Juho

Marketta katsoi salia, ja hänen katseensa osui hahmoon, jota hän oli hakenutkin. Juho. Ehkä 180 senttimetriä pitkä, atleettinen ruumiinrakenne, hiukset poninhännällä, päällä farkut ja etnopaita, kuten opiskelijoilla usein oli. Vielä pari vastustajienvaihtoa, ja Juho tulisi Marketan pöytään. Marketta katsoi, kuinka Juho levitti pelikortit kädestään pöytään ja selitti jotain pelitovereilleen. Juhon kotipeli oli ilmeisesti niin itsestäänselvää, ettei sitä edes tarvinnut pelata. Riitti, että selitti, kuinka se pelataan.

Marketta oli bridgekerholla. Bridgeä pelataan kahden hengen joukkueissa. Joukkue pelaa yhdessä koko peli-illan, mutta vastustajat vaihtuvat muutaman jaon välein.

Marketta ajatteli, että parhaassa tapauksessa Juho oli seurustelumielessä vapaa, ainakin hänen joukkuetoverinsa oli miespuolinen, joten pariskuntajoukkueesta ei ollut kyse.

Marketan ajatukset katkaisi Markun ääni: ''Mitä sä viisi ristiä menit tarjoamaan?''

Markku oli Marketan aviomies ja joukkuetoveri. Eräs kerhon parhaista pelaajista, ja Marketta usein ihmetteli, kuinka Markku suostui pelaamaan Marketan kaltaisen tumpelon kanssa.

''No kun sä olet mua parempi pelaaja'', Marketta sanoi. ''Jos olisin jättänyt kolme sangia sitoumukseksi, mun olisi pitänyt pelata se. Viisi ristiä tuli sun pelattavaksesi.''

Bridgessä toinen joukkue määräytyy tarjousten perusteella pelinviejäosapuoleksi, ja toinen pelinviejäjoukkueen jäsenistä, pelinviejä, pelaa yksin sekä omilla että joukkuetoverinsa korteilla. Markettaa pelotti pelata pelinviejänä. Hän tekisi kuitenkin jonkun virheen, ja sitten Markku motkottaisi siitä.

''Saatiin kotipeli ristissä'', Markku sanoi. ''Ei siinä kuitenkaan ollut mitään järkeä, kun sangissa oltaisiin saatu kotipeli ylitikillä.''

''Anteeksi'', Marketta sanoi ja tunnusteli taskuaan. Hänen aamupäivällä kirjoittamansa lappu oli siellä.

Markku vaati, että pelin piti aina mennä optimaalisesti, parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Marketalle olisi riittänyt, että olisi ollut kiva pelailla. Usein niin ei kuitenkaan käynyt, koska Marketta stressasi Markun vaatimuksista.

* * *

Juho ja hänen joukkuetoverinsa istuivat Marketan ja Markun pöytään. Marketta tunsi perhosia vatsassaan. Hänen suuri hetkensä olisi ihan kohta.

Pakollisten tervehdysten jälkeen peli alkoi, ja Markku avasi ''Kaksi ruutua.''

Marketta inhosi tätä tarjousta. Bridgessä joukkue sai sopia merkitykset tarjouksilleen suhteellisen vapaasti, ja Marketan ja Markun systeemissä avaus kaksi ruutua lupasi pitkän patamaan, pitkän herttamaan tai paljon arvopisteitä. Marketan mielestä tarjous ja se, millaiseen tarjoussarjaan se johti olivat liian vaikeita. Mieluummin Marketta olisi pelannut luonnollista systeemiä, jossa ruudun tarjoaminen lupaa ruutukortteja, mutta Markun mielestä tällaiset keinotekoiset tarjoukset johtivat tehokkaampaan systeemiin.

Marketta vastasi: ''Kaksi pataa.''

Kuten arvata saattaa, Markun ja Marketan systemissä tarjouksella ei ollut mitään tekemistä patamaan kanssa.

Juho tarjosi ''Kolme pataa'', ja hänen joukkuetoverinsa korotti: ''Neljä pataa.''

Juho siis oli pelinviejänä neljän padan sitoumuksessa. Peli ei tällä kertaa mennyt kotiin, vaan jäi yhden tikin vajaaksi. Markku ja Marketta saivat pisteitä.

''Vähän riskillä mentiin'', Juho sanoi. ''Ja tällä kertaa tuli takkiin.''

