Ikuinen jälki-istunto

Saija oli lukion ensimmäisellä luokalla. Tänään hän oli kuitenkin varttitunnin myöhässä matematiikan tunnilta, ja kaiken lisäksi hän oli unohtanut, missä luokkahuoneessa tunti on. Niinpä Saija alkoi koputella luokkien ovia summamutikassa siinä toivossa, että hän osuisi oikeaan. Vihaiset opettajat avasivat luokkahuoneiden ovia Saijalle ja toruivat häntä tunnin häiritsemisestä turhaan.

Lopulta Saija osui oikeaan huoneeseen ja sai opettajalta moitteet ensinnäkin myöhästymisestä, mutta myös siitä, että hän oli koputtelullaan häirinnyt koko koulun opetusta. Opettaja uhkasi, että jos Saija ei paranna tapojaan, tämä jäisi ikuiseen jälki-istuntoon.

Saija heräsi vuoteessaan kauhun vallassa. Tavallisesti hän oli tunnollinen oppilas, ja myöhästely ei sopinut Saijan minäkuvaan. Helpotuksen tunne valtasi Saijan, kun hän tajusi myöhästymisen olleen vain unta. Kun todellisuus sai enemmän jalansijaa Saijan mielessä, hän muisti kirjoittaneensa ylioppilaaksi kymmenen vuotta aiemmin ja suorittaneensa sen jälkeen tohtorintutkinnonkin fysiikassa. Saija nukahti uudelleen ennen kuin hän tajusi, että lukiossa ei oikeasti voi saada jälki-istuntoa.

Saija oli välitunnilla odottamassa ruotsintunnin alkua. Saija tajusi, että hänellä on läksyt tekemättä. Hän ei ollut muistanut, että tänään on ruotsia. Saija yritti tehdä läksyjä välitunnin aikana, mutta paljastui, että niitä oli kymmenisen sivua työkirjassa. Hän saikin tehtyä välitunnin aikana vain kaksi sivua.

Tunnilla Saija sai opettajalta moitteet läksyjen tekemättömyydestä. Opettaja korosti, että tämä oli jo toinen Saijan laiminlyönti saman päivän aikana ja antoi viimeisen varoituksen, että kolmas laiminlyönti johtaa ikuiseen jälki-istuntoon.

Saija heräsi hiestä märkänä. Hän pyöri sängyssä uskaltamatta nukahtaa, koska pelkäsi sen johtavan ikuiseen jälki-istuntoon, mutta lopulta uni vei voiton.

Saija oli koulupäivän viimeisellä tunnilla, jossa hänen piti palauttaa opettajalle kuviksen ryhmätyö. Saija tajusi, että heidän ryhmänsä oli vain rupatellut työn tekemisen sijaan, eikä heillä ollut esittää opettajalle mitään. Opettaja suuttui Saijalle ja määräsi tämän ikuiseen jälki-istuntoon.

Saija istui opettajan valvonnassa tyhjässä luokassa. Hänestä tuntui, että hän oli istunut jo jälki-istuntoa ikuisuuden, mutta tajusi ikuisuuden olevan tässä vain kielikuva. Jälki-istunnon pituudessa ikuisuus ei ollut kielikuva, ja ikuisuus ei lopu koskaan eikä edes vähene ajan kuluessa. Niinpä Saija joutuisi istumaan jälki-istuntoa vielä ikuisuuden.

* * *

Ambulanssimies koetti Saijan velttoa kehoa: ''Tämä tyttö ei nuku. Hän on koomassa.''

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License