Kauhuraapaleita

Raapale on tasan sadan sanan mittainen novelli. Tässä on raapaleitani kauhun alalta.

Tulkun kutsu

''Alussa se vei Hullu-Joosepin, mutta Jooseppi olikin aina ollut heikkopäinen.'' Pontikkapannu valutti pulloon. ''Ei sen uskottu aiheuttavan suurempaa harmia. Sitten se vei Arjan pikkulikan. Silloin huolestuttiin.''

Kylästä oli kantautunut huhuja metsässä vaanivasta hirviöstä nimeltä Tulkku. Kyläläiset olivat vaitonaisia, mutta metsästä löysin pontikankeittäjän, jonka kielenkannat oman tehtaan tuotteet olivat löystyttäneet. ''Seuraavaksi katosi parhaissa voimissaan oleva kartanon Antti. Kaikki säikähtivät kunnolla.''

Metsästä kuului ''Krii-krii.'' Uteliaisuuteni vei voiton, ja lähdin tutkimaan. ''Krii-krii'', kuului voimistuen. En enää hallinnut itseäni, vaan kuljin ääntä kohti noiduttuna. ''Krii-Krii.'' Ääni kuului jo läheltä. Astuin sankkaan pöheikköön. Viimeinen tässä maailmassa näkemäni asia oli minua kohti syöksyvä valtaisan linnun nokka.

Kirous

Jussi oli juuri aloittanut teorettisen filosofian opinnot ja muuttanut soluasuntoon. Illalla asuntolansa TV-huoneessa hän kuuli, että hänen kämpässään oli kirous. Siinä asuva keskittyi vain ja ainoastaan opintoihin ja laiminlöi kokonaan opiskelijoiden riennot. Edellinen asukas oli kuulemma ahdistunut yksinäisyyttään ja viimein hirttäytynyt.

Aikaa myöten Jussi kiinnostui filosofiasta yhä enemmän. Ontologia, tieteenfilosofia, tietoteoria ja logiikka veivät mukanaan. Opiskelijariennot jäivät pois ohjelmasta, ja illat kuluivat kirjojen parissa. Kesätkin kuluivat lukiessa kesätentteihin.

Jussi ei kuitenkaan tehnyt itsemurhaa. Hän valmistui filosofian maisteriksi kolmessa ja puolessa vuodessa. Kirous kuitenkin vaati veronsa, sillä ilman sosiaalisia verkostoja ja työkokemusta vastavalmistuneella teoreettisen alan humanistilla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia työllistyä.

Tieteellinen vallankumous

Matematiikan laitoksella kummitteli. Paperipinojen päälle ilmestyi valokopioita Niilo Jokisen artikkeleista, ja tietokoneisiin ilmestyi Jokisen artikkelien elektronisia versioita.

Jokinen oli kuollut kolmekymmentäviisivuotiaana auto-onnettomuudessa. Väitöskirjaan saakka Jokinen oli ollut lupaava matemaatikko. Väitöskirjan jälkeen hän oli keskittynyt kehittelemään yhtäsuuruuden uudelleenmääritteyteoriaansa. Se oli vaihtoehtoinen perusta matematiikalle, jossa ekvivalenssirelaatiot näyttelivät samaa roolia kuin joukot perinteisemmässä perustassa.

Koska Jokisen teoria oli sivussa tutkimuksen valtavirrasta, kukaan ei vaivautunut tutustumaan siihen. Nekään, jotka olivat vilkaiseet hänen artikkeleitaan, eivät olleet miettineet, mitä potentiaalia jatkokehittelyille se tarjosi.

Jokinen käveli seinän läpi entisen kolleegansa huoneeseen ja avasi tämän tietokoneen ruudulle artikkelinsa. Hän saisi rauhan vasta kun hänen teoriansa vallankumouksellisuus oltaisiin tunnustettu.

Sanni Erkkilän musiikki

Sanni Erkkilä asui samassa pensionaatissa kuin minä. Hän näki unia vampyyreistä, ihmissusista, muumioista, kummituksista ja sen sellaisista, ja herättyään hän kirjoitti unistaan tarinoita lukemistolehtiin. Luulin, ettei mikään voisi järkyttää häntä.

Kerran hän saapui kuitenkin keskellä yötä huoneeseeni, täristen ja kasvot kalpeina öljylampun valossa. Hän kertoi kuulleensa unessa musiikkia. Sen sävelkulut olivat olleet vääristyneitä, kuin toisen todellisuuden hirviöiden luomusta. Laulu, jos sitä lauluksi oli voinut sanoa, oli ollut kuin haudan takaa huudettua. Rytmi oli ollut niin nopea, ettei se ollut enää mieltä kiihdyttävä.

Lopulta musiikki oli kuulemma vaiennut, ja Erkkilän mielessä oli välkkynyt kaksi sanaa, joiden merkitystä emme tienneet: ''Death metal.''

Huonolainen

Tiedättekin Paholaisen, Helvetin kuninkaan. Hän on vain keulakuva ilman varsinaista valtaa. Todellista valtaa Helvetissä käytän minä, Helvetin pääministeri, Huonolainen.

Havaitsimme, että Paholaisen strategia mustata ihmisten sielut ei toimi. Ihmiset ovat liian hyväntahtoisia. Strategiani tehdä ihmisistä hyväntahtoisia hölmöjä osoittautui toimivammaksi.

Jos olette lykänneet projektia ja tehneet sen hutiloiden juuri ennen deadlineä, korvaanne on kuiskinut joku kätyreistäni. Jos komiteassa on viisi erilaista näkemystä hyvästä, ja lopputulos on kompromissi, joka ei toteuta niistä ainuttakaan, lopputuloksen on inspiroinut joku apureistani. Samoin silloin, kun joku tekee idioottimaisen päätöksen pohjautuen täysin epärealistiseen maailmankuvaansa.

Niin kauan kuin ihmiset kuvittelevat ongelmien johtuvan kanssaihmistensä ilkeydestä, saan tehdä työni rauhassa.

Riivaaja

''Tuleekohan tuosta touhusta yhtään mitään'', kummitus epäili.

''Hyvinhän tämä näyttää sujuvan'', Reiska tiuskaisi vastaukseksi.

''No onhan tuo nyt vähän…'' kummitus jatkoi.

Kummitus oli 1800-luvulla kuollut merimies, joka kulki koko ajan Reiskan vierellä, muiden ihmisten näkymättömissä ja kuulumattomissa. Kummitus kommentoi koko ajan Reiskan tekemisiä negatiiviseen sävyyn. Mikä pahinta, kummitus ei koskaan sanonut suoraan, mikä Reiskan tekemisissä oli vialla, vihjailipa vain epämääräiseen tyyliinsä. Ja kulki vierellä päätään puistellen, koppalakki päässään ja piippuaan poltellen.

Kerran Reiska sitten kyllästyi tiukkaamaan kummitukselta perusteluja ja käski tämän vaieta lopullisesti. Tämän jälkeen kummitus alkoi vähän väliä kommentoida Reiskan tekemisiä sanoen:

''Tähän minä en taida sanoa yhtään mitään.''

Riivaaja II

Reiska oli ollut elokuvateatterissa katsomassa hyvän kauhuelokuvan surkeaa jatko-osaa. Vähäisenkin elokuvanautinnon oli tehnyt mahdottomaksi se, että hänen kummituksensa oli kommentoinut elokuvaa koko ajan tyyliin ''Enpä taida kommentoida juonen tasoa mitenkään'' ja ''Enpä taida kommentoida näyttelijäsuorituksia mitenkään.''

Kotimatkalla Reiska hermostui kummitukseen ja käski sitä puhumaan suunsa puhtaaksi. Kummitus vastasi kryptisesti: ''Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.''

Tämän jälkeen kummitus ottikin tavakseen kommentoida Reiskan tekemisiä sananlaskuilla, jotka jotenkin tangentiaalisesti liittyivät Reiskan tekemisiin. Moitteita kommentit tuntuivat olevan, vaikka tarkka yhteys sananlaskujen ja Reiskan tekemisten välillä jäikin epäselväksi. Aina kun Reiska tiukkasi kummitusta selittämään, mikä yhteys niillä oli, tämä vastasi:

''Sitä sinun kannattaakin pohdiskella.''

Riivaaja: The Beginning

''Tuo köysi on kierretty vyyhdeksi myötäpäivään'', kivahti kapteeni Petterson, ''olisi pitänyt vyyhdetä vastapäivään. Teepä uudestaan.''

''Selvä, Kapteeni'', merimies vastasi alistuneesti.

Kapteeni Pettersonin aluksen oli tarkoitus kuljettaa banaaneja Etelä-Amerikasta Eurooppaan, mutta matkanteko takkuili. Se johtui Pettersonin tavasta johtaa alusta. Hän antoi miehistölleen aluksi ylimalkaisen tehtävänannon. Kun miehistön jäsen oli tehnyt tehtävän ja Petterson saapui tarkastamaan työn tulosta, Petterson jälkikäteen täsmensikin tehtävänantoa, ja homma piti tehdä uudestaan. Tehtävänannon yhä tarkentuessa tehtävää saatettiin tällä tavoin toistaa viisikin kertaa.

Kyllähän miehistö tunnusti kapteenin auktoriteetin, mutta olisi saanut käyttää auktoriteettiaan jo ensimmäisellä kerralla. Eräänä myrskyisenä yönä miehistö hermostui Pettersoniin lopullisesti ja heitti tämän haiden ruoaksi.

Riivaaja: The Final

Reiska varasi ajan manaajalle. Kuultuaan tästä kummitus totesi Reiskalle: ''Sinua taitaa kiinnostaa vain oma mielipiteesi. Sinun kannattaisi kiinnittää vähän huomiota siihenkin, mitä muut sinulle sanovat.''

* * *

Manaaja aloitti rituaalinsa. Se tarkoitti satunnaisten katkelmien lukemista Raamatusta. Riivaajat eivät nimittäin voi sietää Jumalan sanaa. Kummituksella oli kuitenkin puolustuskeinonsa. Aina kuultuaan katkelman se osoitti ristiriitaisuuksia pätkästä. Taktiikka näyttikin toimivan, ja manaaja ajautui epätoivon partaalle.

Lopulta manaaja otti kirjahyllystään Tuomas akvinolaisen kootut teokset ja alkoi lukea ääneen tämän teologiaa. Vailla yliopistotason opintoja kummitus ei pystynyt osoittamaan akvinolaisen virheitä, ja se häipyi pois olevaisen piiristä.

''Ette taida kumpikaan osata ottaa vastaan palautetta'', kummitus sanoi viime henkäyksellään.

Riivaaja: The Return

Lauri oli jumissa kirjaprojektinsa kanssa. Hän oli niin epätoivoinen, että hän oli manaamassa henkivaltoja avukseen.

Ulottuvuudestaan kapteeni Petterson seurasi rituaalia. Kynttilät olivat väärää sävyä mustia, eivätkä ne muodostaneet täysin säännöllistä viisikulmiota. Hän ei voinut vastustaa kiusausta ilmestyä kirjailijapoloiselle.

''Ei tuosta manaamisesta taida tulla mitään. Ryhtyisit mielummin helluntailaiseksi'', Petterson sanoi. Liian myöhään hän tajusi rituaalin onnistuneen.

''Voisitko katsoa tätä luontokuvaustani? En saa siitä tarpeeksi elävää'', Lauri pyysi.

''Ei luontokuvausta kukaan jaksa lukea. Kirjoittaisit mielummin romanttista viihdettä naisille. Sellaista, missä on seksikohtauksia'', Petterson tuhahti.

Ilta jatkui samoissa merkeissä. Lauri pyysi apua johonkin yksityiskohtaan, ja Petterson käski hänen tehdä tekstin aivan toisesta aiheesta.

Haamukirjoittaja

Cecilia Gripenheim oli saanut tarpeekseen suositun vampyyriviihderomaanisarjan kirjoittamisesta ja oli aikonut panna lopun koko sarjalle. Kustantaja oli kuitenkin vaatinut, että haamukirjoittajan pitäisi antaa jatkaa sarjaa.

Ceciliaa järjestely arvelutti. Osaisikohan haamukirjoittaja kuvailla oikein sen, miltä tuntuu, kun ensi kerran maistaa ihmisen verta? Tai sen, miltä tuntuu kulkea ihmisten joukossa teeskennellen olevansa yksi heistä, vaikka todellisuudessa pitää ihmisiä saaliina? Tai sen, miltä tuntuu varmistaa aina joka paikassa, että krusifikseja ei ole näkyvissä?

