Keikka mikä keikka

Astuin teleportista kadulle, ja silmiini osui välittämästi ovi, jota etsinkin. ''Paranormaali Instituutti'', kirjaimet loistivat ovesta kadun toiselle puolelle saakka. Kutsuivat itseään instituutiksi, vaikka todennäköisesti kyseessä oli parin miehen lafka. Valistusaika oli kuusisataa vuotta sitten, ja tieteellinen ajattelu oli saanut silloin alkunsa. Kolmessa sadassa vuodessa se oli noussut maailmaa pyörittäväksi voimaksi. Siitä huolimatta vieläkin löytyy hörhöjä, jotka uskovat yliluonnolliseen.

Olin kuitenkin velkaantunut hyperpokeria pelaamalla, ja tarvitsin kipeästi rahaa. Bisnestä oli tehtävä, vaikka sitten hörhöjen kanssa.

* * *

Astuin ovesta sisään. Vastassani oli pienehkö huone, jonka kaikki seinät olivat täynnä paperisia kirjoja pullollaan olevia kirjahyllyjä. Huoneen keskellä oli pöytä, ja sen ääressä oli mies lukemassa paperista kirjaa. Miehen hiukset olivat jo harmaantuneet, ja hän oli pukeutunut asuun, joka kolmekymmentä vuotta aiemmin oli ollut academian suosiossa. Ei siis mikään tavanomainen parikymppinen nuoruudenhairahduksena parapsykologiaan hurahtanut.

''Yksitysetsivä Pyry Tahvanainen'', esittäydyin, ''teillä oli keikka minulle.''

Mies katsoi minuun päin ja sanoi: ''Tervetuloa.''

''Oletteko kuulleet meistä?'' mies jatkoi.

''En'', vastasin.

''Olemme erikoistuneet kutsumaan demoneja. Monta kertaa olemme olleet lähellä menestystä, mutta käyttämämme kirjoitukset ovat osoittautuneet epäluotettaviksi. Tällä kertaa olemme saaneet tietoa vanhoista kirjoituksista, joiden avulla demonien kutsuminen takuuvarmasti onnistuu'', mies jatkoi.

''Ja minuun tämä liittyy kuinka?'' tiedustelin.

''Tahdomme teidän kaivavan nuo kirjoitukset meille'', mies vastasi.

Sehän sopi minulle. Tunnen verkon salaisimmatkin sopukat, arkistot ja hakupalvelut.

''Ja kirjan nimi on?'' kysyin.

''Omana aikanaan kirjoitukset tunnettiin nimellä Dungeons and Dragons'', mies kertoi.

Selvitimme vielä sen, että kirjoitus sijoittui 1970- ja 1980-lukujen taitteeseen ja sovimme palkasta.

* * *

Kotona avasin päätteeni ja hain englanninkielisen Wikipedian vuoden 2015 version. Tuohon aikaan Wikipediasta alkoi jo löytyä kaikki olennainen. Kirjoitin hakusanaksi ''Dungeons and Dragons'', ja kone löysi heti kirjoitusta käsittelevän dokumentin. Heti alussa kerrottiin, että kyseessä on role playing game. Klikkasin sanaa ''role playing game'' ja sain selville, että kyse on eräänlaisesta kollektiivisesta tarinankerronnasta.

En aivan käsittänyt, mikä yhteys kollektiivisella tarinankerronnalla on demonien kutsumiseen, joten jatkoin Dungeons and Dragons -artikkelin lukemista. Sain selville, että pelissä kerrottiin tarinoita, jotka sijoittuivat magiaa sisältävään mielikuvitusmaailmaan. ''Kai kuka tahansa osaa tehdä eron oikeaksi väitetyn okkultistisen magian ja tarinan mielikuvitusmagian välillä? Ei kai tämä voi olla se linkki'', ajattelin.

Jonkun ajan päästä silmäni osuivat linkkiin ''Role playing game moral panic'', ja uteliaisuuttani klikkasin sitä. Sain selville, että jotkut kristityt tahot olivat 1980-luvun alussa kuvitelleet, että roolipelit, Dungeons and Dragons etunenässä, ovat jonkunlainen tapa johdattaa nuoria okkultismiin, ja kristitythän eivät tunnetusti voi sulattaa okkultismia. Kristityt eivät artikkelin mukaan olleet tehneet eroa todelliseksi ajatellun magian ja roolipelin mielikuvitusmaailman magian välillä.

