Raapale on tasan sadan sanan mittainen novelli. Tässä raapaleitani fantasian alalta.
Iltasatu
''…ja niin Vexafor löi tulisella miekallaan poikki kaikki hirviön neljä kauhistuttavaa päätä. Todettuaan hirviön heittäneen henkensä hän astui sisään hirviön pesään ja näki siellä koteloita, jotka hirviö oli limastaan muodostanut. Koteloihin vangitut haltiat Vexafor vapautti, ja yhdestä kotelosta paljastui kaunis haltiaprinsessa, jonka luultiin kadonneen kauan sitten. Vexafor ja haltiaprinsessa rakastuivat ja menivät naimisiin. He elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.'' Äiti lopetti tarinansa.
''Äiti'', Mikalor kysyi kainosti, ''ei kai nelipäisiä hirviöitä ole oikeasti olemassa?''
''Ei tietenkään, kultaseni, se oli vain satua'', äiti veti peiton Mikalorin suippoihin korviin saakka, ''ei yhdelläkään hirviöllä ole oikeasti enempää kuin kolme päätä. Nuku vain yösi rauhassa.''
Pohjanhovin revontulet
Lauha puhuu…
Väinö saa varmaan sympatiat puolelleen. Runonlaulajat toistelevat hänen viisujaan, vaikka ne ovatkin valheita.
Tosiasiassa Väinöllä ja hänen tyhjäntoimittajaporukallaan ei ollut parempaa tekemistä kuin liehitellä tyttäriäni, vaikka tyttäreni olivat ilmaisseet, etteivät ole kiinnostuneita luusereista. Pitäähän vauraan Pohjanhovin tyttärillä joku taso olla.
Hakivat sentään humpuukisamponsa pois nurkista. Siihenkin sai kuukauden patistella.
Kun Ilmo-Seppo oli ahdistellut tytärtäni, sanoin, että saa tyttäreni, jos tekee koneen, joka syytää loputtomasti viljaa. Saisipahan muuta puuhaa. Tuli sitten luokseni mukanaan laite, joka näytti toimivan. Hetihän minä äkkäsin, että laitteen sisällä on nopeasti tyhjenevä säiliö.
Tämä on minun tarinani. Lauhan, jonka jälkipolvet tulevat tuntemaan Louhena, Pohjan akkana.
Lohikäärmeen valtakunnassa
Kiduttajan merkistä apuri alkoi nylkeä uhria elävältä. Apuri teki viillon selkään ja repi ihoa irti. Sitten lisää viiltoja ja repimistä.
Kun uhri oli nyljetty, apuri levitti paljaalle keholle suolaa ja ompeli ihon takaisin. Uhri huusi koko ajan… kuin ihminen, jota nyljetään elävältä.
Kiduttaja katseli nylkemistä tunteettomasti kuin hyönteinen. Ainoana rikoksenaan uhri oli varastanut ämpärillisen vettä mahtimiehen kaivosta. Kyllähän kiduttaja ymmärsi rangaistuksen mielettömyyden. Köyhät voisivat aivan hyvin hakea vettä rikkaiden kaivoista, eikä kukaan häviäisi mitään. Kiduttaja teki työnsä saadakseen primitiivisen väkivallantarpeensa tyydytettyä.
Kansan mielestä oikeudenmukainen rangaistus veden varastamisesta oli elävältä nylkeminen, ja he huusivat verta. Kiduttaja antoi heille, mitä he tahtoivat.
Velho Romppainen
Velho Romppainen heilautti kättään. Siinä samassa ilmestyi kukkaruukku, pergamenttikäärö lähti lepattelemaan ilmaan ja huoneen lämpötila laski kevätaamun tasolle.
Tähän asti magiassa oli ollut tapana, että yhtä loitsua vastasi yksi vaikutus. Romppainen oli pyrkinyt periaatteesta eroon ja kehittänyt loitsuja, joilla oli useita vaikutuksia.
Romppainen napsautti sormiaan, ja alaston maahinen ilmestyi. Toinen napsautus, ja maahiselle ilmestyi housut. Kolmannella napsautuksella ilmestyi nuttu ja neljännellä myssy.
Ketjuloitsu oli Romppaisen keksintöä. Siinä tehtiin useita pieniä loitsuja ja saatiin aikaan yksi kokonaisvaikutus. Vanha tapa oli hoitaa homma yhdellä suurella loitsulla.
Romppaisen kehittelyt antoivat velhoille uusia mahdollisuuksia ilmaista itseään magian avulla. Käytännön hyötyä niistä ei kylläkään ollut.
Riitti
Astelin kivikehään. Joka vuosi nuorukaisen ja neidon piti yhtyä peltojen hedelmällisyyden takaamiseksi. Yhtyminen heijasteli sitä, kuinka taivaan jumalat hedelmöittivät maan jumalattaret.
Kivikehän keskellä näin neidon, jonka keho oli peitetty kukkiin. Tunnistin neidon, hän oli naapurikylän päällikön tytär. Seuraavaksi hän kuitenkin olisi minulle maan jumalattarena.
Lakaisin kukkia tytön keholta, ja alta paljastui maidonvalkea iho. Tunsin veren laskeutuvan haaroväliini. Laskeuduin neidon päälle, ja hän levitti jalkansa. Työnnyin neidon sisään, ja kuin itsestään lantioni aloitti liikkeensä.
Lopulta siemen purkautui sisältäni. Nousin pystyyn. Riitti oli ohi, ja viljavuus oli taattu seuraavaksi kaudeksi. En kuitenkaan voinut välttää kummastusta. Eihän tämä tuntunut sen kummemmalta kuin runkkaaminen.
Keisarin kaarti
Nuori Arius katsoi ihaillen keisarin kaartilaisia. He marssivat kaupungin läpi mustapunaisissa univormuissaan, liput keihäänkärjissä liehuen. Ketjupaidat välkehtivät vaatekappaleiden alta. Rivit olivat suorat, ja jalat osuivat maahan yhtaikaa. He olivat niin komeita, niin miehekkäitä. Rummut ja pasuunat soivat.
* * *
Kuudentenatoista syntymäpäivänään Arius marssi kaartin värväystoimistoon. Hän laittoi puumerkkinsä paperiin ja sai ketjupaidan ja mustapunaiset vaatteet. Hän odotti innolla, milloin hän pääsee marssimaan kaupungin läpi pasuunoiden soidessa.
Arius kuitenkin ohjattiin harjoituskentälle. Hänelle annettiin keihäs ja hänen käskettiin pistää sillä harjoitusnukkea. ''Opettele tappamaan keisarin viholliset'', sanottiin.
''Kuuluuko tähän tappamistakin? Tahdon pois'', Arius kauhistui. Hän ei kuitenkaan päässyt pois, sillä hän oli värväytynyt kymmeneksi vuodeksi.
Syntiinlankeemus
Eeva antoi Aatamille hedelmän hyvän ja pahan tiedon puusta. Aatami maistoi sitä. Yhtäkkiä Aatami näki alkuräjähdyksen, tähtien ja planeettojen synnyn, yksisoluisen elämän kehittymisen ja sen evoluution kaloiksi, sitten sammakkoeläimiksi, matelijoiksi, linnuiksi ja nisäkkäiksi, ja lopulta ihmiseksi. Hän näki, kuinka koko prosessia hallitsivat mekaaniset, persoonattomat lait. Hän näki, kuinka aivojen tiedonkäsittelyprosessit synnyttivät mielen ja kuinka mieli oppi vähitellen manipuloimaan ympäristönsä mieleisekseen.
Sitten hän näki, kuinka Jumala olikin vain ihmismielen luoma kuvitelma. Hän kysyi, mitä mieltä koko maailman kehityksessä oli, mutta lähemmässä tarkastelussa kysymys osoittautui tyhjäksi sanahelinäksi. Aatamilla ei enää ollut paluuta paratiisiin, jossa ihminen voi tietämättömyyttään kehitellä elämälle merkityksen antavia fantasioita.
Jalkavaimo
Isännän mielestä naisten ei tarvitse käydä paskalla. Hän sanoo, että kuseminen ja kuukautiset riittävät meille. Hän ei ymmärrä, että meidän on ulostettava siinä missä hänenkin.
Odotan, kunnes isäntä on lähtenyt kaupungille ja hiivin hänen toilettiinsa. Minulla ei ole muuta mahdollisuutta keventää itseäni. Marmori tuntuu kylmältä paljasta takapuolta vasten. Isännän aamuinen krapulasonta haisee ellottavalle, eikä kärpästen pörinä paranna asiaa. Edellisestä mahdollisuudesta on useita päiviä, joten tavaraa tulee runsaanpuoleisesti.
Kun olen tyhjentänyt suoleni, nousen ylös ja heitän jätösteni päälle puruja, aivan kuten isäntä tekee omille jätöksilleen. Jos hän tietäisi minun paskantavan, seksuaalinen viehätysvoimani hänen silmissään laskisi, ja hän saattaisi myydä minut kaivoksiin.