Cecilia narskutti pitkiä kulmahampaitaan ja avasi kustantajalta saamansa kirjeen. Sen mukaan valittu haamukirjoittaja oli kummitellut viimeiset kaksisataa vuotta talossa, jonka asukkaat olivat olleet vampyyreja. Kai haamu oli saanut tarpeeksi kokemusta.

Keskustapuolueen haamujäsen

"Keskustapuolue aikoo erottaa haamujäsenet", Reijo Pitkänen luki Maaseudun Tulevaisuudesta. Olipa ikävä temppu.

Nuorena poikana Reijo oli liittynyt isänsä esimerkkiä seuraten Maalaisliittoon. Se oli Suomen ainoa puolue, joka heltiämättä ajoi maaseudun väestön asiaa. Jossain vaiheessa nimi oli vaihtunut Keskustapuolueeksi, mutta Reijo oli yhä sinnikkäästi äänestänyt sitä, ja olipa ollut puolueen listalta ehdolla kunnanvaltuustoonkin. Heltiämätöntä vaalityötä hän oli tehnyt niin itsensä kuin muidenkin puolueen jäsenten hyväksi, täysin pyyteettömästi. Vielä traktorionnettomuuden jälkeenkin hän oli ollut puolueen jäsen.

Nyt puolue aikoi palkita hänen uskollisuutensa erottamalla hänet, siitäkin huolimatta, että hän oli aina kaikkien vaalien alla jättänyt uskollisesti Keskustan mainoksia kaikkiin taloihin, joissa hän kummitteli.

Haamumaileri

Roger Smithin elämäntehtävänä oli ollut alittaa neljän minuutin raja mailin juoksussa. Päivä toisensa jälkeen hän oli ollut juoksuradalla harjoittelemassa, mutta raja oli tuntunut saavuttamattomalta. Sitten auto-onnettomuus oli romuttanut toiveet lopullisesti.

* * *

Roger mietti pyörätuolissaan, että hänen elämänsä oli täysin tarkoituksetonta, päämäärätöntä. Kauan sitten hän oli hankkinut syanidipillereitä pahan päivän varalle. Roger päätti, että paha päivä oli nyt tullut ja nautti pillerit.

* * *

Yllätyksekseen Roger ei vajonnutkaan olemattomuuteen. Vaistonvaraisesti hän nousi seisomaan ja käveli asuntonsa ovelle. Kun hän yritti avata ovea, hänen kätensä meni sen läpi. Roger käveli oven läpi ja juoksuradalle.

Juostuaan mailin radalla Roger katsoi aikaa kellostaan. 3:28, kevyesti alle haamurajan.

Verikekkerit

Moottorisahamurhaaja upotti pärisevän työkalunsa Jaanan vatsaan. Veri roiskui ja sisälmykset lensivät. Moottorisahamurhaajan demoninen nauru kaikui sahan moottorin äänen yli, ja murhamies liikutti instrumenttiaan kohti Jaanan päätä. Eloton ruumis sahautui kahtia. Lattia lainehti verta.

Jukka saapui vajaan ja havaitsi moottorisahamurhaajan tappaneen hänen tyttöystävänsä. Raivoissaan Jukka nosti pumppuhaulikkonsa ja ampui laakin moottorisahamurhaajan rintaan. Siihen syntyi ammottava aukko, ja veri lensi taas. Tämä ei kuitenkaan tyydyttänyt Jukan raivoa, ja hän ampui vielä kaksi laakia moottorisahamurhaajan elottomaan ruumiiseen.

''Olemme nyt molemmat väkivallantekijöitä'', Jukka mietti katsellessaan moottorisahamurhaajan kuollutta ruumista, ''mutta emme ole ollenkaan samanlaisia. Moottorisahamurhaaja aiheutti viattomille kärsimystä, kun taas minun toimintani ansiosta oikeus toteutui.''

Ennakoiva tekstinsyöttö

Hitto! Luuri hajosi juuri kun piti siirtää tapaamista puolella tunnilla. Ei kai auta muuta kuin käydä ostamassa uusi, vaikka rahat ovatkin tiukilla.

* * *

''Meillä olisi Diablo-merkkiset tarjouksessa. Merkkiä lanseerataan parhaillaan. Perusmalli lähtee kahdellakympillä.''

Ostan luurin.

* * *

''Tapaan sinut kello 15 vakikahvilassa'', naputtelen tekstiviestiin. Vaikka en ole vielä opettanut ennakoivaa tekstinsyöttöä, se toimii kuin unelma. Ei ehdota vakipanoa, vaan arvaa, että tarkoitan vakikahvilaa.

* * *

Istun kahvilassa, ja Jonna saapuu: ''Käytit ennakoivaa tekstinsyöttöä? Viestissäsi oli hassu typo.''

En enää hallitse itseäni. Nousen pystyyn, ja käteni kuristavat Jonnan.

Kun katson Jonnan elotonta ruumista, huomaan puhelimeni pudonneen hänen viereensä. ''Tapan sinut kello 15 vakikahvilassa'', sen näytössä lukee.

Pilvilinnat

Arkkitehtiopiskelijana Mervi kieltäytyi kerran auttamasta erästä spurgua teltan pystytyksessä.

"Et saa enää koskaan yhtään suojaa pystyyn", spurgu kirosi.

Valmistuttuaan Mervin ensimmäinen työ oli rivitalo. Hän suunnitteli siitä avaran, modernin. Kun rakentaminen piti aloittaa, rakennusfirma meni konkkaan.

Rivitalosuunnitelman tuoman maineen turvin Mervi sai suunniteltavakseen erääseen kirkonkylään nuorisotalon. Sielunsa silmin hän näki, kuinka nuoret pelaisivat, juttelisivat ja viihtyisivät luomuksessa. Kun piirustukset olivat valmiit, kuntaliitos esti talon rakentamisen.

Nuorisotalosuunnitelman tuoman maineen turvin Mervi sai suunniteltavakseen taidemuseon pääkaupunkiin. Mervi suunnitteli sinne viihtyisiä soppia ja avaria halleja. Rakentamisen alettua demarit saivat läpi päätöksen lopettaa rakentaminen.

Tämä oli Mervin kohtalo: Suunnitella erinomaisia taloja, jotka jäivät rakentamatta.

Pedofiili

Jarkko oli partioleirillä saaressa. Ensimmäisenä leiripäivänä oli paljastunut, että saaressa vaani pedofiili. Vene saapuisi hakemaan leiriläisiä vasta kolmen päivän päästä.

Neljästäkymmenestä leiriläisestä kolme oli jo kokenut pedofiilin käsittelyn. He tärisivät kalpeina telttojensa nurkissa, eliniäkseen traumatisoituneina. Muut leiriläiset pelkäsivät teltoissaan kokevansa kolmen toverinsa kohtalon.

Leirin johtajat olivat neuvottomia. Leiriläiset majoittuivat kolmen hengen teltoissa, ja johtajien oli mahdotonta valvoa koko ajan heistä jokaista.

Jarkolle tuli kusihätä, ja hän joutui poistumaan teltastaan hiukan syrjemmälle tyydyttääkseen tarpeensa. Pelotti.

Yhtäkkiä puskasta hyppäsi mies, jolla ei ollut yllään muuta kuin jääkiekkomaalivahdin maski.

''Tule tänne, niin saat sedältä namuja'', mies sanoi.

Kuin noiduttuna Jarkko käveli kohti pedofiilia.

Helka

Helka oli kummitus, mutta hän oli kiltti kummitus. Hän piti siisteydestä. Kuitenkaan vieraat hotellissa, jossa Helka kummitteli, eivät arvostaneet hänen yrityksiään pitää paikat puhtaina. Kun Helka tuli siistimään paikkoja, vieraat syöksyivät kirkuen karkuun, mokomat kiittämättömät.

* * *

Kauppamatkustaja Kekäläinen heittäytyi hotellin sängylle. Samalla tuntui kuin hyinen viima olisi kulkenut hänen ohitseen. Katsellessaan ympäriinsä hän havaitsi vaattensa siististi tuolille viikattuina. Kummallista, Kekäläinen muisteli jättäneensä ne hujan hajan lattialle.

Kekäläinen avasi minibaarista ottamansa pähkinäpussin ja mutusteli sen sisältöä. Hetken päästä kylmä viima palasi, ja Kekäläisestä tuntui kuin harja olisi pyyhkinyt hänen rinnuksiaan.

''Kummitteleekohan täällä'', Kekäläinen tuumi. Jos vielä tapahtuisi selittämättömiä ilmiöitä, hän vaihtaisi huonetta.

Myyty mies

Elettiin 80-lukua. Pertti oli tehnyt kotimikrolle strategiapelin. Pertti oli lähetellyt peliä useillekin kustantajille, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut.

Epätoivoissaan Pertti luki loitsun Mustasta Raamatusta. Lucifer ilmestyi: ''Jos saan sielusi, seuraava kustantaja julkaisee pelisi. Jatkolle on kaksi vaihtoehtoa.''

''Ensimmäisessä vaihtoehdossa pelisi myy ruhtinaallisesti, mutta sitä ei pelata. Ihmiset kokeilevat peliäsi hiukan ja unohtavat sitten sen hyllyyn pölyyttymään. Saat rahaa, mutta pelaajat eivät tutustu peliisi syvällisesti.''

''Toisessa vaihtoehdossa pelisi ei juurikaan myy, mutta se leviää piraattikopioina. Ihmiset käyttävät viikkoja sen parissa ja oppivat pelaamaan sitä hyvin. Et kylläkään saa juurikaan rahaa.''

''Miten on, kumpi vaihtoehto pannaan?''

Enempiä miettimättä Pertti valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon.

Manaajattaret

''Maria Magdalenan nimeen käsken sinua!''

''Maria Magdalenan nimeen käsken sinua!''

''Herra, kirkasta kasvosi tälle kidutetulle miesparalle ja auta häntä näkemään tahtosi!''

''Poistu hänestä, pahan lähettiläs!''

''Eevan nimeen käsken sinua!''

''Eevan nimeen käsken sinua!''

''Herra, vanhurskauta tämä piinattu sielu ja poista pahan valta hänestä!''

''Poistu hänestä, paholaisen palvelija!''

''Lilithin nimeen käsken sinua!''

''Lilithin nimeen käsken sinua!''

''Herra, tämä mies on kuin sikalauma. Älä anna hänen pudota jyrkänteeltä, vaan ota hänet vastaan!''

''Olette tehneet tuota jo kaksitoista tuntia yhtäjaksoisesti. Päästäkää jo miesparka köysistä ja antakaa hänelle syötävää. Mitä ihmettä te muuten puuhaatte?''

''Yritämme ajaa hänestä pois demonia, joka saa hänet vastustamaan naispappeutta.''

Sharia

Helsingissä tapahtui kummia. Sianlihaa syöneet alkoivat vapista kauttaaltaan ja kaatuivat kuolleena maahan. Jos joku sanoi poikkipuolisen sanan islamia vastaan, hän kuoli hetkeä myöhemmin autonsa räjähtäessä. Vähäpukeisina liikkuvien naisten iholle ilmestyi vammoja, jotka olivat kuin hapon polttamia. Juopot sammuivat, eivätkä enää heränneet.

Poliisitutkimukset olivat tuloksettomia. Sianlihasta ei löytynyt myrkkyä, eikä räjähtäneistä autoista merkkejä räjähteistä. Happovammoista ei löytynyt jäämiä hapoista, ja alkoholikin vaikutti testeissä tavalliselta.

* * *

Erään vuosaarelaisen kaksion lattialla istui partasuinen mies lukemassa ääneen Koraania.

''Bismi Allahi Ar-Rahmani Ar-Rahimi'', hän luki. Auto räjähti jossain.

''Al-Hamdu Lillahi Rabbi Al-Alamina'', hän messusi. Happovaurioita syntyi toisaalla.

''Ar-Rahmani Ar-Rahimi'', hän lausui. Jossain juoppo kaatui hengettömänä maahan.

Kakkavaipat

''Vaipat on vaihdettu. Nyt saat taas olla puhtaana'', hoitaja sanoi poistuessaan huoneesta.

Toivo muisteli elämäänsä. Kerran hän oli hankkinut häädön naapurissaan asuneille romaneille. Sitä hänen ei olisi kannattanut tehdä. Nyt hän sai maksaa siitä.

Tuttu poksahdus kuului, ja huoneeseen ilmestyi savupilvi. Savupilven keskeltä astui esiin vanha romanipukuinen nainen.