Marketta ajatteli, että Juhon joukkue ei ollut mennyt pienellä riskillä, vaan Juhon joukkuetoverin neljän padan tarjous oli ollut törkeä ylitarjous. Juho ei kuitenkaan arvostellut joukkuetoveriaan. Tämä oli se syy, miksi Marketta oli iskenyt silmänsä Juhoon. Vaikka tämän joukkuetoveri oli samanlainen tumpelo kuin Markettakin, Juho ei koskaan moittinut joukkuetoveriaan. Tämä siitä huolimatta, että Juho oli todella hyvä pelaaja.

Seuraavassa jaossa sitoumukseksi tuli Marketan tarjoama neljä herttaa, ja Markku olisi pelinviejänä. Nyt Marketta oli ottanut pienen riskin. Se oli epätyypillistä Marketalta. Normaalisti Marketta tarjosi hyvin varovaisesti, Markku motkottikin hänelle yleensä liiasta varovaisuudesta, mutta nyt Marketan oli välttämätöntä antaa Markulle muuta pohdittavaa niin, että Marketta voisi toteuttaa suunnitelmansa.

Nähtyään Marketan kortit Markku kurtisti kulmiaan ja alkoi pähkäillä, kuinka saataisiin kotipeli. Tällöin Marketta sujautti lapun Juholle. Juho näytti kummastuneelta, mutta otti lapun vastaan ja työnsi sen taskuunsa. Marketta tunsi itsnsä teinitytöksi, vaikka hän melkein nelikymppinen oikeasti olikin. Lappujen salainen sujauttelu oli niin yläastetta. Muuta mahdollisuutta ei kuitenkaan ollut. Hän näki Juhoa pelkästään bridgekerholla, ja bridgekerholla Marketta oli aina Markun seurassa. Juho oli varmaan viisitoista vuotta Markettaa nuorempi, joten yläaste oli hänellä tuoreemmassa muistissa kuin Marketalla.

Lapussa luki: ''Hei Juho. Vaikutat mukavalta kaverilta, ja tahtoisin pelata joukkuetoverinasi. Tule keskiviikkokerhoon ensi viikolla. Olen siellä. Kunnioittavalla ystävyydellä, Marketta.''

Keskiviikkokerho kokoontui keskellä päivää, ja se oli tarkoitettu ensisijaisesti eläkeläisille. Marketta oli kotirouva, joten tapaaminen keskellä päivää olisi paras aika tavata ilman, että Markku saisi tietää asiasta. Juhon Marketta tiesi yliopisto-opiskelijaksi, joten hän voisi järjestellä aikataulujaan.

Jotta lukija ei jäisi jännitykseen, kerrottakoon, että Markku sai neljän hertan sitoumuksen pelattua kotipeliksi, vaikka se vaatikin kiristyksen, loppupelitekniikan, jonka vain huippupelaajat hallitsevat.

* * *

Kotimatka Bridgeareenalta Lauttasaaresta Vantaan perukoille kesti yli puoli tuntia, ja kotimatkalla oli oppitunnin aika. Se tarkoitti sitä, että Markku luetteli Marketalle kaikki virheet, joita tämä oli tehnyt peli-illan aikana. Virheitä oli ollut melkoinen määrä, vaikka Markku ja Marketta olivatkin sijoittuneet peli-illan lopputuloksissa parhaaseen kolmannekseen, juuri Juhon ja tämän joukkuetoverin alapuolelle. Markku ei muuten ollut mikään tarkkaavaisuuden perikuva, mutta Marketta ei voinut lakata hämmästelemästä, kuinka Markku aina muisti kaikki illan aikana pelatut jaot ja Marketan tekemät virheet.

* * *

Seuraavana keskiviikkona Marketta oli Bridgearenalla pukeutuneena hiukan kiiltävään paitapuseroon ja hameeseen. Polkkatukka oli kiinni hiuspantana toimivalla jenkkihuivilla. Marketta tiesi olevansa vielä lähes nelikymppisenäkin tyrmäävän näköinen. Hän oli kasvissyöjä ja kuntoili. Jenkkihuivi toi nuorekkuutta.

Aina kun ihmisiä tuli sisään, Marketta jännäsi, tuleeko Juho. Ovesta kuitenkin astui vain mummoja ja pappoja. Pelipäivän järjestäjä kävi kysymässä Marketalta, pitääkö tälle järjestää joukkuetoveri, mutta Marketta sanoi odottavansa seuraa.