Karnevaalit
Karnevaalipäivänä koko yhteiskuntajärjestys kääntyi ylösalaisin. Orjia kohdeltiin kuten ruhtinaita ja ruhtinaita kohdeltiin kuten orjia. Kaupungin suihkulähteet suihkuttivat viiniä kaikkien juotavaksi. Juopuneita kohdeltiin kuin suurenkin viisauden omaavia. Oppipojat olivat valmistaneet pajoissa tavaroitaan, ja he kaupittelivat niitä kuin mestarit ikään. Vajaamielinen kruunattiin karnevaalien kuninkaaksi, ja hän ratsasti aasilla halki kaupungin.
Kaikilla oli hauskaa. Ihmiset nauttivat siitä, että he saivat päivän verran lomaa tavanomaisesta yhteiskunnallisesta roolistaan. He saivat yhden päivän ajan käyttäytyä toisin kuin heidän tavallinen asemansa edellytti.
Tikari-Telkko ja hänen joukkionsa ryöstelivät ihmisiä kuten muinakin päivinä. He eivät muulloinkaan piitanneet yhtään laillisesta yhteiskuntajärjestyksestä, joten sen kääntäminen päälaelleen ei herättänyt heissä minkäänlaisia tunteita.
Kaksintaistelu
Krysto torjui vastustajan säälittävän pistoyrityksen ja teki valehyökkäyksen. Kun vastustaja hämääntyi, tämän puolustukseen avautui aukko, ja Krysto lävisti vastustajan sydämen.
Kun Krysto poistui areenalta, hän poimi vastustajan käyttämän miekan mukaansa. Vastustaja oli ollut liian köyhä hankkiakseen oman kaksintaistelumiekan, joten Krysto oli lainannut hänelle aseen omista kokoelmistaan.
Kaksintaistelumiekka oli liian heppoinen muita aseita vastaan, joten sitä käytettiin ainoastaan kaksintaisteluissa. Lohikäärmeen valtakunnan lakien mukaan kaikki riidat ratkaistiin tällä aseella.
Kuten kaikki rikkaat, Krysto harjoitteli kaksintaistelumiekan käyttöä päivittäin. Hän otti tunteja maineikkaimmilta mestareilta. Köyhillä ei ollut varaa panna aikaa ja resursseja harjoitteluun samassa mittakaavassa, joten oli harvinaista, että köyhä uskalsi hyppiä rikkaan nenille.
Hopeapatonki
Astuessaan aamulla leipomoonsa Leipuri Hiivander aavisti pahinta. Leipomon ovi oli murrettu. Sisällä pahin painajainen osoittautui todeksi: Seinällä ollut hopeinen patonki oli poissa. Kyllähän leipomukset onnistuisivat vieläkin kohtalaisesti, mutta taikaa niissä ei olisi.
* * *
Vuorenpeikko Urgh katseli luolassaan hopeapatonkia nälkäisenä. Hän oli yöllä hakenut sen läheisestä kylästä, ja nyt hän söisi tämän makupalan. Kun hän työnsi hopeista herkkua suuhunsa, hän kuuli ulkoa ääniä.
Kun Urgh meni katsomaan metelin aiheuttajaa, hän näki kolme soturia miekkoineen. Olivat tietysti tulleet hakemaan hopeapatonkia. Osapuolet mulkaisivat toisiaan ja hyökkäsivät. Soturit huitoivat Urghia miekoin, Urgh puolestaan hutki sotureita hopeapatongilla. Jotta jonkunlainen jännitys säilyisi, emme kerro, kumpi yhteenoton voitti.
Keisarin uusi sukupuoli
Olipa kerran keisari, joka halusi olla keisarinna. Keisari julisti, että se joka täyttää tämän toiveen saa painonsa verran kultaa.
Keisarin luokse saapui räätäli, joka lupasi tehdä keisarille vaatteet, jotka tekisivät hänestä naisen. Keisarin naiskauneus olisi kuitenkin vain niiden nähtävissä, jotka olisivat omaksuneet arvoliberaalin ideologian.
Niinpä keisari julisti arvoliberaaliuden keisarikunnan ainoaksi sallituksi ideologiaksi ja räätäli ryhtyi työhönsä.
Räätäli sai aikaan mekon, joka oli tehty hienoimmasta silkistä ja sametista. Keisari puki mekon päälleen ja järjesti paraatin.
Paraatin katsojat ylistivät kilvan keisarinnan kauneutta. Kaikki halusivat olla arvoliberaalimpia kuin kanssaihmisensä, ja suosionosoitukset yltyivät.
Lopulta eräs pikkupoika kysyi: ''Äiti, miksi tuolla sedällä on naisten vaatteet?''
Harmoniassa luonnon kanssa
Baga katsoi lavitsaa majansa nurkassa ja havaitsi tyttärensä heittäneen henkensä. Tyttö oli heikentynyt ravinnonpuutteen takia ja lopulta sairastunut heikkouttaan. Bagan naapurit olivat metsästäneet niin paljon, että Bagalle ei enää saalista ollut riittänyt.
Bagan heimo eli harmoniassa luonnon kanssa. Kun heidän väkilukunsa lisääntyi, he metsästivät enemmän ja saaliseläinten määrä laski. Tämä puolestaan verotti Bagan heimolaisten määrää, ja heimon väkiluku laski. Tästä puolestaan seurasi saaliseläinten määrän kasvu.
* * *
Kuin ihmeen kaupalla eräs Bagan pojista selvisi aikuiseksi. Hänen jälkeläisensä aloittivat maanviljelyn. Harmonia luonnon kanssa meni rikki. Enää saaliseläinten määrän väheneminen ei verottanut väkilukua, vaan ihmiset selvisivät pellon antimilla. Niinpä Bagan jälkeläiset metsästivät suurriistan sukupuuttoon.
Lose-lose
Seison rantakalliolla. Tuuli on juuri sopiva. Eilen linnanherran pidoissa tulin kehaisseeksi, että saan narun avulla lentoon laitteen, joka on tehty kangaspalasta ja parista rimanpätkästä. Kukaan ei tietenkään uskonut. Koko illan sain kuulla naljailuja ylöspäin roikkuvista naruista. Aamulla linnanherra sanoi minulle, että minun on todistettava väitteeni.
Saan leijan lentoon. Yleisö katsoo suu auki sen kohoavan korkeuksiin ja pysyvän siellä. Se ei putoa alas. Olen nyt todistanut olevani sanani mittainen. Epäilijät saavat pitkän nenän.
''Noita se on'', kuulen väkijoukosta.
''Poltetaan se roviolla'', joku toinen huutaa. Noita-huudot yltyvät.
Lopulta apotti hiljentää väkijoukon ja sanoo: ''Tavaroiden lennättäminen vaatii tosiaan paholaisen apua. Vangitkaa tuo mies!''
Jeesus ja halonhakkaaja
Kerran Hitler oli päässyt hilipitien valtakunnan diktaattoriksi. Kaikista valtaoikeuksistaan huolimatta Hitler oli allapäin, koska koko valtakunnasta ei etsimisestä huolimatta tuntunut löytyvän yhtään juutalaista kaasutettavaksi. Lopulta Hitler lupasi, että se, joka tuo hänelle juutalaisen kaasutettavaksi, saa painonsa verran kultaa.
Jeesus sattui liikuskelemaan hilipitien valtakunnassa ja kuuli Hitlerin tarjouksesta. Niinpä Jeesus naamioitui juutalaiseksi, etsi rehellisen halonhakkaajan ja selitti tälle suunnitelmansa.
Halonhakkaaja meni juutalaiseksi naamioituneen Jeesuksen kanssa Hitlerin bunkkeriin ja saikin painonsa verran kultaa. Kun Hitler lähestyi Jeesusta kaasuttaakseen tämän, Jeesus irroitti kyömynenänsä, joka olikin naamioitu tikari. Jeesus tappoi Hitlerin tikarilla, ja hilipitit pääsivät diktaattorista. Halonhakkaaja sai pitää saamansa kullan. Sen pituinen se.
Filosofin perintö
Aganus oli viettänyt koko nuoren ikänsä tutustuen muinaisten viisaiden kirjoituksiin. Hän oli suunnitellut oppineen uraa, mutta hänen perheensä oli vastikään köyhtynyt, ja Aganus oli täytynyt lähettää ansaitsemaan elantonsa katapulttimiehistön apupoikana. Parhaillaan Aganus oli miehistön mukana piirittämässä kaupunkia.
''Ammumme yläviistoon. Yritämmekö saada kivet putoamaan kaupunkiin?'' Aganus kysyi tähtääjältä.
''Ei, tähtäämme kaupungin muuriin. Kun kivi putoaa alaviistoon, se murskaa muurin edestäpäin'', tähtääjä vastasi.
''Mutta putoaminen tapahtuu Filosofin mukaan suoraan alaspäin'', Aganus intti. ''Filosofi kirjoitti, että esine lentää suoraviivaisesti yhteen suuntaan kunnes impetus loppuu, ja sitten esine putoaa suoraan alas.''
''Minä en sinun filosofeistasi tiedä'', tähtääjä vastasi, ''mutta näin olemme oppineet tämän tekemään.''
Traditio
Saamme kaikki kiittää
Häntä sadosta
Antimia riittää
Jaaaaaarga!
