pirjo.''

''Jari'', vastasin, ja kättelimme.

''Kutsuin sinut tänne, että saataisiin näkemyksemme hiukan lähenemään toisiaan'', Pirjo sanoi. ''Istu vaan sohvalle.''

Toimitilat muistuttivat enemmän ajanviettotilaa kuin toimistoa. Huoneessa oli valtava musta nahkasohva, jolle olisi varmaan mahtunut seitsemän ihmistä, kahdeksan, jos joku olisi istunut kulmasohvan kulmassa, ja sen edessä fläppitaulu.

Istuuduin, ja Pirjo toi eteeni lasillisen portviiniä. Sitten hän asettui fläppitaulun ääreen.

''Aloitan kertomalla jotain konsulttitoimistostamme'', Pirjo sanoi. ''Meitä on kolme konsulttia, Aarne, Hanna ja minä. Näin illalla Aarne ja Hanna eivät ole töissä. Me teemme kaikkia konsultoinnin vaiheita. Oikeastaan voisi sanoa, että olemme täyden palvelun konsulttitalo.''

Kuuntelin esitelmää puolella huomiokyvyllä, koska päähuomioni oli Pirjossa. Hän oli arviolta 45-vuotias, maantienväriset kiharat hiukset, pari uurretta huolellisesti meikatuissa kasvoissa. Normaali vartalo, suuret rinnat pullottivat mustan paitapuseron alla. Mietin, miltä rinnat näyttäisivät vapaina rintaliiveistä. Roikkuisivatko ne? Joka tapauksessa Pirjo olisi ollut tyrmäävä ilmestys, jos hänellä ei olisi ollut yllään muuta kuin sama puukaulakoru, joka hänellä oli nytkin kaulassa. Vanhemmilla naisilla on auktoriteettia, ja minuun se vetoaa enemmän kuin jonkun nuoren heitukan virheetön vartalo.

Pirjo aloitti konsulttibullshitpuheen mielipiteiden yhdentymisestä. Puheessa vilahteli sellaisia termejä kuten vaikuttamisen penetraatio, ihmisten yhdentyminen, kerran hän sanoi ihmisten yhtyminen, ja puheen vetovoima, joka kerran taipui ihmisen vetovoimaksi. En tiennyt, viljelikö hän kaksimielisyyksiä tarkoituksella, hän oli niin taitava puhuja, että vihjailevat ilmaukset istuivat luontevaksi osaksi konsulttipaasausta. Kaavakuvat vilisivät fläppitaululla. Ajattelin, että antaa hänen puhua loppuun ennen vastaväitteitäni, joten en keskeyttänyt häntä.

Katseeni kiinnittyi Pirjon rannekoruun. Se koostui toisiinsa kiinnitetyistä ruskeista kiekoista, meripihkaa, kuvittelisin. Minun ympyröissäni ihmiset pukeutuivat mukavuutta silmälläpitäen, ja tuollaisella korulla varustettu käsi huokui silmääni feminiinistä eleganssia. Rannekoru ei palvellut mitään rationaalista funktiota, se oli siinä vain tekemässä kantajastaan elegantin. Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa, tuo aristokraattinen naisranne oli oman suhtautumiseni vastakohta.

''Tässä on matematiikanlaitos'', Pirjo paasasi ja veti fläppitaululle pystysuoran viivan. ''Ja tässä sen välitön ympäristö.'' Taululle ilmestyi ovaali viivan ympärille. ''Ja täällä sidosryhmät.'' Pirjo veti viivoja ovaalin ympärille.

Pirjo alkoi selittää, kuinka matematiikanlaitosen asenneilmasto vaikuttaa sen lähiympäristöön ja sidosryhmiin. Katsoin fläppitaulua tarkemmin ja tajusin, että siinä oli ehta kirkkovene.

