Esipuhe
Eräänä tammikuisena iltana ovikelloni soi, ja menin avaamaan. Oli jo hiukan hämärtynyt, enkä nähnyt tulijaa kunnolla. Ennenkuin ehdin sanoa mitään, tulija itse esitti asiansa:
''Postista, päivää. Teille olisi tällainen lähetys.''
Silmäni olivat jo tottuneet hämärään, ja postipojan takana näin neljä suurta pahvilaatikkoa.
''Kuittaus tähän, kiitos.''
Kuitattuani postipoika häipyi, ja jäin itse kantamaan laatikot sisälle.
''Näin suuria laatikoita, ja silti niin kevyitä'', muistan ajatelleeni.
Kannoin laatikot keittiöön ja aloin aukomaan niitä. Laatikoista paljastui tyhjiä tupakka-askeja. Kaikkia merkkejä, Marlboroa, Smartia, Bonusta, Coltia… ja kaikkia vahvuuksia, punaista ja sinistä, olipa joukossa muutama vihreäkin.
''Ahaa. Tuomas Korppi on lähettänyt minulle uusimman käsikirjoituksensa toimitettavaksi'', ajattelin.
Kippasin laatikoiden sisällön keittiön pöydälle ja tihrustin askien kansiin raapustettuja tekstejä. Aloin asetella niitä kronologiseen järjestykseen, ja mitä mukaansatempaavin tarina alkoi hahmottua.
''Tästä novellista tulee samanlainen menestys kuin edellisestäkin'', ajattelin.
Otin välittömästi virkavapaata Perähikiän ammattikorkeakoulun kulttuuriassistenttilinjan yliopettajan toimestani ja muokkasin julkaistavaan muotoon tarinat, jotka esitän alla.
- hum. kand. T.E. Kaitsu Nimi
Kuinka Malwaria tapasi Techniclasin
Syksyllä 1578 toista aikaa.
Eräänä syyskuisena aamupäivänä haltianeito Malwaria loikoili vuotellaan. Hänellä oli yllään paitapusero ja housuhame, yönsinisiä molemmat. Oveen koputettiin, ja Malwaria meni avaamaan.
''Päivää. Techniclas taikaesinekorjaamosta. Teillä oli jotain korjattavaa'', hahmo esittäytyi.
Ulkoisesti hahmo ei tehnyt Malwariaan vaikutusta. Hän oli aika tavallisen näköinen, vaaleat pitkät hiukset, keskiverto keho ja hiukan karkeat kasvonpiirteet, eivätkä korvat olleet kovin suipot.
''Joo. Taikahuilun maagiset symbolit ovat hiukan haalistuneet, joten huilun ääni ei ole sitä mitä se oli ennen'', Malwaria vastasi.
''Mennäänpä katsomaan'', Techniclas vastasi. Jokin Techniclasin äänessä vetosi Malwariaan. Niin itsevarma ja asiansa osaava. Aivan toista kuin Duplolasin honottava ääni.
Malwaria ja Techniclas menivät musiikkihuoneeseen ja Malwaria näytti huilua Techniclasille.
''Tosiaan. Nämä symbolit ovat haalistuneet ja ne pitää maalata uudestaan. Siinä kestää noin tunti'', Techniclas selitti.
''Voi, kunpa Duplolaskin ymmärtäisi jotain magian päälle'', Malwaria ajatteli.
Malwaria poistui makuuhuoneeseen ja vaihtoi ylleen viininpunaisen kimonon, jonka Duplolas oli hänelle viikkoa aiemmin antanut. ''Eikö se höntti vieläkään tajua, että meidän juttumme on ohi, vaikka nimellisesti olemmekin naimisissa'', Malwaria ajatteli. Samaan aikaan musiikkihuoneesta kuului mitä ihastuttavimpia sävelkulkuja kun Techniclas kokeili taikahuilua.
Malwaria hiipi musiikkihuoneeseen ja näki Techniclasin työhönsä syventyneenä. Varmoin ottein kädet levittivät tummansinistä maalia taikahuilun maagisten symbolien päälle.