Elonkorjuujuhlien laulajat pitkittivät pääjumalan nimeä saadakseen sen sopimaan säveleen. Larukia asia vaivasi. Sama toistui muissakin lauluissa, eikä pääjumalan nimi koskaan rimmannut. Larukin kysyessä isältään asiasta tämä vastasi, että ikiaikaisen tradition mukaisesti Jargan nimi ei sopinut ihmisen laatimiin sävelmiin. Näin kunnioitettiin Jargan ainutlaatuisuutta.
* * *
Kasvettuaan aikuiseksi Laruk työskenteli keisarin arkistossa. Tutkiessaan arkiston kiellettyä osaa hän sai selville, että vielä neljä sukupolvea aiemmin keisarikunnassa oltiin palvottu jumalaa nimeltä Henefadosta. Sitten Henefadostan ylipappi oli joutunut keisarin epäsuosioon, ja keisarin mahtikäskystä palvonnan kohde oli vaihtunut.
Saamme kaikki kiittää
Häntä sadosta
Antimia riittää
Henefadosta!
Siinä oli enemmän järkeä.
Sandaalit
Pedras oli vastikään muuttanut Lodjumin kaupunkiin ja perustanut sinne suutariliikkeen. Hän oli kehittänyt uuden kenkämallin. Uudessa mallissa kengänpohjat oli kiinnitetty jalkoihin pelkästään nahkahihnoilla, ja ne erosivat radikaalisti vanhastaan tunnetusta umpinaisesta kenkämallistä.
Pedras oli saanut valmiiksi ensimmäisen parin uudenmallisia kenkiä ja laittanut parin näytille verstaansa eteen. Kylmälle säälle ne eivät sopisi, mutta näin kesällä ne olisivat perinteisiä kenkiä vilpoisemmat.
''Hei katsokaa, joku älypää on keksinyt kengät, joissa on jo valmiiksi reikiä'', eräs ohikulkija sanoi.
''Pelkkää reikää koko kengät'', toinen ohikulkija sanoi. ''Eiväthän nuo pidä sadetta yhtään.''
''Tälle suutarille en kyllä tuo kenkiäni paikattavaksi'', kolmas ohikulkija sanoi. ''Laittaisi tietysti niihin lisää reikiä.''
Luoja
Kafil katsoi luomustaan huvittuneena. Hänen luomansa olennot olivat vuosituhansien uskonsotien jälkeen saaneet päähänsä, että jokainen voi omalta osaltaan päättää, mikä on totuus jumalten olemassaolon suhteen.
Osa luoduista kuvittelikin, että jumala nimeltä Jumala oli lähettänyt poikansa kuolemaan. Osa taas kuvitteli, että jumala nimeltä Allah oli kirjoittanut Koraanin. Löytyi niitäkin, jotka uskoivat vielä kummallisempiin jumaliin.
Se, että jotkut uskoivat jumalaan nimeltä Jumala ei tehnyt tätä yhtään todellisemmaksi, eivätkä Allahiin uskovat antaneet jumalalleen olemassaoloa. Todellisuudessa jumalista oli olemassa vain Kafil, eikä kaikkien uskontojensa keskelläkään yksikään Kafilin luomista olennoista pystynyt arvaamaan totuutta.
Kafil oli tyytyväinen, että oli mennyt luomaan maailmankaikkeuden. Sen seuraamisessa riitti hupia.
Temppeli
Tikre istui alttarin vierassa mutustelemassa lounastaan, joka koostui lihasta ja leivästä. Aterian jälkeen lounastaukoa olisi sen verran jäljellä, että hän ehtisi ottaa vielä erän patikia, työläisten suosimaa lautapeliä. Aamupäivän Tikre oli kiinnittänyt jumalpatsaita paikoilleen. Iltapäivällä jäljellä olisi enää lattialistojen maalaus. Sitten temppeli olisi valmis.
Seuraavana päivänä papit saapuisivat vihkimään temppelin käyttöön. Sen jälkeen alttarin ympäristö olisi pelkästään papeille pyhitettyä aluetta, jonne muut eivät saisi jalallaan astua.
Tikre mietti, kuinka kumma voima pappien lauluilla, sanoilla ja suitsukkeella oli. Nyt hänen istumapaikkansa oli tavallista tilaa, jossa voi rakennustyöläinenkin syödä ja pelata lautapeliä, mutta seuraavasta päivästä eteenpäin tämä tila olisi häneltä kiellettyä aluetta.
Pyhä home
Olen nyt ollut Pugakin luostarissa viikon. Kuten kaikki noviisit, olen tehnyt pääasiassa avustavia tehtäviä, siivonnut ja laittanut ruokaa.
Eilen söin ensimmäistä kertaa pyhää hometta. Olin sen jälkeen iltapäivän taivaallisen autuuden tilassa. En osannut autuudessani muuta kuin maata ja nauttia Pugakin läsnäolosta. Minun pitää opetella hallitsemaan mieleni niin, että voin taivaallisen autuuden tilassa kommunikoida Pugakin kanssa.
Toissapäivänä vaihdoin vaippoja pyhille miehille. He ovat pysyvässä taivaallisen autuuden tilassa eivätkä tee muuta kuin hihittelevät. Heidät täytyy syöttääkin kuin pikkulapset.
Vanhemmat munkit ovat luvanneet minulle, että syötyäni viikoittain pyhää hometta vuosikymmenten ajan minustakin tulee pyhä mies. Odotan innolla, että pääsen pysyvään yhteyteen Pugakin kanssa.
Tarinankertoja
Ragwen kertoi torilla tarinaa Lohikäärmeen Valtakunnan kukoistuksen ajoilta. Kukaan ei pysähtynyt kuuntelemaan.
Ragwen kertoi tarinansa Vanhalla Kielellä, koska se oli ainoa kieli, jolla tarinoiden kaikki nyanssit osuivat juuri oikeaan. Muiden kielien ilmaisuvoima ei riittänyt. Juuri kukaan ei enää osannut Vanhaa Kieltä. Ragwenin isän sukupolvessa osaajia oli vielä ollut.
Ensimmäiset kolmekymmentä vuotta elämästään Ragwen oli viettänyt koulussa, jossa oltiin opeteltu yksinomaan kertomaan Lohikäärmeen Valtakunnan kukoistuksen aikaisten mestareiden kirjoittamat tarinat juuri oikeilla äänenpainoilla ja rytmityksellä. Sitten koulu oltiin lakkautettu anakronismina.
Vaikka Ragwen oli jo vanha, hän seisoi sisukkaasti torilla pitämässä Lohikäärmeen Valtakunnan tarinankerrontaperinnettä yllä. Hänen tarinansa tosin kuulostivat ohikulkijoiden korviin käsittämättömältä molotukselta.
Rangaistus
Pekar, Lohikäärmeen Valtakunnan keisarin hovimies oli kerran erehtynyt humalassa solvaamaan keisaria. Kun keisari kuuli asiasta, hän langetti Pekarille julman rangaistuksen.
Pekar laitettiin asumaan pieneen, saastaiseen selliin, eikä hänelle annettu vaatteita. Hänen ruokaansa sekoitettiin matoja, ja vartijat kävivät ulostamassa hänen selliinsä.
Joka päivä Pekar pakotettiin huutamaan ylistystä keisarille. Aluksi Pekar oli kieltäytynyt ylistämästä miestä, jonka käskystä häntä nöyryytettiin, mutta Lohikäärmeen Valtakunnan kiduttajat ovat taitavia ja saavat uhrinsa suostumaan mihin tahansa.
Toisinaan keisari tuli kuuntelemaan Pekarin ylistystä. Keisari tiesi, että se oli julmin osa Pekarin rangaistusta. Keisari antoi koko ajan Pekarille täyden syyn vihata keisaria, mutta pakotti Pekarin toimimaan luonnollisia impulssejaan vastaan.
Karkkiyö
Viisivuotias Hanna heräsi iltayöstä nähtyään painajaista, jossa hänen äitinsä kuoli. Hän hiippaili kertomaan äidilleen, että tämä ei saa jättää häntä.
Hanna näki, että olohuoneen sohvapöydällä oli astia. Äiti ja isä ottivat siitä tämän tästä jotain värikästä ja laittoivat suuhunsa. ''Syövät karkkeja minulta salaa'', Hanna tuohtui.
Hanna näki keittiössä avatun makeispussin ja otti siitä karkin. Hän ei tiennyt, että ne olivat aikuisten taikakarkkeja. Jos lapsi syö kolme sellaista, hammaspeikko tulee ja tuhoaa hampaat.
Hanna laittoi karkin suuhunsa. Se maistui hyvältä. Hän söi vielä toisen.
Kun Hanna oli laittamassa kolmatta karkkia suuhunsa, äiti tuli keittiöön: ''Hanna, ei saa ottaa karkkeja ilman lupaa.''
Uhraus
Talvipäivänseisaus lähestyi, eikä Pakhoksen pormestarilla ollut vauvaa uhrattavaksi Lohikäärmejumalalle. Rahvaan vauvaa ei voisi uhrata, koska edelliskesän viljasato oli ollut huono. Kansa ei uskoisi rahvaasta tulevan uhrin tehoon. Lopulta pormestari muisti Lohikäärmeen valtakunnan pääkaupungista Pakhokseen karkoitetun, keisarin epäsuosioon joutuneen ylimyksen, joka oli vastikään tullut isäksi. Uhri oli siinä.