''Loro loro, virtaa noro'', nainen lausui.

Toivon mulkusta valui virtsaa vaippaan.

''Kakkelis kokkelis poks'', nainen lausui.

Toivon takapuolesta pursui ulos pökäle.

''Poks'', nainen toisti.

Toinen pökäle solahti vaippaan.

''Poks'', vielä kerran.

Kolmas pökäle tunki perseestä.

Nainen katosi savupilveen, ja Toivo jäi yksin sairaalahuoneeseen. Taas hän joutuisi makaamaan kakkavaipoissa neljä tuntia, koko vaihtovälin.

Kynsilakka

Mirva oli nyt löytänyt netistä wiccojen salaisen loitsukirjan.

Yläkoulun alusta lähtien Mirva oli ollut luokan pissisjengin hampaissa. Jengi haukkui häntä vasten kasvoja ja puhui hänestä pahaa selän takana. Sitä oli jatkunut jo vuosi.

Loitsukirjan avulla Mirva langetti Monikan, pissisjengin johtajan, päälle kirouksen, että kynsilakka ei enää koskaan pysyisi Monikan kynsissä. Se oli sille ämmälle oikein.

* * *

Lakattuaan kyntensä Monika havaitsi, että lakka hävisi kynsistä kuin tuhka tuuleen. Kauheaa, mitä hänen kaverinsakin sanoisivat, jos hän menisi kouluun lakkaamattomien kynsien kanssa.

Monikaa lakkaamattomat kynnet hävettivät niin paljon, että hän alkoi pinnaaman koulusta ja eristäytyi. Hän ei saanut peruskoulun päättötodistusta, ja hänestä tuli syrjäytynyt.

Sinkkuneitien painajainen

Pirjo oli kolmeviitonen sinkkuneiti, tradenomi, jos ollaan tarkkoja. Vapaa-ajallaan hän harrasti pilatesta, aerobiciä ja taidenäyttelyitä. Parhaillaan hän oli kuitenkin istumassa iltaa sinkkuneitien kesken.

''Missäs Tuija on?'' Pirjo kysyi.

''Ettekö tiedä?'' Lissu vastasi. ''Poliisi löysi hänet kuoliaaksi hakattuna kotoaan.''

''Kuinka hirveää'', Hanna päivitteli.

''Eikä siinä kaikki'', Lissu jatkoi. ''Hänen asuntonsa lattia oli täynnä tyhjiä kaljatölkkejä.''

* * *

Kun Pirjo oli palannut illanvietosta kotiinsa ja oli kävelemässä keittiöön, hän kuuli sohvalta vieraan äänen:

''Tuopa ämmä kaljaa joutuin.''

Pirjo katsoi sohvalle. Siinä makasi jokin olio nappiverkkareissa ja valkeassa, hihattomassa t-paidassa. Siinä se maata möllötti ja luki hesaria hämärässä. Ilman pukinsarvia se olisi näyttänyt aivan… mieheltä!

Sisäilmaongelmat

Jutta oli ostanut kartanon maaseudulta ja muuttanut sinne. Pari viikkoa muutosta Jutan silmät alkoivat punottaa jatkuvasti, nenä alkoi vuotaa, eikä henki kulkenut kunnolla.

Jutta antoi tutkia, onko kartanossa homevaurioita, mutta niitä ei löytynyt. Kartano oltiin peruskorjattu 80-luvulla, ja Jutta arveli, että silloin oltaisiin saatettu käyttää myrkyllisiä kemikaaleja. Tutkimuksissa tällaisistakaan ei löytynyt merkkiä.

Kirjastosta Jutta löysi historiikin, jonka mukaan kartanossa oli 1800-luvulla elänyt eksentrikko, jolla oli ollut tapana istua kylän kapakassa piereskelemässä. Toinen kapakan kanta-asiakas oli kyllästynyt piereskelyyn ja tappanut eksentrikon kaksintaistelussa.

Palattuaan kartanoon Jutta asetti juomalasin ouja-laudalle ja kysyi: ''Onko täällä piereskelevä kummitus?''

''EI AINA PYSTY PIDÄTTELEMÄÄNKÄÄN'', lasi valitsi kirjaimet.

Sähköyliherkkä

Milla oli sähköyliherkkä. Ensin hän oli kärsinyt huimauksesta ja sydämentykytyksestä asuessaan suurjännitejohtojen vieressä. Sitten hän oli alkanut saada oireita kännyköistä ja lopulta hehkulampuistakin. Hän oli muuttanut syrjemmälle ja luopunut sähköstä. Oireet olivat loppuneet.

Millan naapuriin oli muuttanut uusi asukas, ja Milla oli alkanut taas saada sähköoireita. Oireet eivät olleet pitkäkestoisia, mutta kiusallisia.

Milla hiippaili salaa naapurin kellariin katsomaan, olisiko naapurilla jokin suurempi oireita aiheuttava sähkölaite. Kellarissa hän näki puutuolin, johon meni sähköjohtoja sekä kasan ruumiita. Käristynyt liha lemusi. Millan takaraivoon kalahti, ja hän menetti tajuntansa.

Virottuaan Milla huomasi olevansa sidottu puutuoliin. ''Mitäs pidät sähkötuolistani?'' naapuri kysyi ennen kuin väänsi katkaisijasta.

Aavelaiva

Jos olet viime aikoina kuunnellut merikarhujen juttuja, olet ehkä kuullut tarinoita aavelaivasta. Ei, et voi kysyä keneltä tahansa merikarhulta. Sinun täytyy kysyä niiltä, jotka työskentelevät öljynporauslaivoilla. Öljynporauslauttojen lisäksi on myös öljyä poraavia laivoja, mutta niitä käytetään lähinnä koeporauksiin.

Tarina on kaikissa tapauksissa sama. Hämärässä öljynporauslaivan eteen ilmestyy toinen laiva, ja öljynporauslaiva joutuu pysäyttämään. Ilmestyneeltä laivalta lentää öljynporauslaivalle luurankohahmoja, jotka ovat pukeutuneet hippivetimiin: Solmuvärjättyihin t-paitoihin, kukkakuvioisiin housuihin, rauhanmerkkiriipuksiin.

Luurangot hajottavat öljynporauslaivan porauslaitteiston käyttökelvottomaksi. Sitten luurangot lentävät omaan laivaansa, ja se katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin.

Joten, jos joskus työskentelet öljynporauslaivalla ja kohtaat kummituksia, muista, että ne ovat vain huolestuneita planeettamme tilasta.

Kuolema

''Käännetään kortti lopputulokselle… kortti on… Kuolema!'' Madame Sofia sanoi.

''Kuolenko minä?'' Terhi hätääntyi.

''Et tietenkään'', Sofia sanoi. ''Tarot-kortti Kuolema ei ennusta fyysistä kuolemaa. Se tarkoitaa, että jostain asiasta pitää luopua, asian täytyy antaa kuolla. Onko sellaista asiaa, josta sinun pitäisi luopua, mutta et ole pystynyt?''

''Yliopisto-opinnot eivät ole sujuneet'', Terhi sanoi. ''Minusta tuntuu, että opinnot pitäisi keskeyttää, mutta olen yrittänyt sinnitellä.''

''Ilmoita huomenna yliopistolle opintojen keskeyttämisestä'', Sofia neuvoi.

* * *

Terhi istui opintotoimistossa odottamassa vuoroaan. Hän ilmoittaisi keskeyttävänsä opinnot, kuten Madame Sofia oli neuvonut. Opintotoimistoon ryntäsi eräs yliopistobyrokratiaan hermostunut opiskelija ja aloitti silmittömän ammuskelun. Ammuskelussa kuoli viisi henkilöä. Terhi oli kuolleiden joukossa.

Päätöntä menoa

''Se ilmestyi tyhjästä eteeni'', Reijo sanoi pelkääjän paikalla istuvalle vaimolleen.

Reijo oli joutunut lyömään uuden Volvonsa jarrut pohjaan, kun risteyksessä pyöräilijä oli ilmestynyt hänen eteensä vasemmalta. Pyöräilijä oli pukeutunut mustaan, hupulliseen kaapuun, ja hän ajoi kunnon munamankelia. Sellaista, jota käytetään armeijassa. Kypärää pyöräilijällä ei tietenkään ollut.

Matkalla kaupungin halki Reijo kohtasi saman pyöräilijän vielä viisi kertaa. Joka kerta se ilmestyi tyhjästä ja aiheutti vaaratilanteen.

Kuudennella kerralla sama pyöräilijä ilmestyi väärää kaista Reijon Volvon eteen. Reijo löi jarrut pohjaan, ja vasta kun pyöräilijä oli saanut nippa nappa väistetyksi, Reijo tajusi, mitä hän oli nähnyt katsoessaan hupun alle: Pyöräilijällä ei ollut päätä!

Äänet

Jari oli muuttanut vanhan kerrostalon ensimmäiseen kerrokseen. Juuri hänen asuntonsa ulkopuolella oli hissi, jota odottavien ihmisten äänet kuuluivat hänen asuntoonsa. Viikonloppuisin asukkaita palaili riennoistaan koko aamuyön.

Muutettuaan Jari alkoi nähdä toistuvaa painajaista, jossa joku tunkeutui hänen asuntoonsa. Kun hän heräsi painajaisesta, hän kuuli hissiä odottavien ihmisten puheensorinan ja tajusi, että se oli sekoittunut hänen uneensa.

Eräänä tiistaiaamuyönä Jari makasi unen ja valveen rajamailla sängyssään, kun hän kuuli taas ääniä hissiltä. Aluksi ne kuulostivat kahdelta tavalliselta miehenääneltä. Sitten toinen äänistä vääristyi luonnottomaksi, ja Jari erotti sanat: ''Älä huolehdi. Valeasumme hämää valvetajuntaa, ja kun he nukkuvat, he eivät tiedä, että olemme siellä.''

Terveydenhoitaja

Janin kouluun oli tullut uusi terveydenhoitaja. Terveydenhoitaja oli luiseva vanha nainen, joka puhui narisevalla äänellä. Jani oli parhaillaan hänen luonaan terveystarkastuksessa.

Tarkastuksen aluksi terveydenhoitaja oli ottanut pituuden ja painon. Tuolloin Jani oli toivonut ajan kuluvan hitaasti, jotta vääjäämätön olisi mahdollisimman kaukana.

Seuraavaksi terveydenhoitaja oli viitannut Janin istumaan, ja kauhu oli kasvanut Janin sisällä. Jani oli huojentunut, kun terveydenhoitaja olikin vain ryhtynyt tutkimaan hänen sukuelimiään, vaikka terveydenhoitajan kädet tuntuivatkin kylmiltä Janin alapäässä.

Sitten terveydenhoitaja otti suuren ruiskun. Janin sydän hyppäsi kurkkuun. Hän pelkäsi pistämistä. Terveydenhoitaja täytti ruiskun pullosta, jossa luki ''Elohopeaa''. Tökätessään ruiskun Janin käsivarteen terveydenhoitaja sanoi: ''Nyt tehdäänkin sinusta autisti.''

Teurastamossa

Tervetuloa seuraamme, katsojat. Eläinten Oikeudet -liike on päässyt kuvaamaan salaa teurastamoon. Tässä näette, kuinka pitkän automatkan riuduttamia possuja päästetään julmasti hengiltä. Kiinnittäkää erityisesti huomiota possujen toivonsa menettäneisiin silmiin ja alistuneeseen kehonkieleen.

Nyt näette kuvassa teurastamon lihankäsittelylinjan, jossa lihaan lisätään lisäaineita, jotta lihansyöjät saavat nieltyä nämä eläinten ruumiit. Tuolla taka-alalla on ämpäreitä, jotka ovat täynnä aromivahventeita.

Nyt näette kuvassa suljetun oven, jossa lukee Teurastamo 5. Nimitys on pelkkää hämäystä, koska oven takana ei teurasteta eläimiä. Kuvausryhmämme ei päässyt livahtamaan oven taakse, mutta siellä lihaan lisätään geenejä. Kyllä, elintarviketeollisuus lisää geenejä kaikkeen lihaan. Jos siis tahdotte ruokanne eettisenä ja GMO-vapaana, pysyttäytykää kasvisruuassa.

Poltergeist

Paranormaalin tutkija Heini Koivisto oli saanut asiakkaikseen syyrialaisen siirtolaisperheen, joiden sanojen mukaan heidän asunnossaan kummitteli al rwah al shryr. Kun Koivisto kyseli perheeltä, millaista kummittelu oli, he kertoivat seinistä kuuluvan koputuksia ja esineitä lentelevän. Kuulemma veitsiä oli lennellyt hipoen perheenjäsenten päitä. Koiviston korviin kummittelija kuulosti poltergeistiltä.