Tällöin nousin ylös sohvalta, kaappasin Pirjon syleilyyni ja suutelin häntä. Käytin kieltä, ja Pirjo vastasi käyttämällä kieltä. Kun puristin häntä itseäni vasten, hän vastasi painautumalla kehoani vasten. Pirjo teki selväksi, että aloite on minulla, ja hän seuraa minua. Mitään alistuvaa Pirjon eleissä ei ollut. Ne vain viestivät, että hän oli valinnut johdettavan roolin ja pysyisi tuossa roolissa loppuun asti kaikella sulavuudella ja taidolla mitä voi odottaakin. Jotenkin tuntui luontevalta, että näin jakkupukunainen rakastelee: Luovuttamalla johtoaseman miehelle tietoisesti ja harkitusti. Ainakin tässä tapauksessa bisnesmaailman konservatiivisuus siis näkyi sängyssäkin.

Irroitauduin Pirjosta, mutta pidin kiinni hänen kädestään johdattaakseni hänet sohvalle. Tällöin Pirjo sanoi: ''Huomasin jo päivällä, kuinka katselit mua. Siksi ajattelin, että tämä onnistuu näin.'' En ollut tietoisesti viestinyt katseellani mitään, mutta tiedostamattomia viestejäänhän ei ihminen voi valita.

Sohvalla jatkoimme suutelua. Pirjo oli edelleen johdettavana. Avasin sen verran hänen puseroaan että sain käteni ujutettua hänen rintaliiveihinsä. Rinta tuntui pehmeältä kättäni vasten ja etsin nännin. Pyörittelin sitä sormissani, ja Pirjon hengitys tiheni.

''Huomasin päivällä, että sulla on mielipiteitä etkä pelkää esittää niitä'', Pirjo sanoi. ''Mä tykkään miehistä, joilla on sen verran selkärankaa, että seisovat mielipiteidensä takana.''

Aloin riisua Pirjon jakkua, ja vakain ottein hän poisti sen päältään. Katsoin, kun Pirjo kuoriutui kerros kerrokselta yläosaansa peittävistä vaatteista. Ensin hänellä oli yllään musta paitapusero, sitten pelkät mustat pitsirintsikat. Rintsikat olivat sen verran alhaalla, että jo tässä vaiheessa näki, että rinnat roikkuivat.

Sitten Pirjo riisui rintsikat ja paljasti kunnon riipparit. Painovoima vaikuttaa vanhempien naisten suuriin rintoihin. Nänninpihat olivat suuret, ja nännit osoittivat alaviistoon. Katsoin Pirjoa. Kasvot olivat huolitellussa meikissä, kaulassa hyvällä maulla varustettu riipus, ja sitten rinnat, jotka eivät vastanneet kauneuskäsitystä. Tässä yhdistelmässä oli jotain aivan uskomattoman seksikästä. Virheetön kauneus on tylsää, sitä jokainen mies on nähnyt pornofilmeistä kyllästymiseen saakka, mutta elegantit kasvot ja riipus, joita ympäröi riipputissit, siinä vasta jotain.

Pirjo nousi ja riisui hameensa. Hänellä ei ollut pikkareita. Katsoin hänen alapäätään. Siinä oli karvaa, mutta karvan ja paljaan ihon raja oli kuin veitsellä vedetty. Häpykarvoituskin oli siis trimmattu ajatuksella. Pirjo alkoi riisua mustaa sukkanauhavyötään, mutta sanoin: ''Anna sen olla.''

Siinä Pirjo seisoi edessäni, yllään vain kaulakoru, rannekoru, musta pitsinen sukkanauhavyö ja pitkät sukat. Eleganssin huipentuma. Sukkanauhavyö oli niin feminiininen vaatekappale. Sellaisia ei minun ympyröissäni näkynyt naisilla. Matematiikanlaitos oli miesvoittoinen ja kaikki tytöt siellä varattuja, joten seksipartnerini olivat olleet humanististen alojen jatko-opiskelijatyttöjä. Heillä ei ollut matchavia tai pitsisiä alusvaatesettejä tai sukkanauhavöitä. Penikseni alkoi sykkiä, kun katsoin Pirjon sukkavirityksen kehystämää häpykarvoitusta.