* * *
Trumpetit soivat ja tanssitytöt tanssivat. Vauva itki alttarilla. Ylipappi tarttui vauvaa jalasta ja heilautti vauvaa ilmassa niin, että sen pää iskeytyi uhrikiven reunaan voimalla. Vauvan kallo halkesi. Ylipappi poisti vauvalta päänahan kynäveitsellä, viskasi irtonaisen kallonkappaleen menemään ja upotti sormensa vauvan aivoihin. Ylipappi kahmaisi kourallisen aivoja, laittoi suuhunsa, pureskeli ja nielaisi. Kansa hurrasi ylipapille.
Raudan väki
Seppo Raunappi oli unohtanut tikarinsa ahjon reunalle. Kun hän tikarin jäähdyttyä tutki sitä, hän huomasi, että siitä oli tullut vähemmän hauras kuin tavallisesta karkaistusta teräksestä. Hän päätteli, että jos karkaistua terästä lämmittää jonkun verran ja antaa jäähtyä hitaasti, saa ihanteellista terästä.
Raunappi ottikin koepalan teräksestä ja alkoi karkaista sitä tarkoituksenaan toistaa tikarin käsittely.
Raudan haltijat tarkkailivat Raunapin toimia nyrpeinä. Kyllähän he mielellään auttoivat seppää valmistamaan taidokkaita teräsesineitä, mutta että koepalaa. Eihän koepalasta tulisi tarvekalua, vaan aivan turha möhkäle. Ei, he eivät pelaisi yhteen.
Raunappi nosti savuavan koepalan kylmävesisaavista. Kummallista, se ei ollut karaistunut, vaikka hän oli tehnyt kaiken kuten tavallisesti.
Varas
Petros oli piileskellyt viikkoja Pakhoksen epämääräisemmissä kortteleissa. Lopulta vartijat saivat hänet kiinni ja passittivat tuomarin pakeille.
Tuomari: Petros, sinua syytetään varkaudesta. Kuinka vastaat?
Petros: Syytön, herra tuomari.
Tuomari: Silefos väittää sinun vieneen omaisuuttaan, ja omaisuuden vieminen ilman lupaa on Lohikäärmeen Valtakunnan lakien mukaan varkaus. Meillä on silminnäkijä, joka on nähnyt sinun poistuvan Silefoksen residenssistä.
Petros: Lähdin kyllä pois Silefoksen luota, mutten ottanut mitään mukaani.
Tuomari: Varkautesi takia Silefoksen sato jäi korjaamatta, mikä on raskauttava asianhaara. Rangaistus on kuolema.
Petros: Mitähän minun väitetään varastaneen Silefokselta?
Tuomari: Olet varastanut orjan.
Petros: Mikähän mahtaa olla orjan nimi?
Tuomari: Varastamasi orjan nimi on Petros.
Ripitys
Larda: Anteeksi, livahdan aina kuuntelemaan, kun puhutte torilla. Minäkin tahdon tulla viisaaksi kuten te.
Filosofi: Jaahas. Minkäs alan ihmisiä olet?
Larda: Olen orja. Teen käsitöitä isäntäni myytäväksi.
Filosofi: Onko isäntäsi rikas?
Larda: Ei, hänellä on vain kolme orjaa.
Filosofi: Käsityöorjat ovat kalliita. Isäntäsi varmaan joutui säästämään pitkään ostaakseen sinut.
Larda: Niin…
Filosofi: Ja sinä palkitset isäntäsi säästäväisyyden luuhaamalla torilla sen sijaan, että ahkeroisit tuottamassa voittoa isäntäsi sijoitukselle. Miltä luulisit isännästäsi tuntuvan, jos hän tietäisi sijoituksensa huitelevan ties missä?
Larda: Ei varmaan hyvältä…
Filosofi: Isäntäsi on varmaan huolestunut sijoituksensa puolesta. Sinun pitäisi vähän ajatella isäntäsi tunteita ja palata ahkeroimaan.
Larda: Niin…
Taikuuden tiede
Rumpotus oli juuri valmistunut Taikayliopistosta. Hän kävi mielessään läpi tekemiään valintoja.
Hän oli hylännyt Luontokommunikaation koulukunnan. Sen kannattajat uskoivat magian olevan kommunikaatiota Äiti Maan kanssa. He olivat hyviä loitsuissa, jotka pyrkivät tasapainoon luonnon kanssa, mutta välttelivät loitsuja, joita heidän teoriansa ei selittänyt.
Sellaisia loitsuja käytti Syvävirtauksen koulukunta, joka uskoi magian olevan todellisuuden peruskudoksessa virtaava voima. He kuitenkin loitsivat kuin itseoppineet velhot, eivätkä heidän abstraktit teoriansa olleet kytköksissä käytännön loitsimiseen.
Rumpotus oli valinnut Holistisen koulukunnan. Se käytti kaikkien muiden koulukuntien teorioita, vaikka ne olivat ristiriidassa keskenään. Rumpotus ojensi kätensä, ja tulipallo ilmestyi. Hän ei tosin käsittänyt, mitä siinä tarkalleen ottaen tapahtui.
Petomaani
Kitro seisoi salmiakkikuvioidussa puvussa kuninkaan edessä. Häntä pelotti. Jos hän ei nyt onnistuisi, kuningas antaisi teloittaa hänet.
Kitro ei ollut tuntenut isäänsä, mutta hänelle oli kerrottu isän olleen hovinarri. Isän erikoisnumero oli ollut piereskely. Isä oli pystynyt pieraisemaan milloin tahansa, ja kuningas oli usein laittanut hänet esittelemään taitojaan. Sitten isä oli vienyt pierujen salaisuuden mukanaan hautaan ja kuolinvuoteellaan paljastanut hänellä olevan avioton poika.
Kuningas oli haetuttanut aviottoman pojan, Kitron, ja käskenyt hänen jatkaa isänsä tointa.
Hiki helmeili Kitron ohimolla. Hän yritti ponnistaa pierua, mutta sitä ei tullut. Lopulta takapuolessa alkoi tuntua painetta. Kitro ponnisti lujempaa. ''Pfffft.'' Äh, se olikin tuhnu.
Sielusta kultaa
Katupoika Ragum näki Pontificuksen asunnon ulko-oven olevan raollaan. Pontificuksen kerrottiin pelonsekaisin kuiskauksin olevan transubaatikko. Transubaatikot olivat salainen veljeskunta, jonka huhuttiin osaavan muuttaa epäjaloja metalleja kullaksi. Ragumin aivoissa heräsi toive, että ehkä Pontificus ottaisi hänet oppipojakseen.
Astuttuaan sisälle Ragum näki Pontificuksen syventyneenä valtavan kirjan ääreen.
''Onko tuo se kirja, jossa kerrotaan, kuinka epäjaloja metalleja voi muuttaa kullaksi?'' Ragum kysyi.
Pontificus kääntyi Ragumiin päin ja vastasi: ''Lyijyn muuttaminen kullaksi on vain vertauskuva, jolla kuvataan sielun muuttamista Jumalalle kelvolliseksi. Me transubaatikot pyrimme oman mielemme puhdistamiseen. Tämä kirja kertoo moraaliseksi kasvamisesta käyttäen aineiden muuttamista toisikseen vertauskuvina.''
''Moraalia… ihan homoa!'' Ragum huusi ja juoksi ulos.
Sidottu
Hobitti Lorri makasi maassa sidottuna. Örkit olivat vanginneet hänet ja aikoivat syödä hänet. Ne virittelivät tuliaan vähän matkan päässä.
Lorri rimpuili köysissään ja yritti saada siteitä avautumaan. Rimpuillessaan Lorri tajusi, että hän itse asiassa tykkäsi siitä, miltä köydet tuntuivat ranteita vasten. Ne estivät hänen liikkumisensa ja hankasivat ranteita ihanasti.
Jossain takaraivossa Lorri muisti vaaran, mutta avuttomuuden tunne sai hänet kiihottumaan. Hän nautiskeli siitä, että köydet pysäyttivät kaikki hänen yrityksensä liikkua, ja hän tunsi lämpimän olon leviävän kehoonsa. Lorrista tuntui kuin hän olisi ollut kohdussa.
Silloin örkit saivat nuotionsa valmiiksi. Eräs niistä lähestyi Lorria ja katkaisi tämän kaulan valtavalla, mustalla kirveellä.
Uhrilahjat
Sanchez tanssi nuotion ympärillä. Tanssiessaan hän poimi kanan häkistä, katkaisi sen pään ja heitti ruumiin nuotioon.
* * *
Tesatz näki savun kohoavan luokseen ja materialisoituvan päättömäksi kanaksi. Jo kolmastuhanneskuudessadasseitsemäskymmenesneljäs kanauhri tässä kuussa. Kyllähän Tesatz ymmärsi palvojiensa tarkoituksen: Kun jumalalta pyytää jotain, jumalalle täytyy myös antaa jotain. Tesatz kuitenkin ihmetteli, mitä hänen palvojansa kuvittelivat hänen tekevän kaikilla päättömillä kanoilla.
Uhraisivat mielummin neitsyitä. Taivaassa oli yksinäistä, ja Tesatz olisi nauttinut neitsyen seurasta. Mutta ei se onnistuisi. Jos hänen palvojansa uhraisivat neitsyitä, he joutuisivat ongelmiin lain kanssa. Jotain kuitenkin täytyisi keksiä.