Perhe majoittui nyt muualla, ja Koivisto valvoi yhden yön heidän asunnossaan. Kumma kyllä, mitään paranormaalia ei tapahtunut, vaikka perhe oli vaikuttanut luotettavalta.

Seuraavaksi yöksi Koivisto otti mukaansa apulaisensa Gina Hogwoodin. He tekisivät yhdessä mittauksia. Välittömästi, kun he olivat astuneet asuntoon, veitsi lensi hipoen Hogwoodin päätä. Tällöin Koivisto tajusi, mistä oli kyse: Poltergeist oli rasisti!

Maksuhäiriö

''Oletteko kuulleet, eilisessä saunaillassa pomo jäi uusien harjoittelijatyttöjen kanssa sekasaunomaan'', Suvi toisti kahvitauolla kuulemansa juorun. Hän piti juoruamisesta.

* * *

Yöllä Suvi näki unessa maahisen, joka puhutteli häntä: ''Aijai, oletpa puhunut paljon pahaa ihmisistä. Siitä on tullut sinulle niin paljon pahaa karmaa, että kosminen karmatilisi on ollut vuosikymmenen miinuksella. Et ole tehnyt riittävää määrää hyviä tekoja saadaksesi hyvää karmaa, joten sinulle on merkitty kosminen maksuhäiriö. Jos tästedes elät nuhteettomasti, maksuhäiriömerkintä vanhenee kolmen elämän aikana.''

* * *

Vetäessään aamulla kenkiä jalkaansa Suvi ajatteli, että olipa uni. Silloin kengännauha katkesi, ja Suvi hätääntyi. Etsiessään langanpätkää, jota käyttää nauhan tilalta hän myöhästyi bussista ja siten myös töistä.

Atseloup nanataas apat

''Atseloup nanataas apat'', ulkomaalaisen näköinen mies huusi megafoniin Rautatientorilla. ''Ellanataas isirhu anna.'' Ihmiset kulkivat välinpitämättöminä miehen ohitse, heitä eivät ulkomaankieliset huudot kiinnostaneet. ''Navappat nunis iruuj oothat anataas'', huudot jatkuivat. ''Oothat näh ätim ellanataas anna.''

Eräs ohikulkijoista oli Kirsti, joka oli juuri keskustellut helluntailaisen saarnaajan kanssa ja kuullut tältä rocklevyihin ujutetun väärinpäin nauhoitettuja saatanallisia piiloviestejä. Viestit menivät kuulemma suoraan levyn kuuntelijan alitajuntaan ilman, että valvetajunta käsitteli niitä mitenkään. Valvetajunnan oli tarkoitus suodattaa aivojen vastaanottamat signaalit, mutta se ei ymmärtänyt lopusta alkuun -puhetta. Alitajunta sen sijaan ymmärsi ja otti vaikutteita.

Näissä mietteissä Kirstikin sivuutti megafonimiehen. Päästyään työpaikalleen Kirsti hetken mielijohtesta tappoi esimiehehensä.

Syypää

Illalla he tulivat hakemaan Katia.

Kati oli inhonnut Ristoa, taloyhtiön puheenjohtajaa. Risto oli syyttänyt Katia milloin mistäkin, melun aiheuttamisesta, pihan roskaamisesta, kaikki perusteetta. Jopa lasten asfalttiin piirtämät ruutuhyppyruudukot olivat olleet Katin vika. Risto oli saanut taloyhtiön puolelleen, mutta häätöä he eivät todisteiden puuttuessa saaneet Katille hankittua. Kati oli toivonut Riston kuolemaa.

Sitten Risto kuoli aivokalvontulehdukseen. Päivällä ambulanssi oli vienyt Riston.

Kun talon asukkaat tulivat hakemaan Katia, he olivat pystyttäneet pihalle hirsipuun.

''Risto sitten kuoli. Se on sinun syytäsi.''

''Enhän minä tehnyt mitään. Hän kuoli sairauteen.''

''Toivoit kuitenkin hänen kuolemaansa. Myönnä pois.''

''Ööö…''

''Joskus toiveet käyvät toteen. Hänen kuolemansa on sinun vastuullasi.''

Antiikkiliike

Asuessani Kalliossa pieni antiikkiliike kiinnitti huomioni. Näyteikkunassa näkyvät Iittalan juomalasit olivat kiehtoneet minua pitkään, ja vaikka olin köyhä opiskelija, ajattelin ostaa ne.

Ollessani astumassa liikkeeseen, kadulla, oven vieressä istuva spurgu sanoi minulle: ''Kaikki menee hyvin, kun et vain pyydä myyjältä apua.'' Kunpa olisin ottanut hänen sanansa vakavasti!

Astuttuani sisään näin, kuinka hyllyt notkuivat vanhoja tavaroita: Iittalaa, Artekia, Aarikkaa ja muita merkkejä. Myyjä, vanha, kalpea mies käänsi huomionsa minuun ja kysyi, voiko hän auttaa. Vastasin myöntäväsi.

Myyjä nappasi hyllystä kullanvärisen munan ja esitteli sen kreivi Pomfestin munaksi. ''Vain kolmetuhatta euroa.'' Jostain käsittämättömästä syystä en kehdannut kieltäytyäkään, ja munaan meni kaikki kesätyötienestit.

Mustis

Pekka oli kerännyt tunteja rohkeutta soittaakseen uudelle naiselle työpaikaltaan ja ehdottaakseen treffejä, kun hän yhtäkkiä havahtui veden kohinaan. Hän havaitsi suihkun jääneen päälle ja veden valuneen eteiseen. Vesivahingosta murehtiminen vei Pekan ajatukset pois naisesta välittömästi.

Pekka onnistui keräämään rohkeutta naiskontakteihin pelkästään harvoin, ja hänestä tuntui, että aina kun hän sai kerätyksi rohkeutta, joku onnettomuus kotona esti yhteydenoton. Kerrankin oli syttynyt pieni tulipalo, toisen kerran hän oli havainnut hiiriä asunnossaan, kolmannen korran torakoita.

* * *

Vanhapiika Guggenströmin haamu istahti Pekan tuoliin. Hän oli päättänyt pitää Pekan itsellään siitä lähtien kun Pekka oli muuttanut hänen vanhaan asuntoonsa. Se ei vaatinut kuin pieniä naisellisia kolttosia.

Aaveraiskaaja

Luen rikosilmoitusta raiskauksesta väitöskirjaani varten.

Nainen väittää tuntemattoman miehen raiskanneen hänet yöllä Kaisaniemen puistossa. Tehdessään ilmoitusta poliisille nainen oli aivan hysteerinen. Jankutti vain, kuinka raiskaaja oli kaatanut hänet, kiskonut housut pois ja työntynyt hänen sisäänsä.

Lääkärintarkastuksessa naiselta ei ollut havaittu mitään merkkejä raiskauksesta tai edes yhdynnästä. Siemennestettäkään ei ollut löytynyt, vaikka nainen oli vakuuttanut raiskaajan lauenneen hänen sisäänsä. Poliisi piti juttua raiskauksesta kuvitteluna eikä ryhtynyt jatkotoimenpiteisiin.

Kumma kyllä raiskaajan tuntomerkit, 170 sentin pituus, parta ilman viiksiä, kolmikulmainen hattu ja viininpunainen päällystakki sopivat raiskaajaan, josta tein graduni. Mies vainosi Kaisaniemen puistoa sata vuotta sitten. Kun häntä lynkattiin, hän huusi vielä palaavansa.

Pedofiilia lättyyn

Sanna, Jari ja Risto olivat vanginneet pedofiilin ja sitoneet tämän tuoliin.

''Leikataan sen pallit pois'', Sanna kirkui.

''Se kuolisi välittömästi verenhukkaan'', Jari tiuskaisi. ''Se olisi sille liian helppoa.''

Risto löi pedofiilia turpaan.

''Nyt sä löit sitä turpaan'', Sanna totesi. ''Oli aika mieto temppu.''

Jari löi pedofiilia palleaan ja sen jälkeen upotti veitsen tämän vatsaan.

''Hei, se kuoli'', Risto sanoi myrtyneenä. ''Noin helpolla päästit sen.''

''Ei veitseniskusta vatsaan kuole'', Jari sanoi puolustuksekseen. ''Se on vain tajuton.''

''Hei, miettisitte vähän'', Sanna saarnasi. ''Miten me saadaan se takaisin tajuihinsa, että päästään jatkamaan?''

Elvytysyritykset epäonnistuivat, joten joukkiomme tyytyi silpomaan pedofiilin ruumiin kirveellä, vesurilla, veitsellä…

Oi Herra

Satu, vakaumuksellinen, cityseurakuntaan kuuluva kristitty, sai postissa CD-levyn. Kirjekuoressa ei ollut lähettäjän tietoja, ja levyn päällä luki vain: ''Esittäjä: Kulkija, Kappale: Oi Herra''. Laitettuaan levyn soimaan Satu huomasi, ettei levyllä ollut kuin yksi kappale.

Kulkija osoittautui kaunisääniseksi mieslaulajaksi, jolla oli säestyksenään kitara.

Oi Herra, annat ilon
Oi Herra, annat voimaa
Oi Herra, tietäni ohjaat

Sanat jatkuivat samanlaisina. Satu haltioitui kuunnellessaan kappaletta. Hän koki kuunnellessaan biisiä olevansa lähempänä Jumalaa kuin koskaan, ja biisistä tuli hänen suosikkibiisinsä.

* * *

Satun kuunneltua biisiä päivittäin kuukauden hän törmäsi paikallisradiossa Kulkijan haastatteluun. Kulkija kertoi tekevänsä kaiken musiikkinsa Paholaisen kunniaksi. Herra, johon hän lauluissaan viittasi, olikin itse Saatana!

Suositus

Riitalla oli tapana pyöräillä työmatkansa. Työmatka kulki hautausmaan läpi, ja hautausmaan portilla oli pyöräilyn kieltävä merkki. Niinpä Riitta aina taluttikin pyöräänsä hautausmaaosuuden.

''Tuo on vain suositus'', Riitan uusi poikaystävä sanoi, kun Riitta hautausmaan portilla kertoi hänelle pyörän taluttamisesta. ''Laillisesti pätevä pyöräilykielto näytetään virallisella liikennemerkillä, ja tuo ei ole virallinen liikennemerkki.''

Seuraavana aamuna Riitta oli rohkaistunut poikaystävän sanoista ja lähti ajamaan hautausmaan läpi. Oli loppusyksy ja kello seitsemän, joten oli pimeää, mutta pyöränsä lampun valossa Riitta polki eteenpäin. Keskellä hautausmaata kylmä koura työntyi Riitan pyörän pinnojen väliin, ja Riitta kaatui. Kaatuessaan Riitta pyöräilykypärästä huolimatta halkaisi kallonsa.

Toisinaan suosituksia on parempi noudattaa.

Yksinhuoltajan ongelma

Liisan asunnossa kummitteli. Ovet narisivat yöllä, ja peileissä vilahteli varjoja. Liisa ja hänen kolme tytärtään olivat kauhuissaan.

Liisan naapurissa asui vanha mustalaisnainen, joka kutsuttiin katsomaan tilannetta. Hän sai yhteyden kummitukseen, mutta ei kuitenkaan osannut karkoittaa sitä. Onneksi kummitus kuitenkin paljastui hyvätapaiseksi, 1970-luvulla kuolleeksi mieheksi.

Aikaa myöten Liisa ja kummitus ystävystyivät. He juttelivat usein yömyöhään, ja kummitus kertoili tarinoitaan Liisan tyttärille. Ultra-lehtikin kutsuttiin tekemään omituisesta yhteiselosta artikkeli.

Vähän Ultra-lehden artikkelin ilmestymisen jälkeen Liisa sai Kelalta kirjeen. Kela katkaisi hänen lapsilisiensä yksinhuoltajakorotuksen, koska Kela tulkitsi Liisan olevan avoliitossa kummituksen kanssa. Koska Liisa oli muutenkin köyhä, sadanviidenkymmenen euron menetys kuukausituloista romutti hänen taloutensa.

Treffit

''Kukkapuska leijaili minua kohti'', Kirsin ystävätär kertoi. ''Säikähdin ja juoksin karkuun.''

Kirsiä yliluonnollinen kiehtoi, joten hän päätti tutustua tilanteeseen.

