Gorilla Quest

''Hei kopiotsä ton mulle?'' 12-vuotias Jarmo kysyi.

''Joo'', Jouni vastasi.

Elettiin 80-luvun loppupuolta. Jarmo oli perheensä kanssa viikonlopun tuttavaperheen luona kylässä vieraassa kaupungissa. Kuten monilla pikkupojilla tuohon aikaan, sekä Jarmolla että Jounilla oli Commandore 64-kotitietokone. Oikeasti laitteen nimi oli Commodore, mutta pikkupojat eivät olleet englanninkielisten sanojen kanssa niin tarkkoja. Koko viikonlopun ajan Jarmo ja Jouni olivat kopioineet toisilleen pelejä.

Homma toimi niin, että vanhemmat nuoret mursivat peleistä kopiosuojaukset ja levittelivät niitä omissa verkostoissaan. Aina joskus joku heistä kopioi pelejä nuoremmalle serkulleen, minkä jälkeen pelikopiot levisivät pikkupoikien verkostossa kädestä käteen. Useimmilla tietokoneen omistavilla pikkupojilla oli useamman sadan pelikopion kirjastot.

''Te olette istuneet koko viikonlopun tuon koneen ääressä'', tuttavaperheen isä sanoi. ''Menkää välillä vaikka pihalle potkimaan jalkapalloa.''

Aikuista toteltiin, vaikka aikuisen huoli oli tällä kertaa turha. Poikien elämä oli terve sekoitus sisäilyä ja ulkoilua, tietokonepelejä ja muita hommia. Nyt vain sekä Jarmolle että Jounille oli ollut tarjolla roppakaupalla kullekin uusia pelejä, joten uutuudenviehätys oli pitänyt pojat koneen ääressä täysiä päiviä.

* * *

''Mä sain Barbarianin, International Karaten, Monty on the Runin ja Herrat ja narrit'', Jarmo kuvaili viikonlopun saldoa välitunnilla Samille.

''Mä pelasin mun kaverin luona semmoista peliä, missä ohjattiin alastonta naista. Sit siinä oli gorilloja joita alkoi panettamaan. Sit se nainen piti ohjata sen gorillan luokse tyydyttämään sitä gorillaa, ja jos ei ehtinyt, koko näyttö meni valkoiseksi'', Sami vastasi. Samilla ei ollut tietokonetta, joten häntä Jarmon leveily harmitti. Oli pakko panna paremmaksi.

''Voikse sun kaveri kopioida sen mulle?'' Jarmo kysyi. Kiinnostus oli herännyt. Jarmon seksuaalinen herääminen oli käynnissä, joten kaikki seksiin liittyvä kiinnosti. Jarmolla oli koneellaan Samantha Fox Strip Poker, mutta siinä seksuaalinen sisältö rajoittui alastomuuteen. Gorillojen tyydyttäminen olisi paljon mielenkiintoisempaa.

''Se kaveri asuu Lapissa'', Sami vastasi.

Kopiointi ei siis onnistuisi. ''Kerro edes sen pelin nimi.''

''Emmä muista sitä.''

Loppupäivän välitunnit Jarmo kyseli kaikilta Commandoren omistavilta kavereiltaan, onko näillä peliä, jossa nainen tyydyttää gorilloita, mutta kieltäviä vastauksia tuli. Muutamalle Jarmo joutui jopa selittämään tyydyttämisen tarkoittavan seksiä.

* * *

Illalla Jarmo pelasi pihallaan keinupolttopalloa. Keinupolttopallo oli peli, joka kiinnosti sekä tyttöjä että poikia, ja kun oltiin iässä, jossa vastakkainen sukupuoli oli alkanut kiinnostaa, se oli valikoitunut poikien ja tyttöjen yhteiseksi ajanvietteeksi.

Myös Katariina, Jarmon ihastus osallistui peliin. Jarmo paloi aina tahallaan, kun Katariina oli takapolttajana. Takapolttajilla ei pelissä ollut paljoa tekemistä, joten he saattoivat jutella keskenään. Itse asiassa koko rooli oli kehitetty siksi, että peliin pystyisi osallistumaan enemmän pelaajia kuin peli oikeasti veti.