''Oikeastaan minä olen sinkku'', Malwaria ajatteli, ''olenhan päättänyt ottaa eron Duplolaksesta, vaikken ole vielä hänelle kertonutkaan. Olen siis vapaa tekemään mitä tahdon.''
Ja niin Malwaria heittäytyi Techniclasin käsivarsille, jotka, myönnettäköön, eivät olleet yhtä vahvat kuin Duplolasin, mutta… niin paljon hienostuneemmat. ''Kyllä, hienostunut on oikea sana'', Malwaria ajatteli. Techniclas hukutti Malwarian suudelmiin ja käsi kädessä pari siirtyi makuuhuoneeseen.
Hitain, varmoin ottein Techniclas riisui kimonon Malwarian päältä ja jatkoi suutelemista - tällä kertaa ei pelkästään suulle, vaan kaulalle, olkapäihin, vatsaan ja niin edelleen. Juuri kun Malwaria oli levittämässä jalkojaan Techniclasille asunnon ovi aukesi ja ovelta kuului Duplolasin ääni:
''Kulta! Minä tulin jo kotiin.'
Polyamoriaa
Syksyllä 1634 toista aikaa.
''Mieshaltiastrippari?'', ihmetteli Bulwania, ''Hopea-aukiolla?''
''Juuri niin'', vastasi Kehwel, ''ja vielä tänä iltana. Lähdetään haltianeitoporukalla katsomaan.''
''Mutta eihän tällainen siveä haltianeito nyt mieshaltiastripparia…'' aloitti Malwaria.
Totta puhuen ei vaatinut paljoakaan suostuttelua, ennenkuin oltiin saatu yhteinen päätös, että mieshaltiastripparia lähdetään katsomaan. Ihan vaan haltianeitojen kesken.
* * *
Hopea-aukiolle oli kertynyt suuri määrä haltianeitoja kun kuulutettiin:
''Nyt esiintyy Marvelsuperheroeslas, Synkmetsän komein mieshaltiastrippari.''
Marvelsuperheroeslas astui lavalle, ja haltianeidot aloittivat välittömästi hurmoksellisen kirkumisen. Osa hurmoksesta oli varmasti teeskenneltyä, mutta pitihän heidän laittaa paremmaksi siitä, kuinka mieshaltiat kuolasivat haltianeitostrippareiden perään.
Marvelsuperheroeslas liikehti musiikin rytmiin ja paljasti ensin suipot korvansa, sitten lihaksikkaat käsivartensa, voimakkaat reitensä ja lopulta jäntevän vartalonsa. Mutta. Mutta, pettymys haltianeitojen joukossa oli suuri, kun Marvelsuperheroeslas poistui lavalta… jalassaan kalsarit!
''Sen, mikä jäi nyt näkemättä, näen illalla privaattina'', päätti Malwaria, ''mutta mitä DCsuperheroeslas siitä sanoisi? Toisaalta, Synkmetsään on vastikään hyväksytty polyavioliitot hyväksyvä laki, ja minähän voisin ottaa tuosta toisen miehen. Mutta mitä DCsuperheroeslas siihen sanoo? Kyllä hän varmasti hyväksyy. Hänhän on niin kohtelias, sopuisa ja kompromissikykyinen.''
* * *
''Sinä liikuit niin aistikkaasti lavalla'', sanoi Malwaria, ''esityksessäsi oli sellaista räjähtävyyttä, sellaista ilmaisukykyä, sellaista alkuvoimaa. Mitä, jos lähdettäisiin meille pitämään hiukan hauskaa?''
Koska Malwaria tosiaan oli mitä viehättävin haltianeito, Marvelsuperheroeslas suostui ehdotukseen ja pari poistui Malwarian asunnolle.
* * *
Malwaria astui Marvelsuperheroeslasin kanssa ovesta ja huikkasi: ''Kulta! Minä toin meille toisen miehen.''
''Mitä'', ihmetteli DCsuperheroeslas.
''Niin, minä toin meille toisen miehen'', sanoi Malwaria, ''Synkmetsään on vastikään astunut polyavioliitot salliva laki. Eihän edes me kaksi olla vielä naimisissa, mutta mennään kaikki kolme naimisiin vaikka heti huomenna.''