Kirsin ollessa raunioissa ruusupuska leijaili häntä kohti. Kirsi otti kukat vastaan, ja hän kuuli kalsean äänen: ''Tulisitteko, viehättävä neiti, illalliselle kanssani?''

Pöydälle oli katettu kynttiläillallinen. Äänen ohjaamana Kirsi istuutui pöydän ääreen. Silloin Kirsi muisti, mistä kummittelussa on kyse: Jos ihminen on tavoitellut eläessään jotain, mutta tavoite on jäänyt saavuttamatta, ihminen ei saa kuoltuaan rauhaa, ennen kuin on saavuttanut tavoitteensa.

Kauhunaalto löi Kirsin yli, kun hän tajusi, mitä oli mennyt tekemään: Hän oli treffeillä olion kanssa, joka ei ollut saanut eläessään pillua!

Ruokahimo Catering

Lauri istui stressaantuneena toimistollaan. Aamulla poliisilta oli tullut tieto, että kolmea hänen johtamansa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen asukasta epäiltiin raiskauksesta. Mitähän sillekin tekisi? Kai pitäisi lisätä valistusta suomalaisesta seksuaalinormistosta.

Lauri katsoi ikkunasta ulos, ja näki turvapaikanhakijoita kantamassa kylttejä, joissa luki: ''Ruoka on paha.'' ''Te tarjoilette paha ruoka.'' Sanoma tuli selväksi, vaikka kieliopissa olikin parantamisen varaa.

Kun Laurin serkku oli hoitanut keskuksen ruokahuollon, kaikki olivat olleet tyytyväisiä. Sitten ruokahuolto oli pitänyt kilpailuttaa, ja nyt turvapaikanhakijat eivät olleet tyytyväisiä Ruokahimo Cateringin tarjoomuksiin.

Lauri päätti tutustua asiaan ja meni ruokalaan maistamaan turvapaikanhakijoille tarjoiltavaa ruokaa. Perunamuusia ja jauhelihakastiketta. Syötyään annoksen Lauri tunsi vastustamatonta halua raiskata sihteerinsä.

MagicWizard

Päivin tytär oli saanut MagicWizard-toimintafiguurin joululahjaksi. Se oli ilmestynyt pukinkontista, eikä tiedetty, kuka sen oli antanut. Tiukkana kristittynä Päivi suhtautui magiaan viittaaviin leluihin varauksella, mutta antoi tyttären pitää lelun, koska tytär oli ihastunut siihen heti.

Tyttären läheisimmät ystävät olivat saaneet joululahjaksi samaan sarjaan kuuluvat figuurit. Aikaa myöten näistä figuureista tuli käytännössä ainoat lelut, joilla tytär ystävineen leikki. He olivat löytäneet figuurien valmistajan nettisivutkin ja lukivat sieltä MagicWizard-tarinoita.

Päivin mielestä lapset käyttivät liikaa aikaa MagicWizardeilla leikkimiseen, ja hän meni tyttären huoneeseen ilmoittaakseen kieltäneensä MagicWizardit. Kun Päivi avasi huoneen oven, hän näki pehmoeläimistä muodostetun pentagrammin, ja sen keskellä ihmisen kokoisen, elävän MagicWizardin.

Kädet

Vilma käveli tungoksessa kadulla ruokakauppaan, kun hän tunsi persettään kopeloitavan. Vilma kääntyi ympäri ja piti takanaan kävelevälle miehelle saarnan naisten kunnioittavasta kohtelemisesta. Mies näytti hölmistyneeltä, ikään kuin hän ei olisi tajunnut tehneensä mitään väärin. Vilma ajatteli, että onpa feminismille tarvetta.

Kaupassa Vilma tunsi taas persettään kopeloitavan. Kääntyessään Vilma ei nähnyt ketään. Olipa kopeloija nopea. Kotimatkalla Vilman persettä kopeloitiin lukuisia kertoja. Hän ei edes viitsinyt kääntyä, kiihdytti vain askeleitaan.

Kun Vilma tuli kotiin, hän tunsi taas persettään kopeloitavan. Vilman piti olla yksin kotona, joten hän epäili talossa olevan tunkeutuja. Kun Vilma kääntyi, hän näki ilmassa leijuvan kaksi myrkynvihreäutuista, luisevaa, pitkäkyntistä kouraa.

Katupartio

Erkki käveli myöhään tiistai-iltana kadulla, kun kolme kalpeaa, viittoihin pukeutunutta hahmoa pysäytti hänet.

''Vampyyrien katupartion tarkastus!'' etummainen hahmoista sanoi. ''Suojelemme kaupunkia ihmissusilta.''

''Eihän täällä ole ihmissusia'', Erkki protestoi.

''Siinä näet, kuinka tehokkaita olemme'', etummainen hahmo vastasi.

''Mutta mikäs meillä tässä on'', toinen taaemmista hahmoista sanoi astuessaan eteenpäin. ''Ettei vain olisi ihmissusi.''

Erkki ei ollut koskaan edes kuullut ihmissusia olevan oikeasti, ja nyt häntä syytettiin sellaiseksi. Ei hän kyllä ollut kuullut vampyyrejakaan olevan olemassa, mutta hahmojen kalpea olemus ja kulmahampaat olivat vakuuttavia.

''Ihmissusi mikä ihmissusi'', etummainen hahmo sanoi. Kaksi taaempaa hahmoa tarttuivat Erkistä kiinni, ja etummainen hahmo upotti terävät kulmahampaansa Erkin kaulavaltimoon.

Suomen Kansallinen Taistelujärjestö

Sami oli liittynyt jonkun aikaa sitten Suomen Kansalliseen Taistelujärjestöön. Hän oli kiinnostunut suomalaisten edun ajamisesta, kansallisesta yhtenäisyydestä ja rajojen sulkemisesta pakolaisilta. Natsi hän ei kuitenkaan ollut, ja lopullisen päätöksen liittymisestä hän oli tehnyt nähtyään järjestön nettisivuilla kissankokoisin kirjaimin kirjoitetun tekstin: ''Huom! Emme ole natseja!''

Sami oli ollut uskollinen jäsen, ja hän oli saanut kutsun järjestön johtoryhmään. Saapuessaan johtoryhmän kokoukseen hän näki uuden naaman, hennon naisen.

''Mari on meediomme. Hän kanavoi johtajaamme'', nainen esiteltiin hänelle.

Kokouksen aluksi Mari sulki silmänsä ja mumisi jotain vaipuen transsiin. Marille kasvoi siinä silmänräpäyksessä Hitler-viikset, ja miehisellä äänellä hän sanoi: ''Ein Volk, ein Reich, ein Führer.''

Noidanmetsästäjä

Kardinaali Ortdorf oli noidanmetsästäjä. Hän oli tehnyt Jumalan työtä jo kolmekymmentä vuotta ja polttanut elävältä yli tuhat noitaa.

Noita ei yleensä aluksi myöntänyt olevansa noita, mutta kidutuksen jälkeen tunnustus tuli. Kidutettuna noita paljasti muitakin noitia, joita oli tavannut lennettyään noitamenoihin. Ortdorfin saapuessa uudelle alueelle joku yleensä tiesi ilmiantaa naapurinsa noituudesta, ja tämä puolestaan ilmiantoi lisää noitia. Se oli kuin lumipalloilmiö.

Paholainen seurasi Ortdorfin menestystä nyrpeänä ja oli sitä mieltä, että meno ei voi jatkua. Ortdorfhan tuhoaisi kaikki hänen palvelijansa. Ortdorfin ainoa pahe oli viini. Niinpä Paholainen eräänä pakkasiltana houkutteli Ortdorfin juomaan itsensä kaatokänniin ja sammumaan hankeen. Se oli Ortdorfin loppu.

En enää leikkiin kelvannut

Pikku-Maija oli saanut tädiltään syntymäpäivälahjaksi antiikkinuken. Pikku-Maija hoivasi sitä, leikki syöttävänsä sitä ja työnteli sitä pienissä lastenvaunuissa.

Maijan äiti oli hermoheikko, ja hän oli nähnyt kauhuelokuvan riivatusta nukesta. Kun antiikkinukke oli ollut Maijalla pari viikkoa, äiti sai päähänsä, että nukke liikkuu itsestään öisin. Äiti sai päähänsä, että nukke vielä tappaa Maijan. Äiti pelottelikin Maijaa nukesta pahanpäiväisesti.

Äiti retuutti nuken jalasta nuotiopaikalle halkojen kanssa ja heitti nuken ylösalaisin sytykkeiden ja halkojen päälle. Äiti alkoi viritellä tulia, ja savu alkoi kohota sytykkeistä.

''Olin kerran mä Maijalle rakas'', nukke mietti nuotion päällä kasvot maahan päin, jalka halon alla. ''Jospa päivänkin taas saisin takas.''

Grim Evil

Toimistoapulainen Lasse katsoi Grim Evil -kauhuelokuvaa. Katsotuaan sen vuosi aiemmin Lasse oli korottanut sen lempielokuvakseen. Tällä kertaa hän kiinnitti huomiota kohtaukseen, jossa päähenkilö kohosi osastonsa päälliköksi. Hän ei muistanutkaan sitä ensimmäiseltä katsomiskerralta.

* * *

Toimistopäällikkö Lasse katsoi Grim Evil -kauhuelokuvaa. Tämä oli kolmas kerta, kun hän katsoi elokuvan. Edellisestä kerrasta oli vuosi. Hän kiinnitti huomiota kohtaukseen, jossa päähenkilö meni naimisiin. Hän ei muistanutkaan kohtausta edellisiltä katsomiskerroilta.

* * *

Toimistopäällikkö Lasse katsoi Grim Evil -kauhuelokuvaa vaimonsa kanssa. Vaikka hän oli ollut vaimonsa kanssa naimisissa jo puoli vuotta, hän ei ollut aiemmin näyttänyt vaimolleen tätä lempielokuvaansa. Lasse ei muistanutkaan edellisiltä katsomiskerroilta kohtausta, jossa päähenkilö paloi elävältä.

Matematiikanopiskelijatar

Riina oli tapaamassa vanhoja matematiikanopiskelukavereitaan.

''Muistatteko vielä Korkeampi algebra -kurssin?'' Marjo kysyi.

Riina muisti, että hän ei ollut tajunnut kurssista mitään. Hän oli joutunut keskeyttämään opintonsa, kun ei ollut läpäissyt kurssia useista yrityksistä huolimatta. Porukan muutkin naiset kertoivat, että heillä oli ollut ongelmia sillä kurssilla. Kuka ei ollut päässyt läpi, kuka oli päässyt läpi alimmalla arvosanalla. Porukan ainoa mies kertoi kurssin olleen hänelle helppo.

* * *

Kotona Riina kaivoi kurssin opetusmonisteen esiin, ja kansikuva vaikutti tutulta. Hän oli pitänyt sitä matemaattisena kaavakuvana, mutta nyt hän muisti nähneensä kuvan lapinnoitia käsittelevässä kirjassa.

Riina löysi kuvan lapinnoitakirjasta. ''Maaginen symboli naisten karkottamiseksi.''

Aave-Maria

''Ave Maria, äiti maan lapsien taas meihin katsoo suojellen….''

Aave-Maria kuunteli kirkon joulukonserttia kyynelet silmissä. Joskus hän kuvitteli, että tämä laulu kertoi hänestä. Todellisuudessa hän oli iloinen, että luterilaiset kunnioittivat hänen kaimaansa edes joulun aikaan.

''Anna harras mieli, joulu puhtain tuo…''

Eläessään Aave-Maria oli ollut harras katolilainen. Epäonnekseen hän oli saanut sydänkohtauksen kirkossa lomamatkallaan Suomessa, ja nyt hän kummitteli luterilaisessa kirkossa. Luterilaisuus oli sen verran harhaoppista, että heidän kirkkonsa eivät olleet suojassa kummittelulta. Katolilaisissa kirkoissa ei kummitellut, ne olivat pyhiä paikkoja.

''Johda meistä jokainen poikas luo…''

Aave-Maria toivoi, että kirkko, jossa hän kummitteli, muuttuisi katolilaiseksi. Silloin hän ehkä saisi rauhan.

Toive

''Toivoisinpa, että mamut raiskaisivat suvakkikansanedustajanaisen'', Repa kirjoitti nettiin. Repan toiveen huomasi netissä Pirjo, joka lainasi sen rasisminvastaiseen nettikirjoitukseensa esimerkkinä rasistisesta mölinästä. Koululainen Kalle tulosti kirjastossa Pirjon nettikirjoituksen saadakseen materiaalia maahanmuuttoa käsittelevään ryhmätyöhön.