* * *
Sanchez näki nuotion roihahtavan rovioksi. Liekit muodostivat suun, joka sanoi: ''Pornolehtiä. Uhratkaa minulle pornolehtiä.''
Sukupolvelta toiselle
Kar-El tanssi rummutuksen tahdissa. Pitkä askel. Lyhyt askel. Kar-El laittoi tunnetta tanssiinsa, ja hän tunsi, kuinka jumalan henki valtasi hänen kehonsa. Silloin hän lakkasi noudattamasta koreografiaa ja tanssi hengen valtaamana. Koreografia oli täyttänyt tehtävänsä jumalan hengen houkuttelijana, ja sitä ei enää tarvittu. Kar-Er väätelehti ekstaasissa kunnes kaatui maahan voipuneena.
* * *
Dur-El tanssi rummutuksen tahdissa. Pitkä askel. Lyhyt askel. Hän toisti huolellisesti perinteisen koreografian. Usko vanhoihin jumaliin oli kadonnut useita sukupolvia sitten, mutta jumalten tanssi oli säilynyt kevätpäiväntasauksen perinteenä. Koreografiat kulkivat perimätietonsa sukupolvelta toiselle.
Lyhyt askel. Taputus. Dur-El lopetti tanssin tyytyväisenä, kuinka tanssi oli mennyt täsmälleen koreografian mukaan. Perinteistä täytyi pitää kiinni.
Ostoksilla
Tekar astui jumalia myyvään kauppaan. Kullasta valmistetut jumalat katselivat häntä hyllyiltä jalokivisilmillään.
''Mene pois. Jumaliemme hinnat alkavat 1000 kultarahasta'', myyjä tuli hätistelemään häntä pois. ''Mene korttelin päähän, siellä myydään jumalia, jotka sopivat budjettiisi.''
* * *
Tekar astui kauppaan. Kirjavasti maalatut puujumalat katselivat häntä hyllyiltä.
''Durak on suosituin jumalamme'', myyjä sanoi. ''Häntä palvotaan valelemalla viinillä päivittäin.''
Tekar ajatteli, että Durak alkaa löyhkätä parissa viikossa eltaantuneelle viinille ja pyysi toista suositusta.
''Tässä olisi Polark'', myyjä opasti. ''Häntä palvotaan ripottelemalla kukan terälehtiä päälle viikoittain. Hyvä onni on taattu, keisarillakin on Polark. Kalliimpi malli vain.''
Tekar ajatteli, että onpa palvonta vaivatonta ja osti halvan puisen Polarkin.
Torni
Evhaj sai taivaiset tehtävät suoritettua loppuun ja katsoi luomiaan olentoja. Hän näki olentojen perustaneen kaupungin ja rakentavan korkeaa tornia. Evhaj tajusi olentojen teknologian tason nousseen niin korkeaksi, että olennot pärjäsivät maailmassa ilman jumalaansa.
''Mihin he tarvitsevat minua nyt!'' Evhaj tulistui. Ensireaktionaan hän aikoi jakaa olennot eri kieliä puhuviin, riitaisiin kansoihin. Tapellessaan keskenään olennot joutuisivat rukoilemaan apua Evhajilta.
Ennen toimeen ryhtymistä Evhaj vilkaisi salia, jossa olennot tekivät laskelmia.
''He ovat keksineet differentiaalilaskennankin! Niinpä tietysti, eiväthän tornin lujuuslaskelmat muuten onnistu. Ovatpa he näppäriä.''
Ylpeys olentojen menestyksestä täytti Evhajin. Mitäpä muuta luoja voisi toivoa, kuin että hänen luomansa olennot kasvavat, kehittyvät ja itsenäistyvät.
Tuomiolla
Jumala: Uskoitko minuun ennen kuolemaasi?
Ateisti: Ee…en.
Jumala: Miksi et?
Ateisti: Et antanut todisteita olemassaolostasi. Tein parhaani tietokyvylläni, ja silloin vaikutti siltä, että Jumalaa ei ole.
Jumala: Uskotko nyt minuun?
Ateisti: Nyt näen, että tuonpuoleinen on olemassa, ja se asettaa uskomukseni uuteen valoon. Et tosin ole vielä antanut todisteita esimerkiksi kaikkivaltiudestasi.
Jumala: Tervetuloa taivaaseen. Taivas on sinunlaisillesi.
* * *
Jumala: Uskoitko minuun ennen kuolemaasi?
Uskovainen: Kaikesta sydämestäni!
Jumala: Eihän sinulla ollut silloin mitään todisteita olemassaolostani.
Uskovainen: Kun usko on vahva, se ei kaipaa todisteita.
Jumala: Et siis oppinut maan päällä läksyäsi. Mars kiirastuleen siitä! Siellä on sinunlaisillesi koulu, jossa opetellaan rationaalista uskomuksenmuodostusta.
Vääräuskoisvero
''On aika maksaa vääräuskoisvero. Viisi kultarahaa.''
''Mutta pyhien kirjoitustenne mukaan vero on kahdeskymmenesosa tuloista.''
''Hiljaa, koira! Vääräuskoisilla ei ole oikeutta tulkita pyhiä kirjoituksia.''
Klambistien valtakunta oli päättänyt periä Lakanilta kolmasosan hänen tuloistaan vääräuskoisverona. Lakan, vaikka olikin uskonnoltaan pirasti, tunsi klambistien pyhät kirjoitukset paremmin kuin useimmat heistä, ja niiden mukaan sopiva vääräuskoisvero oli kahdeskymmenesosa.
Klambistien yhteiskuntajärjestys perustui heidän pyhiin kirjoituksiinsa, mutta heidän pappinsa tulkitsivat kirjoituksia miten sattui. Klambisteilla oli oikeus viedä pappien väärät tulkinnat uskonnollisen tuomioistuimen ratkaistaviksi, mutta oikeusprosessi olisi vaatinut uskontulkinnan esittämistä pyhistä kirjoituksista, ja siihen ei pirastilla ollut oikeutta.
Kolmannes, se oli paljon se. Lakan joutuisi lopettamaan oliivibisneksensä kannattamattomana.
Kidutuskammiossa
Redar rimpuili hiukan taluttajansa otteessa ja katsoi kauhuissaan ympärilleen. Venytyspenkki, rautaneito, pihtejä kynsien irtirepimistä varten, puoliksi takkaan työnnettyjä polttorautoja. Kaikkia kojeita hän ei edes osannut nimetä. Lohikäärmeen valtakunnan lakien mukaan murhaan syyllistynyttä kidutettiin viikko ennen kuolemantuomion täytäntöönpanoa.
Redar olisi seuraavan viikon kahden kiduttajansa huomion keskipiste. Ennen murhaan syyllistymistä hän ei ollut saanut apua, ei edes huomiota keneltäkään. Yksinäisellä köyhällä ei ollut kaupungissa mahdollisuuksia. Saadakseen rahaa ruokaan hän oli sen ylimyksen hämärällä kujalla tappanutkin.
Toinen kiduttajista sitoi Redarin penkkiin ja otti takasta pelottavannäköisen, punahehkuisen polttoraudan. Omituista, kuinka ihmisiltä ei löytynyt tarmoa kanssaihmistensä auttamiseen, vaikka kanssaihmisten rääkkäämiseen sitä löytyi vaikka millä mitalla.
Jumalan tuomio
''Jumala tuomitsee homouden, esiaviollisen seksin ja eläimiinsekaantumisen'', yksinäinen mies huusi megafoniin torilla. ''Jos jatkatte näitä syntisiä tapoja, Jumalan tuomio teidät kohtaa.''
Ohikulkijat pudistelivat surullisina päätään. Heidän mielestään megafonimies käytti uskontoa väärin, vihan ja suvaitsemattomuuden levittämiseen. Ohikulkijat olivat varmoja, että uskonnon tuli olla elämää rikastuttava tekijä ja sen sanoman tuli olla rakkaus.
Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, tarkkaili tilannetta hiljaa myhäillen. Olihan hän luonut kaikki tilanteeseen osallistujat. Kafilia huvitti, että sen paremmin ohikulkijat kuin megafonimieskään eivät tunteneet Kafilia tai tämän todellisia aivotuksia.
''Pitäisiköhän alkaa oikeasti tuomitsemaan homous, esiaviollinen seksi ja eläimiinsekaantuminen'', ajatus kävi Kafilin mielessä. ''Silloin nuo ohikulkijat varmoine mielipiteineen olisivat väärässä.''
Poikarakkautta
Kerran lohikäärme oli siepannut ritari Kornenblomin rakastajan, ritari Spietzeigin. Kuultuaan tapahtumasta Kornenblom puki välittömästi ylleen haarniskansa, otti miekkansa käteensä ja lähti pelastusretkelle.
Kornenblom taisteli tiensä läpi peikkometsän, jättiläisten tasangon, maahiskorven, kalmansoiden ja lumotun lehdon. Minne Kornenblom menikin, hänen miekkansa raivasi tien eteenpäin. Koko ajan Kornenblomin mielessä välkkyi kielletty rakkauden kohde, Spietzeig. Kornenblom tiesi, että Spiezeigin sukupuolen takia hänen pelastusretkeään ei laskettaisi uroteoksi, mutta miehen rakkaus mieheen ajoi Kornenblomia eteenpäin.
