Jäljet

9-vuotias Emilia istui yksin keinussa. Hän oli riidoissa bestiksensä kanssa, joten hänellä ei ollut ketään, jonka kanssa leikkiä. Oli talvi-ilta. Ei ollut kuin pikkupakkanen, mutta oli jo hämärtynyt.

Sitten viereiseen keinuun tuli istumaan pari vuotta Emiliaa vanhempi poika, jolla ei ollut pipoa.

''Antaako sun vanhemmat sun olla ulkona ilman pipoa?'' Emilia kysyi.

''Joo'', poika vastasi. ''Ei ne välitä. Mä muuten olen Marko.''

''Emilia'', Emilia vastasi. ''Olispa munkin vanhemmat sellaisia.''

Emilia ja Marko juttelivat keinuissa, siitä kuinka tyhmiä opet on, siitä, mikä kummankin lempipiirretty oli, ja sen sellaisesta.

Lopulta Marko sanoi: ''Mä haluaisin olla sun ystävä. Ootko sä mun ystävä?''

Emilia oli otettu huomiosta. Normaalisti Emilian ikäiset pojat eivät olleet tyttöjen seurasta kiinnostuneita, koska heistä tytöissä oli tyttöbakteereja, mutta Marko ei näyttänyt välittävän. Ja vielä se, että Marko oli pari vuotta vanhempi.

''Joo'', Emilia sanoi.

''Mä muuten olen vampyyri'', Marko sanoi. ''Tarvitsen verta elääkseni. Saanko imeä susta verta?''

Bestiksen menettämisen myötä Emilia oli yksinäinen, eikä hänellää ollut varaa menettää toista ystävää. Ja kyllähän ystävää piti auttaa. ''Joo'', Emilia vastasi. ''Mennään nurkan taakse niin, ettei kukaan näe.''

Nurkan takana Emilia riisui kaulaliinansa ja avasi takkiaan. Marko näytti hampaitaan. Hänellä oli pitkät, terävät kulmahampaat. Hän upotti ne Emilian kaulaan ja imi verta. Emiliasta se tuntui kuin hyttysen puremalta.

* * *

Kotona Emilia katsoi peiliin ja huomasi, että hänellä oli kaksi punaista pistemäistä haavaa kaulassa, vampyyrin puremajäljet. Emilia säikähti, että joku perheestä huomaisi ne. Emiliaa nolotti, että vampyyri oli purrut häntä, eikä hän halunnut paljastaa sitä kenellekään. Niinpä Emilia kävi vaihtamassa ylleen poolopaidan. Korkean kauluksen alta puremajäljet eivät näkyisi.

''Kenen kanssa olit ulkona?'' äiti kysyi.

''Yhen Markon'', Emilia vastasi.

''Mitä teitte?'' äiti kysyi.

''Juteltiin'', Emilia vastasi.

Äiti ei tentannut enempää, ja Emilia oli huojentunut, kun hänen ei tarvinnut paljastaa, että vampyyri oli imenyt hänestä verta.

* * *

Kun seuraavana aamuna aamupala oltiin syöty, äiti sanoi: ''Emilia, sullahan on sama poolopaita kuin eilen.''

''Joo'', Emilia vastasi.

''Käy vaihtamassa kouluun puhdas paita'', äiti sanoi.

Emilia meni vaatekaapilleen, eikä yhtään toista korkeakauluksista paitaa ollut puhtaana. Niinpä Emilia pisti ylleen kolitsin ja meni pukemaan ulkovaatteet niin nopeasti kuin pystyi. Hän sai kaulaliinan kaulaan ennen kuin äiti huomasi puremajälkiä.

* * *

Tunnilla Emilia istui kaulaliina kaulassa. Opettaja sanoi: ''Emilia, kaulaliina on ulkovaate. Käy riisumassa se.''

Emilia kävi riisumassa kaulaliinan naulakkoon, ja kun hän palasi, hänen vierustoverinsa tirskuivat. Emilia ei istunut eturivissä, joten opettaja ei huomannut puremajälkiä.

Välitunnilla muut tytöt alkoivat ilkkua Emiliaa: ''Emilialla on fritsuja kaulassa! Emilia on imutellut jonkun pojan kanssa!''