Pirjon kirjoitus oli kuitenkin vahingossa tulostunut kahtena kappaleena, ja toisen kopion otti vahingossa Reija, joka oli ollut kirjastossa tulostamassa CV:tään. Kotimatkalla hän huomasi CV-papereiden joukossa Pirjon mielipidekirjoituksen ja heitti sen tienposkeen.

Lampunhenki Dzin oli joutunut palaamaan maan päälle. Hän oli tulkinnut vapauttajansa toiveet liian kirjaimellisesti, ja rangaistuksena hän joutuisi toteuttamaan yhden kenen tahansa ihmisen toiveen ennen vapautumistaan. Dzin huomasi tienposkessa paperin. ''Olisikohan tässä paperissa toive?'' Dzin nosti paperin.

Saatanan kirkko

Janne surffaili Saatanan kirkon sivuilla. Kirkko kertoi olevansa ateismiin, individualismiin ja valistuneeseen nautinnontavoitteluun sitoutunut yhteisö, joka käytti Saatanaa symbolina ihmisen todellisille haluille.

Jannen näyttöön ilmestyi kuva paholaisesta. Kuva näytti samalta kuin olisi katsonut 3d-elokuvaa lasit päässä, joten jotain yliluonnollista oli tekeillä. ''Saatana täällä. Saatanan kirkko on ujuttanut babylonialaisen manausloitsun sivujensa koodiin, ja sen avulla pääsin koneellesi. Koneesi on lukittu. Saat sen uudelleen käyttöösi polkemalla krusifiksiä.''

Koneella oli ainoa kopio Jannen keskeneräisestä gradusta, joten Janne otti krusifiksin kaapista ja talloi sitä jaloillaan.

''Nyt kone on käytössäsi kaksi tuntia, etkä voi ottaa gradustasi varmuuskopiota. Jos haluat lisäaikaa, sinun on paskannettava Raamatun päälle.''

Paholaisen pakka

''Nyt jätkä tai hertta'', äiti sanoi.

''Mä pelaan tän jätkän'', neljävuotias Suvi sanoi. ''Mikä tän maan nimi on?''

''Se on pata'', viisivuotias Risto vastasi.

Uno-korttien kadottua äiti oli alkanut pelaamaan lastensa kanssa seiskaa. Se oli säännöiltään käytännössä sama peli kuin Uno, sitä vain pelattiin oikeilla pelikorteilla. Äiti ajatteli, että seuraavaksi hän opettaisi lapset pelaamaan katkoa.

* * *

Paholainen katsoi peliä mielissään. Hän oli nähnyt lasten tulevaisuuden. Kun lapset tottuivat oikeisiin pelikortteihin jo pieninä, he kasvettuaan siirtyisivät pelaamaan niillä uhkapelejä. Uhkapeliporukoissa he tutustuisivat väkijuomiin, ja hävittyään korttipelissä omaisuutensa he joisivat itsensä rappiolle. Ainoa tapa, jolla Paholaisen oli tarvinnut puuttua tilanteeseen oli Uno-pakan piilottaminen.

Elävää ravintoa

Marjo makasi vankilan sairaalaosastolla kuoleman kielissä. Hän itse tiesi, mikä parantaisi hänet, mutta lääkärit eivät uskoneet häntä.

Marjo oli syönyt kymmenvuotiaasta vain elävää ravintoa. Se tarkoitti kasviksia, jotka syötiin kypsentämättä. Kun Marjo oli ollut kaksikymmentävuotias, meedio oli kertonut hänelle, että hänen kehonsa oli erityisherkkä, ja hän kuolisi, jos hän söisi teollista ravintoa.

Sitten Marjo oli joutunut vankilaan. Hän oli sählännyt energiakristallibisneksensä kirjanpidon kanssa, ja hänet oli tuomittu veropetoksesta. Vankilaruoka oli täynnä kemikaaleja, jotka olivat myrkyttäneet hänen kehonsa. Hän oli ollut vuodeosastokunnossa, kun hän oli ollut vankilassa kaksi viikkoa.

Lääkärit eivät uskoneet, että hän tarvitsi elävää ravintoa. Sairaalaruokakin oli täynnä kemikaaleja.

Haudankaivaja

Olin pääsyt töihin haudankaivajan apupojaksi. Pääasiallinen haudankaivaja oli hyvään ikään ehtinyt mies, Jooseppi, joka oli viettänyt toimessa ikänsä. Kaivoimme haudat kahteen mieheen, niin se sujui nopeammin kuin yksin.

Aluksi työ kuoleman kanssa kauhistutti minua. Puhuin Joosepille peloistani, ja Jooseppi vastasi: ''Kuolleet ovat lempeämpiä kuin elävät.'' Hän suhtautui kuolemaan vääjäämättömänä asiana, jonka kanssa ei kannattanut hötkyillä.

Eräänä iltana kun lähdin hautausmaalta kotiin, näin, että Jooseppi jäi kaivamaan vielä yhtä hautaa. Ihmettelin, etteikö päivän urakka ollutkaan ohi. Jooseppi vastasi: ''Vielä tarvitan yksi.''

Seuraavana aamuna kuulin, että salama oli iskenyt aamuyöstä Joosepin taloon, ja hän oli kuollut. Silloin tajusin, mihin viimeistä hautaa tarvittiin.

Kumi

Minä rakastuin hänen aristokraattiseen salaperäisyyteensä, hän rakastui minun maalaistyttömäiseen viattomuuteeni. Aloimme tapailla, ja ennen pitkää hän kertoi minulle olevansa demoni. Tein aloitteita petipuuhiin, mutta hän torjui ne, koska pelkäsi tekevänsä minut raskaaksi. Demonilapset olivat kuulemma sietämättömiä. Kärtin, että voisimme käyttää kondomia, ja lopulta hän suostui.

* * *

Kun hän yhdynnän jälkeen veti vehkeensä pois sisältäni, huomasimme, että aktin aikana kondomi oli syöpynyt kärjestä. Kumpikaan meistä ei ollut tiennyt, että demonin sperma syövyttää lateksia. Hänestä en ole sen koommin kuullut.

* * *

Kolmen kuukauden päästä sisältäni ryömi kymmenkunta karvaista oliota. Ne söivät kaiken asunnossani, huonekalut, astiat, elektroniikan. Sitten ne alkoivat kokeilla taikavoimiaan. Se tiesi hävitystä.

Kirja

Teijan naapuriin oli avautunut feministinen kirjakauppa. Teija meni tutustumaan sinne, vaikka hän olikin suuryityksen markkinointipäällikkönä tottunut pitämään feminismiä niiden ruikutuksena, jotka eivät pärjäänneet omilla avuillaan.

Astuessaan liikkeeseen Teija näki, että se oli täynnä englanninkielisiä pehmeäkantisia opuksia. Kun Teija kertoi rekkakuskilesbon näköiselle myyjälle epäilyksistään feminismin suhteen, tämä haki Teijalle takahuoneesta nahkaan sidotun kovakantisen kirjan.

Kotona Teija luki saamansa kirjaa. Se oli maaginen kirja, ja se vakuutti Teijan siitä, että kaikki miehet ovat potentiaalisia raiskaajia. Kirjan magiaan kuului myös se, että kun Teija astui luettuaan kirjan ulos asunnostaan, ensimmäinen vastaantuleva mies raiskasi hänet. Niin Teijasta tuli telaketjufeministi, joka piti kaikkia miehiä raiskaajina.

Mörkö

Makaan sängyssäni pimeässä ja katson kelloa. 23:59. Kello ottaa ajan radiolla keskuksesta, joten se pysyy sekuntilleen oikeassa. Minuutin päästä se tapahtuu. Minua pelottaa.

Koulussamme on kiertänyt huhu, että erään rinnakkaisluokkalaisen isoveli on tehnyt taian Mustasta Raamatusta, ja sen seurauksena möröt saapuvat syömään kaikki lapset 4.5. vastaisena yönä kello 12. Kerroimme asiasta aikuisille. He eivät ottaneet asiaa vakavasti.

Kello on 0:00. Nyt se tapahtuu. Makaan sängyssäni kauhuissani ja odotan.

Nyt kello on 0:01. Aikuiset olivat oikeassa. Mitään ei tapahtunut. Nukahdan.

Kesken unien herään ja näen kaksi pimeässä kiiluvaa silmää, jotka lähestyvät. Katson kelloa. 1:00. Kuulen äänen. ''Luulitko, että möröt noudattavat kesäaikaa?''

Olenko minä…

''Tällä kertaa otetaan vaatehuone'', kotisairaanhoidon täti sanoi eräänä tiistaiaamupäivänä.

Ville koki vaatehuoneen siivoamisen jollain kummalla tavalla vastenmieliseksi, ja se oli ollut koskematta vuosia. Ville suostui kumminkin.

Ville sairasti skitsofreniaa. Hän pärjäsi yksinasujana omassa asunnossaan. Sen verran apua hän kuitenkin tarvitsi, että kotisairaanhoito kävi parin viikon välein hänen luonaan siivoamassa.

Ville ja kotisairaanhoidon täti purkivat tavaraa vaatehuoneesta. Sieltä löytyi vanhoja vaatteita, rikkinäistä kulutuselektroniikkaa, dvd:itä ja muuta sekalaista.

Vaatehuoneen perällä oli tiiviisti suljettu musta muovisäkki. Kun he avasivat sen, sieltä nousi kauhea löyhkä. Ville katsoi, mitä säkissä oli, ja sen sisus oli juuri ja juuri tunnistettavissa ihmisruumiin jäänteiksi. ''Olenko minä…'' Ville kauhistui.

Vessavirus

''Ole tarkkaillut Knutia'', Diana sanoi. ''Hänellä oli tapana käydä vessassa pesemättä käsiään.''

''Yrität ohjata huomiota pois itsestäsi'', Knut kivahti. ''Itse et pese käsiäsi.''

Olemme tutkimusasemalla Etelänapamantereella. Kairasimme jäätä ja vapautimme muinaisen viruksen. Se on pesiytynyt vessaamme ja tarttuu ihmisten käsiin. Käsien peseminen vessareissun jälkeen poistaa viruksen. Tartunnan saanut muuttuu raivohulluksi ja yrittää tappaa muut.

''Knut alkoi pestä käsiään vasta tartunnan riehuessa'', Diana julisti. ''Hänet on laitettava telken taakse kuten Peter ja Katri.''

''Rauhoitutaan nyt kaikki'', Sarah sanoi. ''Peter ja Katri olivat raivohulluja kun heidät eristettiin. Ketään ei eristetä ennakoivasti.''

''Sitten Knut tappaa kaikki'', Diana julisti. ''Lentokone saapuu vasta viikon päästä.''

Lampelan talo

Reiska ja Repa olivat ostaneet talon maalaiskylästä yhteiseksi kesämökiksi. Talo oli ollut asumatta vuosikymmenen, ja kaverukset olivat saapuneet kesäksi remontoimaan sitä. Tyttöystävänsä he olivat jättäneet kaupunkiin.

Kun kaverukset olivat ensimmäistä kertaa ruokakaupassa kylällä ja kertoivat ostaneensa Lampelan talon, myyjä sanoi: ''Että homotalon olette ostaneet. Talon edelliset asukkaat olivat homoja.'' Kuiskaten hän jatkoi: ''Puhutaan, että talossa on vielä homoutta jäljellä.'' Matkan talolle kaverukset nauroivat myyjän ennakkoluuloille.

* * *

Kun Reiskan ja Repan tyttöystävät saapuivat elokuussa katsomaan, mitä pojat olivat saaneet aikaan, he näkivät pojat suutelemassa toisiaan. Nähdessään tytöt Reiska ja Repa irroittautuivat toisistaan ja selittivät: ''Ei me oikeesti olla… varmaan tämän talon atmösfääri…''

Tuulivoimala

Niko oli teknokraatti. Hän kannatti geenien muuntelua sekä ydinvoimaa ja vastusti tuuli- ja aurinkovoiman kaltaista viherpiiperrystä. Osoittivathan ja kannattavuuslaskelmatkin, että jälkimmäisillä ei ollut tulevaisuutta.

Kilometrin päähän Nikon asunnosta rakennettiin tuulipuisto. Nikoa vitutti, mieluummin hän olisi asunut ydinvoimalan naapurissa. Kun tuulipuisto oli toiminnassa, Niko alkoi saada omituisia päänsärky- ja huimauskohtauksia. Niko päätteli, että tuulivoimala oli syypää kohtauksiin, ja nettiä selaamalla hänelle selvisi, että tuulivoimaloista kantautuu huomaamatonta infraääntä, joka aiheuttaa oireet. Niinpä Niko kirjoitti valituksen ympäristöviranomaisille.