Lopulta Kornemblom lähestyi lohikäärmeen luolaa. Hän puristi miekkaansa kädessään ja valmistautui ratkaisevaan taisteluun. Saavuttuaan luolan suuaukolle hän näki Spietzeigin istuskelemassa luolan ulkopuolella.
''Moi, kulta. Mä tapoin sen lohikäärmeen jo'', Spietzeig sanoi.
Kunnian miehet
Lirdo oli irroittatutunut taistelusta ja hiipinyt torniin. Paikallistettuaan vastustajansa Lirdo astui miekka kädessään tämän näkyville. Hän tiesi Djugun kunnian mieheksi. Djugu hyökkäsi miekkansa kanssa. Pistoolinsa Djugu jätti koteloon.
Lirdo ja Djugu rakastivat samaa naista, ja siksi Lirdo miehineen oli hyökännyt Djugun linnaan.
Kerta toisensa jälkeen miehet hyökkäsivät toistensa kimppuun. Vielä tunnin kumpikin taisteli yhä haavoista välittämättä.
Yhtäkkiä Djugu putosi hengettömänä maahan. Lirdo tuijotti inhontunteen vallassa aseenkantajaansa. Pojanketale oli ampunut Djugua selkään.
Lirdo katsoi vuoroin Djugon ruumista, vuoroin poikaa. Hän ajatteli, että hänellä oli enemmän yhteistä niiden kanssa, jotka pelasivat hänen kanssaan samoilla säännöillä kuin niiden kanssa, jotka olivat hänen puolellaan.
Atlantistakin mahtavampi
Olet ehkä kuullut Hyperborean sivilisaatiosta, joka saavutti mahtavat tiedot salatuissa opeissa. Sen jälkeen tulivat Atlantiksen ja Lemurian sivilisaatiot, jotka loistivat mahdissa ja tietämyksessä. Nämä kolme eivät kuitenkaan vedä vertoja Lännen sivilisaatiolle, joka tuli näiden jälkeen.
Lännen oppineet valjastivat palvelukseensa aineen perusosasiin kätketyn energian ja käyttivät tuota energiaa salattuihin tarkoituksiinsa. He selvittivät kuinka kuhunkin kasviin ja eläimeen on kätketty tieto tämän rakenteesta ja loivat tuon tiedon perusteella useista eläin- ja kasvilajeista hirvittäviä sekasikiöitä.
Lännen sivilisaatio hallitsi koko maailmaa, ja salattujen oppiensa avulla he valjastivat kaikki kansat valmistamaan käyttöesineitä itselleen.
Nämä ovat vain esimerkkejä Lännen sivilisaation mahdista, jolle sen edeltäjät eivät pärjää.
Boj
''Palvojani ovat kovakalloisia tampioita'', Evhaj kirosi. ''Palvovat minua sokeasti, vaikka tekisin mitä.''
''Ihminen on itsekäs'', vastasi Anataas. ''Anna minun koetella palvojaasi Bojia, niin hän tulee järkiinsä.''
Anataas lähetti tulipalon tuhoamaan Bojin omaisuuden ja hirmumyrskyn tappamaan hänen perheensä. Kaiken tämän hän naamioi Evhajin tekosiksi. Omaisuuden ja perheen menetyksestä huolimatta Boj palvoi Evhajia.
Seuraavaksi Anataas lähetti paiseita ja syyliä runtelemaan Bojia. Vaikka Bojin keho oli runneltu, yhä vain hän ylisti Evhajia.
''Katso nyt, hän ei tullut järkiinsä'', Evhaj sanoi Anataasille. ''Vaikka hän luulee minun raunioittaneen itsensä, yhä hän palvoo minua.''
Anataas vastasi: ''Odotas vain. Seuraavaksi lähetän hänen riesakseen vitsauksista suurimman, teologisen väittelyn.''
Tulkitsija
Mervi ei uskonut Jumalan olemassaoloon. Tai kyllähän hän itse väitti uskovansa Jumalaan, mutta hän tulkitsi uskonnon niin symbolisesti, etteivät hänen uskomuksensa viitanneet mihinkään konkreettiseen jumalolentoon. Jumala symbolisoi hänelle suurta tuntematonta, sitä että ihminen ei ymmärrä kaikkeutta. Jeesuksen sovitustyö ristinkuolemineen oli hänelle symboli sille, että ihmisen tuli olla armollinen kanssaihmisilleen, ja pyhä henki symbolisoi hänelle uskonnollisten tunteiden jakamista muiden kanssa. Ehtoollisellekin Mervi osallistui viikoittain, mutta hän tulkitsi sen symbolisoivan ihmisen anteeksiantoa itselleen.
Eräänä päivänä taivaat aukesivat, ja enkelit laskeutuivat alas soittamaan tuomiopäivän pasuunoitaan. Hirmumyrskyt ja tornadot runtelivat Maapalloa, ja hyökyaallot tuhosivat kaupunkeja.
''Tämä symbolisoi ihmisen voittoa omista alhaisista vieteistään'', Mervi ajatteli.
Kalmanmaa
Hobitit Lorri ja Mippi olivat ylittämässä Kalmanmaata. He olivat viemässä mahtirannerengasta Kalmanmaan toisella puolella sijaitsevaan tulijärveen. Kalmanmaa vilisi örkkipartioita, joilta hobittien piti piileskellä. He juoksivat kitukasvuisen pensaan takaa seuraavan kitukasvuisen pensaan taakse aina kun örkkipartioiden silmä vältti.
Erään pensaan takana Lorri sanoi: ''Kuule Mippi, multa meinaa tulla paskat housuun. Pitää pysähtyä hetkeksi, että saan tehtyä tarpeeni.''
Ähisten Lorri veti housut nilkkoihin ja alkoi vääntää torttua. Tällä kertaa uloste oli löysänpuoleista, ja sitä tuli ja tuli, valtavien ääniefektien saattelemana. Pierujen paukkeessa ripuli valui maahan Lorrin toimittaessa tarpeitaan.
Lorrin ähinä ja paskan raikaaminen kiinnittivät ohi kulkevan örkkipartion huomion, ja örkkipartio vangitsi hobittimme.
Sulhanen
Pääsen vihdoin puristelemaan Krystanan isoja tissejä. Läpi hääjuhlallisuuksien himoitsin niitä, kun olin nähnyt hänen runsaan povensa hänen häämekkonsa läpi. Nännipihat ovat suuret ja tummat, juuri sellaiset mistä pidän.
Valtakuntamme liittoutuivat ihan äskettäin, ja liiton sitovuuden varmistamiseksi minun, oman valtakuntani kruununprinssin, ja Krystanan, oman valtakuntansa prinsessan, piti mennä naimisiin. Onneksi Krystana osoittauti mitä viehättävimmäksi neidoksi.
Katson Krystanan häpyä. Pillunkarvat ovat kokonaan ajellut, kuten hänen valtakunnassaan on tapana. Häpyhuulet ovat ulkonevat ja näyttävät kutsuvilta. Oma miehuuteni on jo noussut loistoonsa.
Kun työnnyn Krystanan sisään, näen kyyneleet hänen silmissään. Hänen silmänsä olisivat kauniit, jos ne eivät olisi niin surumieliset. Hänelle tämä on pakkoavioliitto.
Luvattu maa
Pefak eli aavikolla. Toimeentulo oli niukkaa. Usein hänen kansansa näki nälkää.
Kerran Pefak näki unessa kristallikaupungin ja kuuli äänen: ''Olen uusi jumalasi Kora. Näet kristallikaupungin. Se sijaitsee viljavine peltoineen kolmen vuoren ympäröimässä laaksossa. Kansasi voi asettua sinne. Kulkekaa kolme kesää ja kolme talvea itään, niin löydätte sen.''
Pefak puhui väkevästi kansalleen ja kertoi näystä. Kansa valitsi hänet johtajakseen ja lupasi seurata häntä.
Niin kansa taivalsi kolme kesää ja kolme talvea itään. He kulkivat läpi viidakoiden, metsien sekä autiomaiden ja saapuivat kolmen vuoren ympäröimään laaksoon.
Laakso paljastui autiomaaksi, ja autiomaan reunalla oli pieni pyhäkkö. ''Koralle, pilailijoiden jumalalle'', pyhäkön oviaukon yläpuolella luki.
Limbo
Heräsin kauniilla kedolla. Oloni oli rauhallinen, mutta selittämättömän surumielinen. Näin vierelläni miehen, ja hän lausui: ''Olen Sokrates. Tervetuloa Helvettiin.''
''Helvettiin?'' ihmettelin. ''Olenko kuollut? Jos tämä on Helvetti, miksi täällä on niin rauhallista?''
''Tämä on Helvetin ensimmäinen aste, Limbo'', Sokrates vastasi. ''Täällä ei ole tuskaa, vain kaihoa. Tänne joutuvat kuoltuaan ne, jotka elivät hyveellisesti, mutta saamatta kristillistä kastetta.''
''Kastettiinhan minut vauvana'', ihmettelin.