''Entäs minun mielipiteeni…'' aloitti DCsuperheroeslas.
''Kuule, kulta'', aloitti Malwaria, ''polyavioliitot ovat tätä päivää. Pitää olla moderni.''
''En minä nyt oikein tiedä…'' sanoi DCsuperheroeslas.
''Sanotaan vaikka, että minä jään palveluksen velkaa'', sanoi Malwaria, ''mennään vaikka tuonne makkarin puolelle… tekemään palveluksia.''
''No kai minä sitten…'' empi DCsuperheroeslas.
* * *
Marvelsuperheroeslas ja DCsuperheroeslas riisuivat Malwarian ja alkoivat suudella tämän kehoa, Marvelsuperheroeslas vasenta puolta ja DCsuperheroeslas oikeaa. DCsuperheroeslas työnsi kielensä Malwarian jalkojen väliin ja alkoi nuolla. Malwaria puolestaan pääsi maistamaan sitä, mikä oli jäänyt aiemmin näkemättä. Kun toiminta alkoi muuttua kiihkeäksi, asunnon ovi aukesi.
Malwaria tempaisi nopeasti ylleen paitulin ja haaremihousut ja meni katsomaan, kuka oli saapunut. Eteisessä seisoivat Bulwania ja Kehwel mukanaan valtava skumppa-amfora.
''Moi. Me tultiin tänne jatkoille. Istutaan iltaa haltianeitoporukalla ja juodaan skumppaa.''
Arkiromantiikkaa
Talvella 1585 toista aikaa.
Malwaria katseli palantirista ''tuhmaa'' filmiä, jossa parrakkaat kääpiömiehet tekivät parrakkaille kääpiönaisille mitä mielikuvituksellisimpia asioita.
''Voi, kunpa meidänkin avioelämämme olisi tuollaista'', Malwaria huokaisi itsekseen, ''pitäisiköhän kokeilla, onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen? Mutta ei, ei se sovi siveälle haltianeidolle. On tyytyminen siihen, mitä aviomieheltä saa. Oikeastaan siveän haltianeidon ei edes pitäisi katsella tällaista filmiä.''
Malwarian aviomies Citylas oli töissä puiden välisten riippusiltojen korjaajana. ''Kuinka tavanomaista, kuinka arkipäiväistä'', Malwaria ajatteli, ''eikä sen korvat edes ole kovin suipot. Se toinen pääkään ei ole kovin hyvin varusteltu.''
''Koko ajan se vain ajattelee työtään'', Malwarian ajatukset jatkoivat rullaamistaan, ''on päässyt naimisiin Synkmetsän viehättävimmän haltianeidon kanssa, eikä edes huomaa aviovaimoaan. Kyllä minäkin tarvitsen sitä, että minua arvostetaan haltianeitona. Miksiköhän menin ottamaan niin tylsän aviohaltian?'''
Koputus oveen katkaisi Malwarian mietteet, ja Malwaria kävi avaamassa. Malwarian tilaama lohikäärmeensuomuista valmistettu kaulakoru oli saapunut. Malwaria avasi paketin ja ihaili korua. ''Ehkä Citylas vihdoin huomaa minut, kun minulla on tämä kaulakoru kaulassani'', Malwaria ajatteli, ''ehkä tänä iltana on luvassa jotain kivaa.''
Loppupäivä kuluikin iltaa odotellen palantirin seurassa. Malwaria vuorotteli saippuasarjojen ja ''tuhmien'' filmien välillä.
* * *
Kun Citylas saapui töistä, Malwaria odotti uusi kaulakoru kaulassaan.
''Kuule, minulla on nyt ihan sellainen fiilis, että voisit hieroa hartioitani'', Malwaria sanoi aviomiehelleen.
Citylas teki työtä käskettyä, ja kesken hieronnan Malwaria kysyi: ''Huomaatko minussa mitään uutta?''
''En… ei, odotas, onko tuo kaulakoru uusi, vai onko se joku niistä äitisi perintökoruista?'' Citylas vastasi.
''On se uusi. Se on valmistettu lohikäärmeen suomuista, ja se saapui tänään'', Malwaria valisti, ''kuule, voisimme siirtyä tuonne makkarin puolelle.''