* * *

Vihervasemmistolainen ympäristöviranomainen luki Nikon valituksen ja heitti sen saman tien roskakoriin. Eihän tuulivoimala voi aiheuttaa ympäristöhaittoja. Sehän on niin saasteetonta, ekologista ja luonnonmukaista. Varsinainen hyvyyden huipentuma.

Seitsemän hengen auto

Pirkka oli suurperheen isä. Hän oli juuri saanut vaimonsa kanssa neljännen lapsensa, joten koko perhe ei enää mahtunut tavalliseen henkilöautoon. Pirkka oli ostanut huuto.netistä seitsemän hengen auton ja noutanut sen juuri rähjäisen huoltoaseman pihasta.

Yhtäkkiä auton mittaristo sekosi täysin, ja auton takaosasta alkoi kuulua surullinen ujellus, ikään kuin ihmisääni.

''Kuka siellä?'' Pirkka kysyi. Ei vastausta, ujellus jatkui. ''Kuka siellä?'' Pirkka kysyi uudestaan.

''Olen henki'', ääni auton takaosasta sanoi. ''Tämä auto ajoi vuosi sitten ylitseni, joten kummittelen täällä.''

''Kyllä yhden hengen kanssa aina tullaan toimeen'', Pirkka mutisi itsekseen.

''Kuka yhdestä hengestä puhui?'' ääni auton takaosasta vastasi. ''Tämä on seitsemän hengen auto.''

Leikkaukset

Yhtenä aamuna katsoin verkkopankkiani, ja näin, että työttömyyspäivärahaa oli tullut tilille vain sata euroa. Kun katsoin tilisiirtoon liittyvää viestiä, siinä luki vain, että peruspäivärahaa on leikattu. Kuinka selviäisin kuukauden sadalla eurolla?

Lähdin kirjastoon, ja kirjaston ovessa oli lappu, että lähikirjastoni on suljettu kirjastoleikkausten takia. Tulin kotiin ja avasin tv:n. Uutislähetyksessä kerrotiin, että koko ajan ilmestyi kummallisia leikkauksia: Lastentarhat sulkeutuivat, professorit joutuivat työttömiksi, kouluruoka oli muuttunut ala-arvoiseksi ja niin edelleen. Ruudussa Juha Sipilä väitti, että leikkaukset eivät ole hänen hallituksensa tekosia.

* * *

Illalla Juha Sipilä manasi Adam Smithin haamun esiin, ja haamu sanoi: ''Avullani pääsit valtaan, ja olen nyt tullut ottamaan omani.''

Ihmisen vaikutus

''Korkeammat keskilämpötilat viime aikoina ovat satunnaista vaihtelua'', ilmastoskeptikko sanoi.

''Mallit ovat osoittaneet, että hiilidioksidipitoisuuden nouseminen ilmassa nostaa lämpötiloja'', ilmastotutkija vastasi. ''Hiilidioksidipitoisuuden nousu on ihmisen aikaansaannosta.''

''Ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen on vain teoria'', ilmastoskeptikko sanoi.

''Lukuisat tutkimukset ja mallit ovat osoittaneet, että lämpötilat tulevat nousemaan, jos emme lopeta hiilidioksidin syytämstä ilmakehään'', ilmastotutkija sanoi.

''Ne tutkimukset ja mallit ovat sellaisten tutkijoiden tekemiä, jotka saavat rahaa pelottelusta'', ilmastoskeptikko vastasi. ''Jos ihmiset eivät pelkäisi, tutkimusrahoitus vähenisi.''

* * *

Paholainen kuunteli kiistaa mielissään. Niin kauan kuin kiistan aiheena oli ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen, kukaan ei tajuaisi todellista syyllistä ja parin sadan vuoden päästä maan päällä olisi kuumaa kuin Helvetissä.

Suomen kansallisylpeys

Martti oli ruotsalaisen ystävänsä Börjen kanssa katsomassa telkkarista jääkiekon maailmanmestaruuskisojen loppuottelua. Vastakkain pelasivat Suomi ja Ruotsi. Martilla oli kisaeväinä kori Karjala-olutta. Börje kieltäytyi alkoholista, mutta teki ottelun alussa homoloitsun.

Peli alkoi, ja Suomi painosti. Sitten Martti joi Karjala-oluen. Suomen pelin taso laski välittömästi. Joukkueen tähti, Kake Paljujoki kompastui ratkaisevalla hetkellä. Ruotsi teki maalin.

Ottelun kuluessa Martti joi lisää Karjala-olutta, ja Suomen pelin taso laski samaa tahtia. Kolmannen erän puolessavälissä Martti oli tyhjentänyt koko korin, ja Suomen pelaajat konttasivat kentällä.

Ruotsi voitti 37-0. Börje alkoi hoilata ''Den glider in'', ja Martti mutisi happamana jotain suosta, kuokasta ja Jussista sekä katajaisesta kansasta.

Kiristyskirje

Ritva oli kuvataiteilija. Hänen taidenäyttelyssään yksi työ oli kiinnitänyt huomiota. Monet katsojat olivat kertoneet nähneensä näkyjä katsoessaan työtä, kuin kurkistuksen toiseen maailmaan. Työssä oli ympyrä, sen sisällä viisikulmio ja salamaviiva.

''Tuo työ pitää poistaa'', okkultistiksi esittäytynyt galleriavieras sanoi. ''Se on Boloelin sinetti.''

Ritva ei tiennyt, mikä Boloelin sinetti on, hän oli kuvitellut tehneensä vain esteettisesti miellyttävän kuvan.

''Jokaisella demonilla on sinetti'', okkultisti jatkoi. ''Se on ikään kuin demonin logo.''

Työ poistettiin.

* * *

Vähän tapauksen jälkeen Ritva sai kirjeen postissa. Se oli rullalla olevaa lumppupaperia, ja siinä sanottiin: ''Olet käyttänyt sinettiäni luvatta. Maksuna vaadin seitsemän sielua (omasi voi olla yksi niistä). Boloel.''

Delfinaario

Mirka oli delfinaariossa katsomassa näytöstä. Hän katsoi ihaillen, kuinka delfiinit hyppivät vanteiden läpi ja pelasivat palloilla. ''Kuinka sulavaliikkeisiä eläimiä'', Mirka ajatteli. ''Kuinka kauniita.''

Seuraavana yönä Mirka murtautui delfinaarioon, koska hän halusi uida delfiinien kanssa. Altaalla hän näki samojen hoitajien, jotka olivat olleet päivällä näytöksessä, puuhailivan jotain delfiinien kanssa. Mirka hiipi lähemmäs ja näki kahden hoitajan pitävän delfiinistä kiinni kolmannen hoitajan antaessa sille sähköshokkeja. Toinen delfiini oli venytyspenkissä, ja kaksi muuta altaanpohjassa pienissä häkeissä, jossa ne eivät pystyneet liikkumaan eivätkä päässeet pinnalle hengittämään.

Sitten hoitajat huomasivat Mirkan. Yksi hoitaja otti läheiseltä pöydältä taikasauvan ja lähestyi Mirkaa sanoen: ''Nyt tehdään sinustakin delfiini.''

Pakkoruotsi

Krista oli seitsemäsluokkalainen, ja hän oli ensimmäisellä ranskantunnillaan. Pakkoruotsi oltiin juuri poistettu, joten Krista oli saattanut valita ranskan sen sijaan. Yhtäkkiä Kristan mielessä alkoi pyöriä rimpsu ''Gå, går, gick, gått''. Krista ihmetteli, mistä rimpsu tuli hänen mieleensä.

Sitten rimpsuja alkoi tulla lisää ''Bo, bor, bodde, bott'', ''Giva, giver, gav, givit'' ja niin edelleen. Krista yritti keskittyä ranskanopetukseen, mutta se oli mahdotonta mielessä pyörivien rimpsujen takia.

Ruotsin sanat ja kielioppi alkoivat pyöriä Kristan mielessä jatkuvasti, eikä hän enää pystynyt normaaliin elämään.

* * *

RKP:n johtohenkilöiden salaisesta keskustelusta: ''Pakkoruotsin poistaminen ei uhkaa ruotsinkielisten palveluja. Olemme valinneet suomenkielisiä ja mananneet heidän kimppuunsa ruotsia opettavia riivaajia.''

Asbestia

Yöllä Heidi heräsi kuultuaan yskintää. Heidi mietti, voisiko se sittenkin olla totta. Hän oli luullut sitä vain legendaksi.

Heidin kylässä kiersi huhu noidasta, joka oli poltettu roviolla sata vuotta aiemmin. Legendan mukaan noidalla oli kuitenkin ollut poltettaessa asbestinen suoja-asu, joten hän oli selvinnyt hengissä roviolta. Noita oli kuitenkin saanut asbestisesta suoja-asusta keuhkosyövän ja kuollut siihen kymmenen vuotta myöhemmin. Legendan mukaan noita kummitteli edelleen, ja hänet tunnisti kovasta yskimisestä.

Heidin huoneeseen tuli vanha, yskivä naishahmo, joka heilutteli valkeaa vyyhteä kädessään. ''Asbestia'', Heidi ajatteli. Hahmo katosi nopeasti, mutta epäilys kaiversi Heidin mieltä: Jos hän oli nyt altistunut asbestikuiduille, hän voisi sairastua myöhemmin.

Näkki

Oli juhannus. Kalle oli juonut koko päivän olutta mökillä, ja iltasella hän lähti soutuveneellä järvelle, vaikka hänen vaimonsa oli yrittänyt sanoa, ettei humalassa voi lähteä veneilemään. Ulapalla hän huomasi, että hänellä on kusihätä. Hän ajatteli kusta veneen laidan yli. Niinpä hän nousi seisomaan ja avasi sepaluksensa.

Kun Kalle oli ottanut mulkkunsa housuistaan, näkki hyppäsi vedestä. Näkki oli ihmisenmuotoinen, vihreä, ja sillä oli leväparta. Se puraisi Kallen mulkun poikki ja painui sukelluksiin mulkunpala poskessaan.

Vene huojui ja heilui tapauksen johdosta, ja Kalle menetti tasapainonsa. Onneksi Kalle kuitenkin kaatui veneen pohjalle. Kalle menetti verta jalkojensa välistä, mutta kykeni viimeisillä voimillaan soutamaan rantaan.

Medaljonki

Ville oli kolmetoistavuotias poika, joka ei ollut koulukavereiden keskuudessa suosittu. Hän ei ollut varsinaisesti kiusattu, mutta syrjitty kuitenkin. Kerran Ville löysi mummolansa vintiltä medaljongin, jonka sisällä luki: ''Teen kiusaajasta suositun.''

Ville meni kouluun medaljonki kaulassaan ja mietti sopivaa uhria. Ville ei ollut fyysisesti vahva, joten poikaa hänen ei kannattaisi kiusata. Tiina oli kuitenkin niin heikko, että hänen kiusaamisensa onnistuisi. Niinpä Ville käveli Tiinan luo, sanoi ''Tukistellaanpa vähäsen'' ja alkoi retuuttaa Tiinaa tukasta ympäri koulun pihaa. Luokan pojat kerääntyivät välittömästi kannustamaan Villeä. Loppupäivä Villeä kohdeltiin kuin sankaria.

Seuraavana päivänä Ville ei taas päässyt luokan poikien jutturinkiin, mutta Tiinan rääkkääminen korjasi tilanteen.

Museoautot

Jarkko ajoi tuliterällä Porschellaan moottoritietä Espoosta Helsinkiin. Liikeneuvottelun alkuun oli kaksikymmentä minuuttia. Jos hän myöhästyisi, hän menettäisi työpaikkansa eikä pystyisi maksamaan Porschensa osamaksueriä. Onneksi aamuruuhkat olivat jo menneet.

Jarkko ohitti Mossen, joka körötteli kuuttakymppiä. ''Olipa se huonokuntoinen'', Jarkko ajatteli. Takavalot olivat säpäleinä ja maali karissut. Kohta edessä oli huonokunoinen Lada, sitten huonokuntoinen Wartburg. Jarkko ohitti ne painaen kaasua.