Pirjo istui viereeni ja odotti aloitettani. Niin nopeasti kuin pystyin kiskoin vaatteet päältäni ja työnsin käteni Pirjon kosteaan alapäähän. Pirjo vastasi runkkaamalla minua hitain, varmoin ottein. Hän puristi kovaa, juuri niinkuin tahdoinkin. Katsoin, kuinka elegantti rannekorukäsi kulki ylös alas mulkunvarttani. Sitten kaadoin Pirjon selälleen ja aloin imeskellä hänen nännejään. Kuljetin kieltäni nännin ympäri. Pirjo vastasi tarttumalla niskaani.

Sitten ryhdyin työntymään Pirjon sisään. Pirjo tarttui penikseeni ja ohjasi sen kosteaan häpyynsä. Pirjo ei ollut yhtä tiukka kuin jatko-opiskelijatytöt joita olin pannut, mutta Pirjon elkeet, harkitseva seuraaminen, tekivät tästä paremman kokemuksen kuin kaksiviitosten tiukkoihin pilluihin työntymisestä. Nostin Pirjon jalat niin koukkuun kuin pystyin, ja Pirjo vastasi puristamalla reisiään kylkiäni vasten.

Aloin työntelemään edestakaisin, ja Pirjon reidet seurasivat tahtia. Pirjo alkoi voihkia, hän oli selvästi siirtymässä harkitsevasta tilasta tilaan, jossa alkukantaiset vietit ohjaavat toimintaa. Työntelin hitaasti, halusin pitkittää nautintoa. ''Selkää saa raapia'', onnistuin sanomaan vielä tässä tilassa, ja Pirjo upotti huolellisesti punaisiksi maalatut kyntensä selkärankani kumminkin puolin.

Nousin ylös ennen kuin kumpikaan oli tullut. Tartuin Pirjoa kädestä ja talutin hänet seinän vereen. En ollut koskaan pannut nainen seinää vasten ja halusin kokeilla sitä asentoa. Nostin Pirjoa sen verran ylös, että kullini oli hänen pillunsa tasolla ja painoin hänet seinää vasten. Sitten työnnyin hänen sisäänsä. Panimme. Käteni kannattelivat Pirjoa alhaalta, tunsin sukkanauhat käsiäni vasten, ja Pirjon jalat olivat koukussa ilmassa. Hänen kätensä ottivat tukea olkapäistäni.

Jossain mieleni taka-alalla oli ajatus, että Pirjo oli nainen, joka oli tottunut vaatimaan kulutushyödykkeiltään laatua. Niinpä hän varmaan vaati seksipartnereiltaankin laatua, sitähän satunnainen seksipartneri bisnesihmiselle oli, kulutushyödyke. Ajatus sai minut takomaan yhä lujempaa, jotta vastaisin Pirjon odotuksia. Pirjo voihki yhä lujempaa, ja lopulta Pirjo kirkaisi orgasmin merkiksi. Parin työnnön jälkeen minäkin tulin. Vaikka olin runkannut aamulla, spermaa virtasi ja virtasi mulkustani, eikä orgasmi tuntunyt loppuvat koskaan. Kehonikin tuntui tietävän, että tämä oli hyvä pano.

Laskin Pirjon alas, ja siirryimme sohvalle istumaan vierekkäin. Kun kummankin hengitys oli tasaantunut, Pirjo sanoi: ''Minähän sanoin, että tämä on täyden palvelun konsulttitalo. Jos annat minun tehdä työni loppuun matematiikanlaitoksella häiritsemättä, saat lisää samaa nannaa.''

En voinut kuin myöntyä.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License