Pari siirti makkarin puolelle, ja Malwaria riisui Maritunikan valmistaman tunikansa, joka oli täynnä mitä erivärisimpiä taskuja: Burgundinpunaista, akvamariinia, luonnonvalkoista, beesiä, ultramariinia, malvaa, pastellisävyjä, neonsävyjä… Pelkkään kaulakoruun sonnustautuneena Malwaria asettui makaamaan selälleen sängylle, ja Citylas alkoi hyväilemään hänen kehoaan suullaan.
''Ei vasenta tissiä'', Malwaria kivahti, ''ime oikeaa tissiä.''
Citylas vaihtoi hyväilyn kohdetta ja hetken päästä Malwaria sanoi: ''Nuole nyt pillua.''
Citylas asettui Malwarian jalkojen väliin ja antoi kielensä työskennellä.
* * *
''No niin. Nyt voit riisuutua ja panna minua'', sanoi Malwaria lopulta.
''Kuule, pääsi unohtumaan'', sanoi Citylas, ''meillä onkin tänä iltana huispausottelu kääpiöitä vastaan. Pitää mennä.''
Citylas häipyi, ja Malwaria jäi hylättynä sängylle. ''Aina sitä iänikuista huispausta'', Malwaria mutisi itsekseen, ''missä todellisuudessa tuo haltia oikein kuvittelee elävänsä?''
Pohjoisen samooja
Kesällä 1637 toista aikaa.
Erottuaan ensin DCsuperheroeslasista ja sitten Marvelsuperheroeslasista Malwaria joutui elättämään itsensä majatalon tarjoilijana. Majatalon asiakaskunta koostui matkalaisista: Hobiteista, kääpiöistä, ihmisistä, haltioista ja oli joukossa pari maiaakin.
Eräs asiakas kuitenkin herätti Malwarian huomion. Kyseessä oli tummaan viittaan ja huppuun pukeutunut hahmo, joka ilta illan jälkeen saapui majataloon ja istui koko illan juoden vain muutaman kolpakon. Hän ei puhunut kenkään kanssa, mitä nyt joskus kertoili satunnaisille kuulijoille tarinoita seikkailuistaan pohjoisessa, joiden sisältö koostui lähinnä siitä, kuinka hahmo oli lahdannut lukuisia örkkejä ja elänyt viikkokausia pelkillä marjoilla. Kukaan ei tiennyt hänen oikeaa nimeään, mutta häntä kutsuttiin Konkkariksi.
''Tuossapa mies, joka tulee toimeen olosuhteissa kuin olosuhteissa'', Malwaria ajatteli.
Eräänä iltana, kun hahmo oli lopettanut tarinansa kohtaamisesta balrogin kanssa (tarinasta ei käynyt ilmi, oliko balrogilla siivet) Malwaria päätti lähestyä Konkkaria. Konkkarin pöydän naapuripöytä oli tyhjä, ja Malwaria meni pyyhkimään sitä. Malwaria kumartui pyyhkimään niin, että Konkkarille paljastui näkymä sisään hänen valkoisen työpaitansa antavasta kaula-aukosta.
''Mene pois. Älä häiritse minua'', murahti Konkkari.
''Kivikova kuori, mutta sen alla varmasti sykkii lämmin sydän'', ajatteli Malwaria, ''hän kaipaa ainoastaan hiukan haltianeidon hellää kosketusta.''
Malwaria poistui paikalta keinutellen lanteitaan, joita hänen työasuunsa kuuluva musta korsetti korosti.
* * *
Ilta illan jälkeen Malwaria lähestyi Konkkaria ja ilta illan jälkeen Malwaria tuli torjutuksi. Joka ilta hän kuitenkin pääsi hitusen lähemmäksi kuin edellisenä iltana.
* * *
Eräänä iltana oltiin päästy jo niin pitkälle, että Malwaria ja Konkkari olivat majatalon yläkerrassa, vapaassa huoneessa, ja Konkkai riisui huppunsa. Alta paljastui suipot korvat ja vaaleat, pitkät hiukset.
''Ai sinä oletkin haltia'', Malwaria sanoi, ''luulin sinua pohjoisen samoojaksi.''