Roolipeli ei ollut väittänyt pelissä esiintyviä demoneja oikeiksi, vaan se tunnusti ne avoimesti mielikuvituksen tuotteiksi. Kristityille tämä ei kuitenkaan ollut kelvannut vakuutukseksi pelin okkultismin avoimesta mielikuvitusluonteesta. 1980-luvun alussa olikin Yhdysvalloissa ollut lukuisia huolestuneiden vanhempien muodostamia roolipelienvastustamisjärjestöjä.

Vuoden 1935 jälkeen tehdyt teokset ovat yhä tekijänoikeuden alaisia, ja niinpä itse Dungeons and Dragonsia ei avoimesta netistä löytynyt. Yliopistoilla on kuitenkin tutkimuskäyttöä varten omat arkistonsa kaikesta koskaan julkaistusta materiaalista. Niinpä murtauduin Oxfordin yliopiston palvelimelle ja latasin sieltä Dungeons and Dragonsin kaikki painokset vuosilta 1970-2000. Tallensin ne muistisirulle, ja siru kädessäni teleporttasin takaisin Paranormaalin Instituutin tiloihin.

* * *

Paranormaalissa Instituutissa sama mies oli taas kumartuneena saman pöydän äärelle. Tällä kertaa hän ei lukenut mitään, vaan raapusti merkkejä paperille.

''Ai sinä taas… tervetuloa'', mies kohotti päätään, ''olin juuri tekemässä numerologisia laskelmia.''

Hämmästyttävää, että joku teki numerologisia laskelmia käsin. Verkossa naistenmakasiinit olivat pullollaan skriptejä, jotka tekivät nuo laskelmat automaattisesti. Vaikka olisikin käyttänyt jotain omaa laskentamenetelmää, tietokone olisi tehnyt tarvittavan skrpitin käden käänteessä. Huuhaatahan nuo laskelmat joka tapauksessa olivat, joten olisi ollut sama heittää laskun tulos nopalla.

Selitin miehelle, että Dungeons and Dragons on järjestelmä kollektiivista tarinankerrontaa varten, ja okkultistiset yhteydet kristityt olivat tavalliseen tapaansa paisutelleet tyhjästä. Vaadin kuitenkin maksua, koska minulla oli pyydetyt kirjat mukanani muistisirulla.

En ollut uskoa korviani, kun mies vastasi: ''Sinä et nyt käsitä eroa eksoteerisen ja esoteerisen välillä. Suurelle yleisölle, eksoteerisesti, Dungeons and Dragons esitettiin kollektiivisen tarinankerronnan välineenä. Sen tekijät olivat kuitenkin kokeneita okkultisteja, ja niinpä he kätkivät teokseen ohjeet demonien kutsumiseksi. Ne aukeavat vain vihityille, esoteerisesti. Amerikkalaiset kristityt saivat vihiä teoksen todellisesta luonteesta, ja he eivät tunnetusti hyväksy muuta esoteerista kuin oman Jumalansa. Muu esoteerinen on heidän mielestään Saatanasta. He aloittivat moraalipaniikin rajoittaakseen kirjoitusten leviämistä. Pelin tekijät saivat kuitenkin lopuksi suuren yleisön uskomaan, että kyse on viattomasta pelistä, ja kirjoitukset levisivät.''

Kaikenlaisia teorioita hörhöt sitten voivatkin kehittää, että saavat itseltään oikeutuksen omiin uskomuksiinsa.

''Oletteko te sitten vihittyjä?'' kysyin.

''Emme varsinaisesti'', mies vastasi, ''mutta olemme kokeneita okkultisteja, ja saamme koodin varmasti purettua.''

Sirulla tuomiini kirjoihin mies oli ainakin vilkaisun jälkeen tyytyväinen ja palkka taskussa poistuin Paranormaalista Instituutista. Helppoa rahaa.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License