Kamaripalvelija

''Lorri, tuo smargdikaulakoruni'', Pimpinella sanoo.

Katson Pimpinellan alastonta selkää. Se kapenee vyötärölle, ja mustat kutrit valuvat sitä alas. Olen huumaantunut hänen kauneudestaan. Pimpinella ei kainostele olla alasti seurassani. Hän ei noteeraa minua miehenä, vaikka miespuolinen olenkin. Olen niin paljon häntä lyhyempi. Olen kolmekymmentä vuotta Pimpinellaa vanhempi, hobitit ikääntyät hitaasti, mutta senioriteetillani ei ole pituuseron vuoksi merkitystä. Pimpinella on ihmisnainen, ja minä olen Pimpinellan kamaripalvelija.

Menen arvokorukaapille ja otan sieltä suuren hopeakorun, joka on koristeltu runsain smaragdein. Kuningas antoi korun Pimpinellalle. Menen Pimpinellan luokse, ja hän sanoo: ''Kiinnitä se kaulaani.''

Tottelen, yletän, koska Pimpinella istuu. Kiinnittäessäni korua käteni koskevat Pimpinellan niskaa. Pimpinellalle nämä kosketukset eivät merkitse mitään, mutta minä painan jokaisen kosketuksen mieleeni.

Seuraavaksi Pimpinella käskee minua tuomaan vihreän mekkonsa, ja tuon sen. Pimpinella nousee pystyyn pukiessaan tuota ohuenohutta vaatekappaletta, joka jättää hänen sirot olkapäänsä ja rintojen välin näkyviin. Pimpinellan noustessa ahmin silmilläni hänen täydellisen muotoisia pakaroitaan, mutta hänen kääntyessään lasken katseeni. En rohkene tuijottaa tissejä, kun hän asettelee yläosaa paikalleen.

''Onko tissit nyt hyvin?'' Pimpinella kysyy. ''Muista: Nännit eivät saa näkyä, mutta muuten puvun alta täytyy pilkottaa niin paljon kuin mahdollista.''

''Kyllä, valtiatar'', vastaan.

Sitten Pimpinella ottaa rannerenkaan pöydältä ja pujottaa sen käteensä. Hänen aarteensa, kuten hän sanoo. Hän ei anna kenenkään muun koskea siihen. Itse asiassa hän sai sen minulta. Olin viemässä sitä tulirotkoon tuhottavaksi, kun eräässä majatalossa näin kauneimman olion mitä koskaan olin nähnyt, Pimpinellan. En silloin ymmärtänyt, että hän oli vain tavallinen matkalaisia viihdyttävä prostituoitu. Ajattelin vain, että mahtirannerengas kuuluu niin kauniille oliolle. Mahtirannerenkaan avulla Pimpinella pääsi Horanin kuninkaan suosikkijalkavaimoksi. Minulle lankesi kamaripalvelijan osa.

Seuraavaksi Pimpinella pyytää tuoman meikkinsä, ja minä kannan purkkeja ja purnukoita hänen pöydälleen. Niitä on useampi tarjottimellinen. Pimpinella on tyrmäävä ilman meikkejäkin, mutta kun hän maalaa kasvonsa, hänestä tulee jumalatar.

* * *

Kuningas saapuu Pimpinellan kortteeriin. Kuningas ja Pimpinella halaavat, ja asettuvat istumaan pienen pöydän ääreen. Kuningas on miehisyyden perikuva, mies parhaassa iässään. Hänen käsivartensa ovat voimakkaat ja leuka jykevä.

Minä tuon juomat kuninkaalle ja Pimpinellalle. Hafaspuun hedelmästä käytettyä siideriä, maustettuna muutamalla tipalla verenpunaista dalusmehua. Dalusmehu on kallista, se täytyy tuoda kaukomailta.

''Kuinka verokertymä hevosverosta on karttunut?'' Pimpinella kysyy.

''Huonosti, vain 50 leiviskää on tullut valtion kassaan'', kuningas sanoo.

''Kaksinkertaista hevosvero ja hirtä talousministerisi'', Pimpinella vastaa.

''Selvä'', kuningas sanoo.