''Vanhempiani en tunne, mutta olen haltia'', Konkkari vastasi, ''pohjoisen samoojat kasvattivat minut ja antoivat minulle nimeksi Lonerangerlas.''
Lonerangerlas tönäisi Malwarian selälleen sängylle.
''Tässäpä mies, joka tietää mitä tahtoo'', ajatteli Malwaria.
Karkein ottein Lonerangerlas alkoi hyväillä Malwarian rintoja paidan läpi.
Malwaria ajatteli: ''Tämä herra tietää, kuinka haltianeitoa kohdellaan Haltianeitona.''
Malwaria levitti jalkansa mustan hameensa alla ja voihkaisi: ''Ota minut!''
Lonerangerlas laskeutui Malwarian päälle ja asetti ahavoituneet huulensa vasten Malwarian huulia.
Silloin alakerrasta kuului majatalonisännän ääni: ''Malwaria! Heti takaisin töihin!''
Taistelun tuoksinassa
Keväällä 1646 toista aikaa.
Malwaria seisoi nummella. Rivissä hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan oli hänen haltiatovereitaan, haltiamiehet täyshaarniskoissa ja haltianeidot bikinihaarniskoissaan. Vastassa oli rivi uruk-haita.
''Niin pitkiä, niin raamikkaita'', Malwaria ajatteli, ''aivan toista kuin ne tavanomaiset örkit. Örkit ovat lähinnä kiusallisia. Ne hyökkäävät, mutta sellaiset rääpäleet saa torjuttua helposti.''
Uruk-hait puolestaan vaikuttivat Malwarian silmään mieskuntoisuuden perikuvalta. ''Vähän pelottaviakin. Mutta ei auta pelätä. Modernit haltianeidot lahtaavat hirviöitä siinä missä haltiamiehetkin. Toisalta… miltähän tuntuisi heittäytyä tuollaisen käsivarsille?''
* * *
Kun päivä oli kääntynyt iltaan, Malwarian miekan uhriksi oli joutunut kolmetoista uruk-haita. Malwarian bikinihaarniskan nännien kohdalta lähtevien piikkien uhriksi oli joutunut kaksikymmentäviisi uruk-haita, kuusitoista vasemman piikin ja yhdeksän oikean piikin. Malwarian bikinihaarniskan klitoriksen kohdalta lähtevän piikin uhriksi oli joutunut kokonaista kaksikymmentäyhdeksän uruk-haita.
Siitä huolimatta uruk-haita riitti yhä, ja taistelu jatkui. Malwaria oli ajautunut hiukan syrjempään ja oli parhaillaan kaksintaistelussa tavallista sitkeämmän yksilön kanssa.
Kun taistelijat etääntyivät hiukan, Malwarian aivot alkoivat käydä ylikierroksilla: ''Pitäisiköhän… mutta en minä voi. Olen naimisissa Playmobillaksen kanssa. Toisaalta Playmobillas makaa sairasvuoteella, ja parantajahaltia on sanonut, ettei hän elä enää viikkoakaan. Joten, kyllä! Voin pitää itseäni jo tässä vaiheessa aivan kunniallisena leskihaltiarouvana, ja olen vapaa tekemään mitä tahdon.''
Ääneen Malwaria sanoi: ''Kuule, miksi ihmeessä me taistelemme? On paljon mukavampaakin tekemistä. Make love, not war. Mitäs, jos pitäisimme hiukan hauskaa?'' Samalla Malwaria riisui bikinihaarniskansa, josta lähtevät piikit tihkuivat uruk-haiden verta.
''Urgh! Öörh! En… ole… ennen… saanut… haltia… neitoa'', uruk-hai tapaili sanoja.
Malwaria asettui selälleen taistelutantereeseen ja uruk-hai vähenteli panssareitaan.
''Niin eläimellinen! Niin alkuvoimainen! Niin mieskuntoinen!'' ajatteli Malwaria.
Juuri kun uruk-hai oli työntämässä sykkivän, suonikkaan, ryhmyisen elimensä Malwarian sisään, nuoli lävisti uruk-hain pään.
Bulwania juoksi paikalle huikaten: ''Voisit edes kiittää minua henkesi pelastamisesta.''