''Ai sinä olet niitä'', Sokrates sanoi. ''Annas kun selitän. Jotta kaste olisi pätevä, sen pitää olla papin antama. On erityinen vaatimus, joka ihmisen pitää täyttää voidakseen olla pappi Jumalan silmissä. Sinut kastanut niin kutsuttu pappi oli varmaan…''
''…nainen'', tajusin.
Mikael
Yhtäkkiä huoneeseeni ilmestyi kirkkaus ja lihava, musta nainen.
''Olen arkkienkeli Mikael'', nainen esittäytyi.
''Et näytä yhtään häneltä'', protestoin.
''Ylhäältä kävi käsky'', nainen vastasi. ''Enkelit ovat vanhastaan olleet valkoisia miehiä, ja uuden asetuksen mukaan meidän täytyy ottaa monimuotoisempia hahmoja.''
''Tuo selittää sukupuolesi ja ihonvärisi'', vastasin. ''Entä lihavuus?''
''Saman käskyn mukaan meidän täytyy levittää hyväksyntää myös ylipainoisia kohtaan'', enkeli vastasi. ''Positiivinen kehonkuva, näet.''
''On minulla sinulle tehtäväkin'', enkeli jatkoi. ''Kirjoitamme Raamattua uusiksi, paremmin vastaamaan tätä aikaa. Vanhastaan naista on syytetty synnin tuomisesta maailmaan. Tehtäväsi on kirjoittaa syntiinlankemuskertomus uusiksi niin, että käärme puhuttelee Aatamia ja Eevaa yhtaikaa, ja he päättävät maistaa hedelmää yhdessä.''
Jumalan ilmoitus
Eräänä päivänä taivaalta kuului ääni: ''Olen Jumala, tai Allah, kuten minua kutsutte. Ilmoitan, että Islam on oikea uskonto, ja Isisin tulkinta Islamista on oikea. Lukekaa Koraania.'' Jokainen Maapallon asukas kuuli ilmoituksen omalla kielellään.
Aluksi syntyi kriisi. Juuri kukaan ei voinut uskoa, että Jumala on julma sadisti, joka oikeuttaa silmittömän väkivallan.
Ateistit päätyivät siihen, että kyseessä on alienien suorittama ihmiskoe. Fundamentalistikristityt uskoivat kyseessä olevan demoni, joka koettelee ihmiskuntaa. Enemmistö päätyi kuitenkin uskomaan, että kyseessä oli luonnonilmiö, ukkonen, ja se, että ääni vaikutti muodostavan sanoja, oli vain kummallinen yhteensattuma.
Yhteistä kaikille oli, että juuri kukaan ei vaihtanut uskontoaan tai maailmankatsomustaan ilmoituksen takia.
Amuletti
''Vielä yksi asia'', matematiikan väitöskirjani ohjaaja sanoi, kun olin poistumassa hänen luotaan. ''Tässä on kabbalistinen amuletti. Tein sen sinulle. Pidä sitä aina kaulassasi.''
Sain pienen kaulapussin, jonka sisällä oli täynnä maagisia symboleja oleva paperinpala. Enkelien nimet tunnistin, samoin heprealaiset kirjaimet alef ja beth joukko-opin kurssilta. Suuri osa symboleista oli minulle tuntemattomia.
''Se suojelee sinua hallinnollisilta nakeilta.''
Kun yliopiston hallintohenkilökuntaa oli vähennetty säästösyistä, jatko-opiskelijat olivat saaneet osa-aikaisia hallinnollisia tehtäviä, kuten matemaatisen yhdistyksen sihteerintoimia ja tutkijakoulun jäsenrekisterin ylläpitämistä.
''Voit nyt keskittyä väitöskirjasi tekemiseen täysipäiväisesti.''
* * *
Pidin amulettia aina kaulassani. Opiskelijatoverini saivat hallinnollisia nakkeja, mutta minä olin koko jatko-opiskeluaikani turvassa niiltä.
Golem
''Magian suhde uskontoon on sama kuin teknologian suhde tieteeseen'', rabbi Judah julisti. ''Otetaan esimerkiksi mikroaallot. Eihän kukaan muuten uskoisi, että ympärillämme on jotain näkymättömiä mikroaaltoja, mutta kun niiden avulla saadaan tehtyä mikroaaltouuni, niin johan se todistaa mikroaaltojen puolesta.''
''Samoin Maan pyöreyden todistaa se, että lentokoneiden reitit voidaan Maan pyöreys -teorian avulla suunnitella tehokkaiksi. Sekin on eräänlaista teknologiaa.''
''Jumalan olemassaolon todistaa se, että Kabbala toimii. Kymmenen sefirothin teoria puhuu Jumalan luonnosta, mutta sen avulla voidaan myös tehdä kabbalistista magiaa.''
Rabbi Judah mumisi jotain ja piirsi tikulla heprealaisia kirjaimia edessään olevaan mutakasaan. Mutakasa muotoutui itsestään ihmishahmoksi. Ihmishahmo nousi pystyyn ja kumarsi Judahille.
Palvelusmies
Preto odotti vuoroaan kidutuskammiossa. Hänellä ei ollut ollut varaa maksaa verojaan, ja hän joutuisi kuittaamaan ne työpalvelulla, keisarin haaremin palvelusmiehenä.
Preto mietti, että hän olisi kokonainen mies vielä viiden minuutin ajan, ehkä kymmenen, jos hän olisi onnekas. Panot oli kuitenkin pantu tämän elämän osalta. Lohikäärmeen valtakunnan lääkärit olivat onneksi taitavia, ja hän ei kuolisi peniksenpoistoon, kuten joissain barbaarimaissa tapahtui. Loppuelämänsä hän olisi kuitenkin aseksuaalinen olento.
Pyöveli viittasi Pretolle. Preto nousi pölkyn viereen ja asetti peniksensä sekä kiveksensä pölkylle. Häntä inhotti tehdä yhteistyötä, mutta vaihtoehtona oli, että pyöveli olisi tehnyt saman voimakeinoin. Pyöveli nosti kirveensä ja iski. Kipu täytti Preton mielen.
Saatana
Saatana marssi Pride-kulkueen kärjessä. Saatanan oli käynyt homoja sääliksi, ja hän oli järjestänyt homojen oikeuksia ajavan liikkeen länsimaidenlaajuisesti.
Jumala oli tarkoittanut seksin miehen ja naisen väliseksi. Luodessaan seksin Jumalalle ei ollut tullut mieleenkään, että kaksi miestä tai naista voisi harrastaa sitä. Kun ihmiset olivat kuitenkin harrastaneet homoseksiä, Jumala oli säätänyt sen synniksi. Saatana ajatteli, että Jumala usein fiksoitui omiin suunnitelmiinsa, ja Saatana joutui pitämään ihmisen puolta sellaisissa tilanteissa.
Saatana näki edessään kaksi miestä, joilla oli kätkettynä laukkuihinsa kyynelkaasupulloja. Lukiessaan miesten ajatukset Saatana sai selville, että miehet aikoivat tehdä Jumalan työtä, iskun kulkueeseen. Niinpä Saatana vietteli läheisen poliisipartion tarkastamaan miesten laukut.
Maanviljelyksen jumala
Pokil oli Sinatin temppelissä tekemässä risteytyskokeita. Hän oli risteyttänyt sinisiä ja punaisia plomkukkia ja saanut violetteja plomkukkia. Annettaessa violettien plomkukkien tuottaa jälkeläisiä, neljännes jälkeläisistä oli sinisiä, neljännes punaisia ja puolet violetteja. Pokil ajatteli, että tämä oli merkittävä löytö.
Kymmenen sukupolvea aiemmin Sinatin temppelissä oltiin palvottu Sinatia maanviljelyksen jumalana. Vähitellen oltiin huomattu, että tutkimustieto edesautoi maanviljelystä enemmän kuin Sinatille annetut uhrilahjat. Temppeli oli muuttunut palvontapaikasta tutkimuslaitokseksi. Aluksi tutkimusta oltiin pidetty uutena palvontamuotona, ja uskonnollinen painolasti oli karissut vähitellen. Sinatin nimikin tarkoitti nykyään maanviljelyksen tutkimusta.
Pokil dokumentoi tutkimustuloksensa kirjakääröön, jonka hän sijoitti vanhan Sinatin patsaan jalkojen juureen. Sen verran perinteistä pidettiin kiinni.
Pääsiäisnoitatyttö Drusilla
Oli pääsiäisnoitatyttö Drusillan kymmenvuotissyntymäpäivä. Hänen äitinsä, pääsiäisnoita Drusinella oli luvannut, että kun Drusilla olisi kymmenvuotias, hän ottaisi Drusillan pääsiäisenä mukaansa pääsiäisnoitapitoihin Kyöpelinvuorelle. Drusillaa oli innostunut. Pääsiäisen oli alle kaksi kuukautta. Pitoihin lennettäisiin luudilla, ja Drusilla osasikin jo lentää luudalla. Harjoitusmatkoilla hän pysyi jo äitinsä vauhdissa.
Äiti tuli puhumaan Drusillalle: ''On yksi juttu, joka pitää tehdä ennen kuin pääset Kyöpelinvuorelle. Sinun täytyy luvata sielusi Saatanalle.''
Drusilla säikähti. Hän tiesi, että Saatana oli pahuuden ruhtinas, ja hän oli tottunut ajattelemaan, että hän ja hänen äitinsä olivat kilttejä pääsiäisnoitia.