''Moi'', Jarmo sanoi Katariinalle, kun kumpikin oli takapolttaja.

''Moi'', Katariina vastasi.

Kumpikaan ei keksinyt muuta sanottavaa, joten he katselivat kengänkärkiään noloina.

Seuraavalla kerralla kun kumpikin oli takapolttaja, syntyi alkeellinen keskustelu koulupäivän sujumisesta.

Kumpikin oli samaan aikaan takapolttaja vielä peli-illan lopulla, ja Jarmo rohkaistui sanomaan: ''Sä oot musta kiva.''

''Niin säkin'', Katariina vastasi.

* * *

Seuraavana päivänä koulussa Lauri tuli juttelemaan Jarmon kanssa. ''Mä olen kysellyt siitä pelistä. Sen nimi on Gorilla Quest, ja meidän naapurilla on se. Se on yläasteella.''

Koulun jälkeen tätä ihmettä lähdettiin katsomaan. Naapurin poika oli kotona, ja Jarmo pääsi hetken kokeilemaan peliä. Se oli juuri sellainen kuin Sami oli kuvaillutkin. Päähahmo oli pienellä mielikuvituksella tunnistettavissa alastomaksi naiseksi ja hänen toimintansa gorilloiden tyydyttämiseksi. Hiukkanen mielikuvitusta tarvittiin, koska tuohon aikaan kotitietokoneiden graafiset ominaisuudet olivat mitä olivat.

''Kopioitsä tän mulle?'' Jarmo kysyi.

''En'', naapurin poika vastasi.

Jarmo oli pettynyt. Naapurin poika oli rikkonut pikkupoikien kopiointietikettiä. Ainoa, mitä kopion antaja menetti antamalla kopion oli muutama minuutti ajastaan, joten kopioita annettiin aina kun niitä pyydettiin.

''Pliis mä haluun tän pelin'', Jarmo sanoi.

''Saat sen, jos hankit mulle Pop Stars -ruutuässän'', naapurin poika vastasi. ''Siinä on Michael Jackson, ja se on ainoa, mikä multa puuttuu.''

Pop Stars oli keräilykorttisarja. Kaupasta saattoi ostaa paketin, joka sisälsi palan purkkaa ja keräilykortin. Keräilykorteissä oli poptähden kuva ja pelikorttitunnus, joten täyteen kerätty sarja muodosti pelikorttipakan. Keräilykorttisarjoissa aina jotkut kortit ovat hyvin harvinaisia, joten keräilyssä pääsee helposti alkuun, mutta täydellisen sarjan kerääminen on hyvin hankalaa.

Jarmoa eivät keräilykortit kiinnostaneet, mutta nyt hän joutuisi metsästämään Michael Jackson -ruutuässää.

* * *

Illalla Katariina ilmestyi Jarmon oven taakse. Jarmo ei tiennyt, kuinka hänen olisi pitänyt käyttäytyä, joten hän ehdotti tietokonepelimatsia.

Tuohon aikaan tietokonepelit olivat poikien juttu, eikä Katariina osannut pelata. ''Iik!'' Katariina kirkui jatkuvasti, kun peli ei mennyt hänen haluamallaan tavalla. Kun Katariina halusi hahmonsa kiipeävän ylöspäin, Katariina kirkui ''Ylös! Ylös!'' ja siirsi koko joystickiään ylöspäin. Jarmo ajatteli, ettei pelamisesta tuollaista sirkusta tarvinnut tehdä. Lyhyet, täsmällset joystickinväännöt olivat ainoita, mitä tarvittiin.

Pelisession jälkeen Jarmo kertoi innostuneesti kokeilleensa Gorilla Quest -peliä, sekä tietysti asiaankuuluvin naurunhörähdyksin ryyditettynä, millainen peli oli kyseessä.

Kun Jarmo selityksen jälkeen katsoi Katariinan kasvoja, hän näki tyrmistyneen ilmeen. ''Senkin sika! Emmä tiennyt, että sä olet tommonen'', Katriina huusi ja juoksi itkien pois Jarmon luota.