Sitten tien tukki valtava määrä huonokuntoisia autoja. Kumpikin kaista oli silmänkantamattomiin täynnä Ladoja, Skodia, Trabanteja, jotka köröttelivät kahtakymppiä. Jarkko kirosi mielessään ja hidasti. Katsoessaan vieressä köröttelevän Morris Minin ohjaamoon Jarkko näki, että sen kuski oli yhtä huonossa kunnossa kuin autokin, pelkkä luuranko.

Kummitusjuna

Krumputus oli kummitus, joka oli töissä huvipuiston kummitusjunassa. Aina kun vaunu tuli Krumputuksen kohdalle, Krumputus huusi: ''Böö!''

Tämä oli Krumputuksen viimeinen kesä kummitusjunan kummituksena. Sitten hänet korvattaisiin mörköä esittävällä vahanukella, koska se olisi pelottavampi kuin oikea kummitus. Krumputus ei tiennyt, minne hän menisi sen jälkeen.

Krumputuksen henkireikä oli pillerihattuinen neiti. Joka perjantai-ilta neiti kävi ajamassa kierroksen kummitusjunalla ja aina Krumputuksen huudettua ''Böö'' neiti kirkaisi ''Iiiik!'' Se sai Krumputuksen tuntemaan itsensä kummitukseksi.

Eräänä perjantai-iltana Krumputus kävi kurkkaamassa kummitusjunaan odottavia ihmisiä ja näki pillerihattuisen neidin, joka sanoi ystävättärelleen: ''Muista kirkua sen lakanakummituksen kohdalla. Muuten sille tulee paha mieli.''

Krumputus purskahti itkuun häpeästä.

Pönttö

Mikko oli pienessä japanilaisessa kaupungissa, paikallisperinteen museossa, kun hänelle tuli äkillinen paskahätä. Onneksi Mikko löysi museosta yleisövessan.

Mikko oli odottanut, että tällaisessa paikassa olisi ollut kyykkyvessa, mutta museon vessassa olikin huippumoderni vessanpönttö monimutkaisine kojelautoineen. Mikko istui pöntölle ja antoi ripulin virrata pönttöön. Hädän helpottettua Mikko tajusi, ettei hän tiennyt, mikä pöntön napeista oli huuhtelunappi. Napeissa oli selitykset vain japanilaisilla kirjoitusmerkeillä, ja Mikko ei ymmärtänyt niitä.

Mikko painoi erästä nappia umpimähkään. Hän tunsi ilmavirran perseessään. Siis se ei ollut huuhtelunappi. Seuraava nappi oli radio. Sitten Mikko painoi suurta punaista nappia. Siinä samassa pönttö räjähti ja Mikko sen mukana. Se olikin itsetuhonappi.

IT

Uusi projektinjohtajamme on täysi pelle. Sananmukaisesti. Hän on maalannut kasvonsa valkeiksi lukuunottamatta huulia, jotka ovat leveät ja räikeänpunaiset. Hänellä on vihreä peruukki ja punainen tekonenä.

Eilen hän esitteli jonkun uuden mobiiliappsin, jolla tiimimme voi olla yhteydessä keskenään. Ikään kuin tavallinen sähköposti ei riittäisi. Se on sitä iiteetä, hän sanoo. Koodiahan meidän on tarkoitus vääntää eikä leikkiä kaiken maailman mobiilihärpäkkeillä. Sanonko mihin hän voi työntää sen iiteensä?

Tänään jouduin heittämään puolet kirjoittamastani koodista roskiin. Määrittelydokumentia muutettiin, ja koodini ei enää vastannut määrittelyä. Projektinjohtaja kutsuu sitä ketteräksi ohjelmistokehitykseksi. Mitä vielä, huonoa johtamista se on.

On kuin hän pyrkisi tekemään pahimmista peloistamme todellisuutta.

Se

''Mikäs sinua noin pelottaa?''

''No se!''

''Mikä se?''

''No se se!''

''Kuule, me ei nyt ymmärretä, mikä tämä 'se' oikein on.''

''Se on just se!''

13-vuotias Niina oltiin tuotu hysteerisessä tilassa mielisairaalaan. Niina hoki vain jostain kummallisesta 'siitä', ja lääkärit eivät saaneet selvyyttä siitä, mikä oikein oli pelon kohde. Niinan pääteltiin olevan aivan sekaisin, kun hän ei edes pystynyt selittämään, mikä häntä vaivasi, ja hänet otettiin potilaaksi osastolle. Niinalle annettiin suuri annos rauhoittavia ja hänet passitettiin vuoteeseen.

Kun Niina nukkui sairaalahuoneessa lääketokkurassa, huoneeseen ilmestyi parimetrinen, ympärileikkaamaton miehen 'se'. Se pomppi Niinan päällä ja ruhjoi Niinaa ympäri kehoa. Ei kuitenkaan 'sieltä.'

Jumalten juoma

''ES, jumalten juoma'', Jonne sanoi kohottaen kädessään olevaa tölkkiä.

''ES on out'', Mikko ja Riku vastasivat. ''Nyt jumalten juoma on wt.''

Mikko, Riku ja Jonne olivat viisitoistavuotiaita teinipoikia. Mikko ja Riku olivat opettaneet Jonnen juomaan EuroShopper-energiajuomaa, tai ES:ää, kuten he sanoivat. Nyt Rikulla kuitenkin oli kädessään tölkki, jonka kyljessä oli arabialaisia kirjaimia. Ne näyttivät w:ltä ja t:ltä.

''Pärisee paljon paremmin kuin ES'', Riku sanoi.

Seuraavalla välitunnilla kaverukset lähtivät halal-lihakauppaan, ja jokainen osti sieltä tölkin wt:tä. Kun Jonne joi tölkistään, hän kuuli päänsä sisällä ikään kuin moottorin pärinän. Sitten pään sisällä kuului ääni: ''Olen djinni. Olet nyt orjani. Juot wt:tä loppuikäsi.''

Lehti

Eräänä iltana näin yöpöydälläni oudon lehden. Sen nimi oli ''Rajan takaa - tositarinoita tuonpuoleisesta.'' Ihmettelin, mistä lehti oli yöpöydälleni ilmestynyt, minä en ollut koskaan nähnytkään kyseistä lehteä. Asuin yksin, joten kukaan perheenjäsenkään ei ollut voinut sitä tuoda. Olin siivonnut edellisenä päivänä, ja silloin lehteä ei ollut ollut siinä, joten se ei edes ollut edellisviikonloppuisten bileiden jäljiltä.

Selailin lehteä. Siellä oli juttuja kuten ''Syöpään kuollut Tuula tervehti läheisiään meedion välityksellä'', ''Selvisin niukin naukin vampyyrin hyökkäyksestä'' ja ''Viisi vihjettä zombiapokalypsin varalle.''

Katsoin lehden kantta saadakseni jonkun vihjeen lehden alkuperästä. Kannen alalaidassa luki ''Ilmestyy joka kuukauden kuudes päivä''. Katsoin almanakkaa. Kyllä, oli syyskuun kuudes.

Kuoleman moottoripyörä

''Tuo on Kuoleman moottoripyörän ääni'', mummini sanoi eräänä iltana. ''Kuolema tulee moottoripyörällään hakemaan jonkun.''

Minusta se kuulosti aivan tavalliselta moottoripyörältä. Olin kymmenvuotias ja mummini luona kylässä. Ikkunan alta oli juuri kulkenut moottoripyörä.

Seuraavana aamuna mummi oli kuollut. Seuraavat kolme vuotta säikähdin pahanpäiväisesti jokaista moottoripyörän ääntä. Pelkäsin, että Kuolema tulee hakemaan minut.

Olen nyt kaksikymmentäviisivuotias. Tänä iltana ikkunani alta kulki moottoripyörä, ja mieleeni tuli, että se kuulosti aivan Kuoleman moottoripyörältä. Olen yrittänyt selittää itselleni, että ihan tavallinen moottoripyörä se oli. Näissä mietteissä menen nukkumaan, ajatukseni ovat ristiriitaiset, mummin juttu Kuoleman moottoripyörästä pyörii päässäni.

Herään keskellä yötä siihen, että asuntoni ulko-ovi aukeaa.

Noita

Eräässä maalaistalossa kummitteli. Yöllä seinistä kuului koputuksia, vesihanat aukesivat itsestään, ovet sulkeutuivat ja avautuivat itsestään ja joskus valot sammuivat koko talosta. Kun veitsi oli itsestään kohonnut ilmaan ja lentänyt isännän pään vierestä, päätettiin, että asialle täytyi tehdä jotain.

Samassa kylässä asui nainen, jota pidettiin noitana. Hänet kutsutiin apuun. Hän kuunteli tarinan talon tapahtumista ja alkoi puhua:

''Mulla olis tällaisia korvakynttilöitä. Niitä poltetaan korvakäytävän suulla, ja palaessaan ne imevät myrkyt korvista. Vain 3,95 pari. Tai sitten tällaista kuusenkerkkäuutetta. Se vaikuttaa energisoivasti koko kehoon. Unen laatu paranee ja vireystila kasvaa. Vain 9,95 pussi. Tai omega-alfahappokapselit. Ne puhdistavat koko kehon. Vain 19,95 paketti.''

Myyntitykki

Kaupparatsu Kekäläinen ajoi autollaan ylinopeutta ja puhui bisnespuhelua samaan aikaan. Hän matkasi kaupungista kaupunkiin kaupitellen pölynimureita, ja siinä sivussa hoiteli muitakin bisneksiään.

Yhtäkkiä Kekäläisen auto suistui viereiselle kaistalle ja törmäsi rekkaan. Pelti ryskyi. Hämmästyksekseen Kekäläinen jatkoi autollaan matkaa rekan läpi ja tietä eteenpäin.

Kekäläinen katsoi ikkunasta ja näki hämärtyneen, yhdeltä iltapäivällä. Tie oli reunustettu pääkalloilla. Alamäkeä oli niin pitkälle kuin silmä kantoi. Silloin Kekäläinen tajusi, mihin paikkaan hän oli menossa.

Halvalla Kekäläinen ei sieluaan antaisi. Niinpä hän näppäili puhelimeen 666 ja jäi odottamaan. Puhelin tuuttasi pitkään.

''Saatana'', puhelimeen lopulta vastattiin.

''Se on Kekäläinen, terve. Nyt olisi kaupan tosi hyvä sielu.''

Hyttynen

Klaus oli matkustanut Lappiin ja oli lähdössä vaeltamaan. Viimeisessä sivistyksen linnakkeessa ennen erämaata hän tapasi lapinäijän, joka kertoi tarinan Buollanguikasta. Tarinan mukaan Buollanguikka oli lapinnoita, jonka etelästä tullut kirkkoherra oli tappanut. Kuoltuaan Buollanguikka oli muuttunut hyttyseksi, ja hän vainosi etelästä tulleita eikä jättänyt näitä rauhaan ennen kuin oli saanut kaiken veren imettyä heistä. Klaus ajatteli tarinan olevan etelästä tulleiden pelottelua.

Ensimmäisenä iltanaan erämaassa Klaus pystytti teltan ja varoi päästämästä sinne hyttysiä. Kun Klaus meni nukkumaan, hän havaitsi teltassaan hyttysen. Klaus ei saanut sitä tapettua, ja hän nukkui pätkittäin, koska heräsi vähän väliä hyttysen ininään.

Aamulla Klausia heikotti. Tältäkö verenhukka tuntui?

Huumeiden vaarat

''…eteläamerikkalaisten Tika-intiaanien rituaalihuumetta puhdistettuna ja puristettuna pillerimuotoon. Kun sitä ottaa, pystyy puhumaan kuolleiden kanssa. Eilen vietin lämpimän juttutuokion edesmenneen isoisäni kanssa.''

Pasi ja Mikko olivat seitsemäntoistavuotiaita lukiolaisia. He olivat poltelleet usein pilveä yhdessä, ja nyt Mikko tarjosi Pasille kovempaa kamaa. Pasi ajatteli äitiään, joka oli kuollut syöpään Pasin ollessa viisivuotias.

Pasi otti pillerin ja nieli. Silmissä hämärtyi, ja hänen eteensä tuli kirkas hahmo.

''Poikani, kuinka pääsit kuolleiden valtakuntaan?''

''Otin Tika-heimon rituaalihuumetta, että pystyisin juttelemaan kanssasi.''

''Etkö tiedä, että huumeet vievät tuhoon? Ne aiheuttavat riippuvuutta, sosiaalisia ongelmia, keskittymishäiriöitä, potenssiongelmia…''

Kuusi tuntia, koko huumeen vaikutusajan, Pasi joutui kuuntelemaan äitinsä saarnaa huumeiden vaaroista.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License