Bonustarina: Kuinka Malwaria 13-vuotiaana (melkein) menetti neitsyytensä
Kesällä 1560 toista aikaa.
Malwaria ja Megabloklas istuivat sängyllä. Malwarialla oli yllään yksinkertainen, yönsininen tunika, mutta hän oli ehostanut pukuaan lukuisilla asusteilla. Megabloklas oli Malwariaa muutaman vuoden vanhempi, suippokorvainen haltianuorukainen, jolla oli pitkät, vaaleat hiukset.
Megabloklas kiersi voimakkaan kätensä Malwarian ympärille sanoen: ''Kuule, sinä olet aika kiva.''
''Niin sinäkin'', Malwaria vastasi.
Megabloklas ujutti toista kättään sisään Malwarian kaula-aukosta. Malwaria räppäsi Megabloklasta sormille sanoen: ''Hyi sinua! Minähän olen siveä haltianeito.''
''No kai sitä nyt vähän saa'', Megabloklas vastasi.
''Olkoon sitten'', sanoi Malwaria.
* * *
Jonkun ajan päästä Megabloklas oli kopeloinut tissejä tarpeekseen, ja hän ujutti kättään ylös Malwarian reittä. Malwaria räppäsi Megabloklasta sormille sanoen: ''Hyi sinua! Minähän olen siveä haltianeito.''
''No kai sitä nyt vähän saa'', Megabloklas vastasi.
''Olkoon sitten'', sanoi Malwaria.
* * *
Jonkun ajana päästä Megabloklas oli kopeloinut alapäätä tarpeekseen, ja pari alkoi suudella kiihkeästi. Yksi kerrallaan, hitaasti, Megabloklas riisui Malwarian asusteet. Pari siirtyi makuuasentoon. Megabloklas riisui Malwarian tunikan, ja jokin kumma voima heräsi Malwarian sisällä. Malwarian reidet, jotka tähän saakka olivat olleet tiukasti yhteenpuristetut, alkoivat hitaasti aueta.
Juuri silloin asunnon ovi aukesi ja ovelta kuului Malwarian vanhempien ääni: ''Moi, kulta! Me tultiin jo kotiin.''
Jälkisanat
Vaikka nämä tarinat pintapuolisesti sijoittuvatkin Tolkienin kuvitteelliseen fantasiamaailmaan, syvemmällä tasolla ne puhuttelevat myös nykylukijaa. Kukapa ei olisi joskus kokenut syvää kaipausta kohti jotain ja huomannut lopulta, että odotettu asia ei toteutunutkaan.
Itse asiassa tämä kokemus on hyvin tyypillinen nykyihmiselle. Kaikki tavoittelevat kiivaasti jotain, kuka mitäkin. Rahaa, mainetta, menestystä työssä, loma-asuntoa, autoa. Lista on loppumaton. Liian usein käy kuitenkin niin, että tavoite jää saavuttamatta ja yritykset valuivat hukkaan.
Onko tässä mielettömässä tavoittelemisessa mitään järkeä? Ovatko tavoitellut asiat todella vaivan arvoisia? Onko tavoittelemisen oravanpyörä todella se, missä tahdomme elää? Näitä kysymyksiä on itse kunkin hyvä hiljentyä miettimään näiden tarinoiden äärellä.
- hum. kand. T.E. Kaitsu Nimi
Liite A: Huispauspuulaakin lopputulokset 1585 toista aikaa
- Synkmetsän sieppi (10 p.)
- Morian huispaajat (9 p.)
- Iluvatarin pojat (5 p.)
- Mordorin ryhmy (2p.)
- Numenorin luuta (1p.)
Liite B: Malwarian vaatteet
Koska mieslukijoille Malwarian vaatteita kuvailevat sanat voivat olla vähän vieraampia, annamme tässä selitykset.
Asuste Varsinaisesta puvusta erillinen pieni vaatekappale.
Haaremihousut Hyvin pussimaiset housut.
Housuhame Leveälahkeiset housut, jotka näyttävät hameelta.
Kimono Japanilaisperäinen pitkä kaapu, jossa on laajat hihat. Kiedotaan kehon ympäri ja sidotaan vyöllä.