Jarmo ei voinut ymmärtää reaktiota, mutta silti hän oli häpeissään. Hän oli vain halunnut jakaa päivänsä hienon sattumuksen Katariinan kanssa. Oliko hän päätynyt nolaamaan itsensä ihastuksensa silmissä? Jarmolle ei ollut vielä selvää, ettei tytöille voi puhua samalla tavoin kuin pojille, ja Katariinan halveksunnan kohteeksi joutuminen oli hänelle kova isku.

* * *

Seuraavan koulupäivän Jarmo oli ahdistunut Katariinaepisodin johdosta. Hän mietti, oliko hän jonkunlainen poikkeava pervo, mutta ei, muut pojat olivat ihan samanlaisia. Ei kai tuosta kannattanut nokkiinsa ottaa. Koulupäivän lopussa Jarmo oli jo päätynyt siihen, että kaikki seksiin liittyvä oli hänestä kiinnostavaa, ja jos Katariina tuomitsi hänet tämän kiinnostuksen johdosta, hänen ei kannattanut olla Katariinan kanssa. Niinpä viimeisellä välitunnilla Jarmo kyseli jo tarvitsemastaan Michael Jackson -ruutuässästä.

Illalla oli ala-asteen disco, jonka rinnakkaisluokka oli järjestänyt luokkaretkikassan kartuttamiseksi. Lauri tuli juttelemaan Jarmolle discossa. ''Mä olen kysellyt. Ainoa, jolla on Michael Jackson -kortti on Katariina.''

''Tommosen sian kanssa en varmasti tanssi!'' Katariina huusi kun Jarmo lähestyi häntä.

''En mä sillä'', Jarmo sanoi. ''Tulin hieromaan kauppoja.''

''Seksiäkö haluut ostaa? Ihan varmana en suostu. Emmä mikään huora ole.''

''Ei kun sun Michael Jackson -ruutuässän. Maksan kaksikymppiä.''

''Viidelläkympillä lähtee.'' Kaksikymppiäkin oli ylihinta keräilykortista, joten hinnassa oli selvä vihalisä.

''Saat neljäkymppiä.'' Jarmolla oli neljäkymppiä taskussa. Jos discossa ei ostaisi karkkia, sen voisi käyttää korttiin.

''Ei kun viisikymppiä.'' Katariina pysyi kovana.

Jarmo ajatteli, että hänellä oli useampi satanen tilillä, mutta niihin hän ei pääsisi käsiksi ilman vanhempien lupaa. Seuraavana päivänä hän saisi kympin viikkorahaa, joten sen voisi käyttää taskussa olevien neljänkympin lisäksi. Se tarkoittaisi vain karkitonta viikkoa.

''Kiinni veti. Mä tuon rahat maanantaina kouluun.''

* * *

Rahan vaihto keräilykorttiin ja keräilykortin vaihto pelikopioon onnistuivat ongelmitta. Kun Jarmo tuli disketin kanssa kotiin, hän huomasi ilokseen, että vanhemmat eivät olleet kotona. Samantha Fox Strip Poker hänellä oli isän luvalla, kun Jarmo oli vakuuttanut isälle olevansa kiinnostunut pelistä pokeritaktiikoiden eikä alastomuuden takia. Jokin Jarmon takaraivossa kuitenkin sanoi, että gorilloita tyydyttävä nainen oli aivan jotain muuta, eikä siihen lupaa heltiäisi.

Jarmo työnsi disketin asemaan, ja peli latautui. Puoli tuntia peli jaksoi Jarmoa kiinnostaa. Seksuaalinen sisältö menetti hohtonsa vartissa, ja kun pelin oppi, sen pelaaminen muuttui tylsäksi rutiiniksi, joka ei enää tarjonnut uusia haasteita. Suurin osa tietokonepeleistä vaikeutui pelaajan päästessä pelissä pidemmälle, mutta Gorilla Questin suunnittelussa oli selvästi luotettu shokkiarvoon, ja pelattavuuskysymykset olivat unohtuneet.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License