Emilan isovejellä oli vuotta aiemmin ollut fritsuja kaulassa, eivätkä ne Emilian mielestä olleet näyttäneet yhtään samalta kuin hänen puremajälkensä. Emilian luokkatoverit taisivat olla tietämättömiä.

Emilia sanoi: ''Ei kun ne on vampyyrin puremajälkiä.'' Häntä nolotti paljastaa vampyyrin kohtaamista, mutta pojan kanssa imuttelu olisi ollut vielä nolompaa. Vampyyrissä oli sentään tiettyä pimeää hohtoa.

''Ei vampyyreja ole oikeasti olemassa'', Karita sanoi. ''Älä yhtään yritä. Emilialla on poikaystävä!''

Emilia ei kertonut mitään, ja puremajäljet olivat tyttöjen mielestä fritsuja.

* * *

Kun Emilia tuli kotiin, hän jätti kaulaliinan kaulaan. Äiti käski riisumaan se, eikä kestänyt kauaa ennen kuin äiti huomasi:

''Emilia, mitä jälkiä sulla on kaulassa!''

Emiliaa nolotti, ja hän sanoi pienellä äänellä: ''Vampyyri puri mua.''

''Älä höpsi'' äiti sanoi. ''Ei vampyyrejä ole oikeasti olemassa. Ne on jonkun hyönteisen puremajälkiä.''

Äiti jatkoi: ''Meillä on sitten varmaan jotain tuhohyönteisiä talossa. Sä muuten nukut ensi yön olohuoneessa, jos tuhohyönteiset ovat valloittaneet huoneesi.''

Äiti tilasi seuraavaksi päiväksi hyönteistenmyrkyttäjämiehet käymään, ja Emilia oli huojentunut, kun hänen vampyyrinkohtaamisensa ei vieläkään paljastunut.

* * *

Kun oli hämärtynyt, Emilia alkoi miettiä kaveritilannettaan. Ystävyys Markon kanssa oli johtanut ongelmiin, ja itse asiassa koko Marko inhotti häntä. Äiti aina sanoi ''Vanhassa vara parempi.'' Ehkä siinä oli perää, ja ystävyys bestiksen kanssa pitäisi palauttaa.

Niinpä Emilia lähti bestiksensä luokse sopimaan riitaa. Matkalla hän tapasi Markon.

Marko sanoi: ''Hei, ystävä. Mä tarvitsen taas verta, joten saanko imeä kaulastasi?''

Emilia säikähti. Edelllisistä puremajäljistä oli ollut jo tarpeeksi riesaa, eikä hän missään nimessä halunnut uusia. ''Et!'' Emilia sanoi, ja lähti juoksemaan kotiinsa.

Marko juoksi Emilian perään yrittäen saada tätä kiinni. ''Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla!'' Marko huusi.

Emilian kotioven edessä Marko sai Emilian kiinni ja painoi tämän maahan. Marko paljasti pitkät, terävät kulmahampaansa ja upotti ne Emilian kaulaan. Se ei tuntunut kovin pahalta, mutta Emilia ei tahtonut kaulaansa enää yhtään enempää jälkiä.

Yhtäkkiä Emilia havaitsi, että Marko nostettiin hänen päältään pois. Emilian äiti piti Markoa otteessaan.

Äiti huusi: ''Mitä sä teet! Sinähän satutat Emiliaa! Siltä valuu verta kaulasta!''

''Kuka sä olet?'' äiti kyseli Markolta. ''Missä asut? Ketkä vanhempasi ovat? Miksi satutat Emiliaa?''

Marko ei vastannut mitään, vaan yritti poistua tilanteesta.

Äiti nappasi Markoa kiinni ranteesta ja kysyi Emilialta: ''Onko tämä se Marko? Tiedätkö sen sukunimen?''

Emilia ei tiennyt, ja äiti jatkoi tenttaamista Markolta. Ei edelleenkään vastausta.

Lopulta äiti sanoi: ''Jos et kerro, ketkä ovat vanhempasi, minun on pakko soittaa poliisit. Ei sun voi antaa kulkea vapaana.''

Marko ei vastannut, ja poliisit veivät hänet pois. Emilia ei nähnyt Markoa enää koskaan.

Kotona äiti kyseli Emilialta, millä Marko oli tehnyt haavat häneen kaulaansa. Äiti ei millään uskonut, että Markolla oli pitkät, terävät kulmahampaat, jotka hän oli upottanut Emilian kaulaan.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License