Lopulta Juho saapui. Marketta olisi halunnut halata tervehdykseksi, mutta tyytyi kättelemään ja sanomaan: ''Ai sä tuli sittenkin.'' Ääni oli niin ystävällinen kuin Marketta osasi.

''Joo, pitää käyttää kaikki mahdollisuudet pelata'', Juho sanoi. ''Mä olen ihan addiktoitunut tähän peliin. Jos et olisi kutsunut mua, olisin varmaan joka tapauksessa lintsannut luennoilta ja lukenut bridgestä. Sain eilen kirjan, jossa kuvaillaan eksoottinen tarjoussyteemi. Siinä ei tarjota maita vaan pelkkää käden muotoa.''

''Mä pelaisin kuitenkin mieluiten luonnollista systeemiä'', Marketta sanoi.

''Sopii'', Juho sanoi. ''Onko vaikka paneelistandardi tuttu?''

Paneelistandardi on luonnollinen tarjousjärjestelmä, jota käytetään suomalaisessa bridgelehdessä julkaistuissa tarjouspulmissa.

''Joo'', Marketta sanoi ilahtuneena.

Pelipäivän ensimmäisessä jaossa Juho teki pitkän tarjoussarjan päätteeksi tarjouksen kuusi pataa ja voitti kaikki tikit.

''Hyvä, ettet vastannut mun avaukseen limitillä'', Juho sanoi Marketalle. ''Sulla oliskin ollut pikkuisen liian vahva käsi siihen. Uuden värin tarjoaminen oli sulta oikea veto.''

Marketta ilahtui. Tältä joukkuetoverilta sai positiivista palautetta.

Sinä päivänä Marketta pelasi elämänsä parasta bridgeä. Hänen ei tarvinnut jännittää virheiden tekemistä, joten rentoutuneena virheitä tulikin huomattavan vähän. Hän ei arastellut ottaa pelinviejän roolia itselleen, ja eräässä jaossa hän teki elämänsä ensimmäisen kiristyksen, vaikean loppupelitekniikan. Markku oli opettanut kiristystä hänelle, ja hän oli luullut, ettei hän ollut ymmärtänyt Markun selitystä, mutta nyt palikat loksahtivat paikalleen.

Marketan joukkuetoveri oli komea, ystävällinen ja älykäs. Oli kuin hän olisi lukenut Marketan mieltä. Juho ymmärsi aina, mitä Marketta ajoi tarjouksillaan takaa. Pelikerran jälkimmäisen puoliskon Marketta tunsikin olonsa seksuaalisesti kiihottuneeksi. Juho oli varmaan sängyssä yhtä hyvä kuin korttipöydässäkin.

* * *

Marketta ja Juho voittivat pelipäivän. Eläkeläisten kerho ei tosin ollut yhtä kovatasoinen kuin torstai-illan kerho, jossa Marketta tavallisesti kävi, mutta kyllä voitto oli täälläkin Marketalle saavutus.

Kun tulokset olivat tulleet, Marketta sanoi Juholle: ''Mitä jos mentäis meille? Mun mies tulee kotiin vasta viiden tunnin päästä. Voitais katsoa meidän tarjoussysteemin yksityiskohtia.''

''Kiitos kutsusta, mutta ei ehdi'', Juho sanoi. ''Mä tapaan mun tyttöystävän ihan just.''

Marketta häpesi ja mietti, mitä Juho hänestä nyt ajattelee. Pitää varmaan niin helppona, että jalat leviää heti kun on vähän pelannut yhdessä korttia.

Kun ihmiset poistuivat Bridgeareenalta, Marketta näki, kuinka ulkona Juhoa odotti todella kaunis nuori nainen. Nainen ja Juho suutelivat intohimoisesti.

''No tota kaunotarta vastaan mulla ei ole mitään mahiksia'', Marketta ajatteli. Marketta mietti, mitä hän tekisi Juhon kanssa. Peliseuraksi Juho varmaan suostuisi vastaisuudessakin, mutta Juholle kyse olisi pelkästä kortinpeluusta. Marketta oli nauttinut suuresti kortinpeluusta Juhon kanssa, mutta kävisikö joukkuetoveruus aikaa myöten liian raskaaksi, kun Marketta halusi enemmänkin?

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License