Marimekon mekko, jossa on paljon eri värisiä taskuja Maailmankaikkeuden epäeroottisin naistenvaate. Epäeroottisuusfetisistit saavat tästä kicksejä.
Paitapusero Kauluspaidalta näyttävä vaate, jota kuitenkin käytetään puserona. (Ei, kirjoittaja ei tiedä, mitä eroa on paidalla ja puserolla.)
Paituli Pitkä vapaa-ajan pusero, jota voidaan käyttää myös yöpaitana.
Tunika Pitkä paita, jossa on polveen yltävä hameosa.
Liite C: Malwarian värit
Koska mieslukijoille Malwarian käyttämiä värejä kuvailevat sanat voivat olla vähän vieraampia, annamme tässä selitykset.
Akvamariini Eräs vihreän ja sinisen välissä oleva sävy.
Beesi Hyvin vaalean ruskea väri.
Burgundinpunainen Tumma viininpunainen sävy.
Luonnonvalkoinen Puhdasta valkoista hiukan tummempi sävy.
Malva Hailakka violetti.
Neonsävyt Kirkkaita, silmäänhyppääviä perusvärejä.
Pastellisävyt Ei-puhtaita värejä, suosiossa 80-luvulla.
Ultramariini Eräs sinisen sävy. Lähellä ''perus'' sinistä.
Viininpunainen Tumma, hiukan siniseen kallellaan oleva punainen.
Yönsininen Hyvin tumma sininen.
Liite D: Malwarian haastattelu
Haastattelija: Hei, Malwaria, mitäs jos tehtäisiin tällainen intiimi haastattelu tyttöjen kesken?
Malwaria: Tai siis naisen ja haltianeidon kesken… hihihihi, kyllä se sopii.
Haastattelija: Kysytään nyt vaikka aluksi tällaista, että mikä noissa miessuhteissa on mielestäsi vaikeinta.
Malwaria: Kyllä se on se, että kun tällainen siveä haltianeito ei voi pettää aviomiestään, niin aina pitää hankkiutua edellisestä eroon ennen kuin voi mennä petiin uuden kanssa. Paitsi tietysi polysuhteessa, kun on yhdessä sovitut pelisäännöt.
Haastattelija: Näissä tarinoissahan jäi puuhat aika monta kertaa kesken.
Malwaria: Kirjoittaja nyt oli valinnut tällaisia tapauksia. En oikein ymmärrä sen huumorintajua… Mutta kyllä partnerini ovat myös aika monta kertaa vieneet hommat loppuun saakka.
Haastattelija: Näistä tarinoista kävi ilmi, että olet aika rohkea haltianeito. Käyt katsomassa mieshaltiastrippareita ja katselet eroottisia elokuvia palantirista.
Malwaria: No kun Bulwania ja Kehwel pakotti katsomaan sitä stripparia… Ja minä kyllä luulen, että siinä palantirissa on joku pimeä voima, joka saa vaihtamaan kääpiöpornokanavalle.
Haastattelija: Novellin ''Pohjoisen jylhillä korpimailla'' liittestä kävi ilmi, että olet myös ollut rekisteröidyssä parisuhteessa toisen haltianeidon kanssa. Lukijat varmaan haluaisivat tietää, miltä touhut toisen haltianeidon kanssa tuntuivat.
Malwaria: Joo, Friendslasin kanssa, hän oli tiedehaltianeito. Teki väitöskirjakääröä Gandalfin ohjauksessa. Ja kyllä ne puuhat olivat aika pitkälle sitä, että kumpikin työnsi kättään sinne toisen alapäähän. Ja oli siinä lanneactionia kanssa.
Haastattelija: Lukijoilla ei ole omakohtaista kokemusta näistä Keski-Maan hahmoista, niin voisitko kertoa, kenellä oli pisin.. tiedäthän mikä.
Malwaria: Ei sillä pituudella ole väliä, vaan paksuudella. Ja paksuin kokeilemani on ollut yhdellä vuorenpeikolla.
Haastattelija: Kiitos, Malwaria, tästä rohkeasta haastattelusta.
Malwaria: Kiitos.