Itse asiassa Pimpinella tekee näissä yöllisissä tapaamisissa kaikki valtakunnan hallintoa koskevat päätökset. Kuningas on täysin hänen vaikutusvaltansa alla. Seuraavaksi kuningas ja Pimpinella puhuvat diplomaattisuhteista vieraisiin valtioihin, armeijan vahvuudesta ja aatelisten oikeudesta talonpoikien työpanokseen. Kuningas kuvailee tilanteen ja Pimpinella kertoo, mitä kuninkaan täytyy tehdä. Minä täytän kuninkaan ja Pimpinellan lasit aina, kun ne tyhjenevät.

''Oliko siinä kaikki?'' kuningas kysyy lopulta.

''Kyllä, kulta'', Pimpinella vastaa.

Tällöin kuningas nousee ja kaappaa Pimpinellan syleilyynsä. Kuningas pusertaa Pimpinellan itseään vasten ja suutelee. Pimpinella kietoo kätensä kuninkaan kaulaan. Olen haaveissani. Mielessäni ajattelen itseni kuninkaan sijaan. Velvollisuus kuitenkin kutsuu.

Kuningas riisuu Pimpinellan vyön ja mekon ja antaa ne minulle. Viikkaan mekon ja asetan vaatekappaleet jakkaralle. Sitten kuningas riisuutuu itse. Otan jokaisen vaatekappaleen vastaan ja asetan ne viikattuina toiselle jakkaralle. Kuninkaalla on erektio. Katselen kadehtien hänen kookasta elintään. Oma elimeni on siihen verrattuna mitätön.

Sitten otan pitkävartisen, strutsinsulista tehdyn leyhyttimen ja asetun Pimpinellan yleellisen sängyn viereen. Kuningas ja Pimpinella kaatuvat syleilyyn sängylle, ja minä alan leyhytellä heitä. Kuningas työntyy Pimpinellan sisään. Ajattelen, kuinka niin kookas elin mahtuu niin siron naisen sisään. Pimpinella makaa selälään ja kietoo jalkansa kuninkaan ympärille. Katson Pimpinellan rintoja, jotka näyttävät aivan erilaisille kuin silloin kun hän on pystyssä.

Pimpinella ja kuningas alkavat keinua rytmikkäästi. En voi mitään, leyhyttelen vaistomaisesti samaan rytmiin kuin kuningas ja Pimpinella naivat ja kuvittelen, että Pimpinellan jalat olisivat minun ympärilläni. Pimpinella alkaa voihkia, hän on äänekäs sängyssä. Minullakin on erektio, mutten voi tehdä sille mitään. Minulla on velvollisuuteni.

Sitten kuningas ja Pimpinella vaihtavat asentoa. Pimpinella on päällä spagattiasennossa. Ihmettelen aina tässä vaiheessa, kuinka Pimpinella pystyy ylös-alas liikkeeseen, mutta jotenkin se onnistuu. Ajattelen kuninkaan kookasta elintä, joka venyttää Pimpinellan häpyä.

Sitten seuraa kavalkadi mitä eksoottisimpia asentoja. En ymmärrä, kuinka Pimpinella venyy kaikkiin niistä. Käteni alkavat väsyä raskaan leyhyttimen alla, mutta tahdon olla Pimpinellan luottamuksen arvoinen ja leyhyttelen pinnistäen voimiani.

Lopulta kuningas ja Pimpinella tulevat, sen kyllä kuulee. He makailevat aikansa sängyllä. Sitten annan heille heidän vaatteensa yksi kerrallaan, ja he pukeutuvat. Kuningas poistuu.

* * *

Kuninkaan poistuttua Pimpinella sanoo: ''Lorri, on sinun palkintosi aika.''

Asetun istumaan jakkaralle, ja Pimpinella istuu vastapäätä minua.

Avaan housuni, ja Pimpinella kaivaa pikku elimeni käteensä. Se on ollut erektiossa vaikka kuinka pitkään. Pimpinella alkaa hinkkaamaan elintä kolmella sormella. Hän jatkaa ja jatkaa kiihdyttäen tahtia. Lopulta Pimpinella suorastaan takoo sitä. Olen huumassa, niin ihanat sormet koskevat minua 'sieltä'. Olen kokenut tämän vaikka kuinka monta kertaa, mutta koskaan en voi uskoa sitä todeksi. Lopulta tulen kangasrätille, jonka asetan elimeni päähän kriittisellä hetkellä.

''Pikkuriikkinen elin, mutta staminaa löytyy'', Pimpinella sanoo nauraen. ''Jos teikäläisten kalut olisivat isompia, tyydyttäisitte niillä vaikka kuinka monta naista.''

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License