''Kaikki noidat ovat luvanneet sielunsa Saatanalle'', äiti jatkoi. ''Minäkin tein niin, kun olin ikäisesi.''
Seivästys
Hejak katseli, kuinka hänen vaimonsa makasi alasti kaltevalla alustalla. Milli milliltä vaimo valui alaspäin. Vaimon pilluun oli työnnetty terävä seiväs, ja vaimon valuessa alaspäin seiväs lävistäisi ensin hänen kohtunsa, sitten hänen sisäelimensä ja lopulta vaimo kuolisi seipään lävistäessä keuhkot. Siihen kuitenkin kuluisi päiviä.
Hejakin vaimo oli pettänyt Hejakia heidän vartijaorjansa kanssa. Kun Hejak oli saanut tietää siitä, hän oli välittömästi ottanut yhteyttä viranomaisiin. Lohikäärmeen valtakunnan lakien mukaan rangaistus uskottomuudesta oli hidas seivästys pillun kautta. Orja oli nyljetty elävältä.
Hejak katseli, kuinka vaimon kädet vääntelehtivät hitaasti sidottuina vaimon kaulaan kiinnitettyyn tankoon. Jalat etsivät turhaan tukea, ja alas seivästä valui pillusta verinoro.
Taikapiparit
Pastori Matilainen luki netistä teologista keskustelua. Siinä väiteltiin siitä, minkä ikäisille lapille voi tarjoilla ehtoollista. Ne, jotka halusivat pikkulapset pois ehtoolliselta argumentoivat, että ehtoolliseta on hyötyä vain, jos ihminen ymmärtää ehtoollisen merkityksen. Ne, jotka puolustivat ehtoollisen tarjoilemista myös pikkulapsille vetosivat Jeesuksn sanoneen: ''Antakaa lasten tulla tyköni, sillä heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.'' Keskustelu oli oppinutta. Siinä vedottiin, paitsi Raamattuun, myös Lutherin kirjoituksiin ja alkukirkon käytäntöihin sekä keskusteltiin ehtoollisen jakamisesta lapsille eri kirkkokunnissa.
Matilainen puisteli päätään ja sulki koneensa. Oman seurakuntansa ehtoollisella hän tarjoili taikapipareita. Joka söi sellaisen sai varman taivaspaikan kuoltuaan ihan riippumatta siitä, oliko ymmärtänyt, mistä ehtoollisessa on kyse.
He eivät tiedä, mitä he tekevät
Kerran Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, valitsi Hakaniemestä pultsarin. Hän kertoi pultsarille olevansa Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, ja että hän oli ottanut pultsarin adoptoiduksi pojakseen.
Pultsari meni Kallion kirkkoon, jossa oli menossa jumalanpalvelus. Kolmen promillen humalassa hän julisti olevansa jumalan adoptoitu poika, ja että kristinuskon Jumalaa ei ole olemassa, on vain Kafil. Poliisi tuli pidättämään pultsarin, ja tätä syytettiin uskonrauhan rikkomisesta. Syyntakeettomana hänet kuitenkin jätettiin tuomitsematta ja passitettiin mielisairaalaan.
Kafililla ei ollut tapana puuttua maailman kulkuun. Tällä kertaa hän oli tehnyt poikkeuksen, ja totuus oli ollut tarjolla ihmisille. Kafil huvittui ajatellessaan, että saadakseen tietää totuuden ihmisten olisi vain tarvinnut uskoa pultsaria.
Lunastus
Jumala: Olen miettinyt asioita. Olen päättänyt, että ihmiset saavat syntinsä anteeksi.
Jeesus: Hieno homma. Sen kun annat kaikille synnit anteeksi. Kaikkivaltiaanahan pystyt siihen.
Jumala: Ei kun tahdon myös pitää kiinni periaatteesta, että synneistä joutuu maksamaan.
Jeesus: Hetkinen. Äskenhän sanoit, että haluat antaa ihmisille synnit anteeksi. Etkö nyt yritä sekä syödä kakun että säästää sen?
Jumala: Minulla on suunnitelma. Sinä synnyt ihmiseksi ja kärsit kidutuskuoleman. Kärsimyksesi lunastaa kaikki ihmisten synnit, niin menneet kuin tulevatkin.
Jeesus: Mitä järkeä tuossa on? Eikö olisi helpompi antaa synnit tuosta vain anteeksi ilman mitään kidutuksia?
Jumala: No kun… ööh…
Jeesus: Olkoon. Tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun.
Ramadan
Ahmed istui työpaikkansa taukohuoneessa yksin. Nälkä kurni hänen vatsassaan. Ahmed ajatteli vesi kielellä rapeita kalapuikkoja ja herkullista perunamuusia, joita hänen työtoverinsa olivat menneet syömään. Ahmed oli muslimi ja oli ramadan, joten Ahmed ei voinut syödä ennen auringonlaskua.
Ahmed ajatteli kauhulla iltapäivää, jonka hän joutuisi olemaan töissä. Nälkä vain kasvaisi koko ajan, ja nälän heikentämänä työssä alkaisi tulla virheitä. Parina edellisenä päivänä hänen pomonsa olikin huomauttanut hänelle huonosta hitsausjäljestä iltapäivällä.
* * *
Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, katsoi Ahmedia. Kafil ajatteli huvittuneena, kuinka turhaa Ahmedin kärsimys oli. Eihän Kafil vaatinut keneltäkään mitään, hän pelkästään tarkkaili ihmisiä. Allah vaatimuksineen oli vain ihmisten itsensä keksimä kuvitelma.
Mittään wikkaa?
Noita Mielikki oli herännyt sadan vuoden unestaan ja saanut selville, että eräällä kalliolla kokoontui täydenkuun aikaan noitia. Hän meni paikalle tutustumaan virkasisariinsa.
''Oletteko noitia?'' Mielikki kysyi.
''Niin voisi sanoa'', eräs kalliollaolija sanoi. ''olemme eklektisiä wiccoja. Teemme parhaillaan loitsua, että Siiri selviäisi algebrankokeestaan.''
Mielikki katsoi, kun wiccat tekivät loitsua, joka huipentui siihen, kun Siiri joi viinimarjamehua pikarista.
''Muuten hyvä, mutta eihän tuolla ole tehoa'', Mielikki kommentoi.
''Kyllä se toimii, kun siihen uskoo'', Siiri vakuutti.
''Oikeat loitsut toimivat, uskoi niihin tai ei'', Mielikki vastasi. Hän otti jauhetta vyöllään olevasta pussista ja heitti jauheen Siirin päälle. Siinä samassa algebran kaavat täyttivät Siirin mielen.
Suuri ja mahtava kommunismin peikko
Olipa kerran metsä ja metsällä omistaja. Metsässä asui myös nälkäinen, pelätty peikko nimeltä Kommunismi.
Eräänä päivänä metsänomistaja palkkasi halonhakkaajan kaatamaan metsästä puita ja tekemään niistä halkoja. Omistaja maksoi halonhakkaajalle nälkäpalkkaa ja myi halot hyvällä voitolla.
Halonhakkaaja kuitenkin ystävystyi metsässä Kommunismin kanssa. Halonhakkaaja uhkasikin metsänomistajaa, että jos tämä ei maksa halonhakkaajalle reilua palkkaa, Kommunismi tulee ja syö metsänomistajan. Uhkaus tepsi, koska oli tunnettua, että Kommunismi tykkää syödä rikkaita metsänomistajia, ja niin halonhakkaaja sai reilun korvauksen työstään.
Eräänä päivänä Kommunismi kuitenkin tuli niin nälkäiseksi, että se söi itsensä. Kun uutinen Kommunismin poismenosta levisi, metsänomistaja pystyi taas maksamaan halonhakkaajalle nälkäpalkkaa. Sen pituinen se.
Rikas perinne
''Pidän hindulaisuudesta, koska hinduilla on niin rikas perinne'', Risto julisti. ''Satoja ellei tuhansia jumalia, ja perinne on jatkunut katkeamatta tuhansia vuosia. Kirjallisia lähteitä on aina Veda-kirjoista lähtien. Hindujen elämänasenne on henkinen, ja materialismin hapattamilla länsimailla olisi oppimista siitä.''
Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, kuunteli purkausta huvittuneena. Kafilia huvitti, että tuhansien vuosien rikas perinne oli rakentunut hindujumalien ympärille, joista yksikään ei edes ollut olemassa.
Kafilin mielestä ihmiset saivat olla niin materialistisia tai henkisiä kuin halusivat. Kafil kuitenkin huvittui ajatellessaan, että muodostaessaan henkisiä maailmankuvia ihmiset postuloivat jumalia, joita ei ollut olemassa. Kafil mietti, että milloinkahan ihmiset oppivat muodostamaan henkisen maailmankuvan ilman valheen painolastia.
Vetten päällä
Kerran eräs Evhajin palvoja oli veneensä kanssa myrskyssä ja epäili pääseekö koskaan rantaan. Evhaj päätti auttaa, ja hän käveli vetten päällä miestä kohti. Kun palvoja tunnisti Evhajin, Evhaj sanoi: ''Kävele tänne''.
Mies nosti jalkansa laidan yli ja kokeili, kantaako vesi hänen jalkansa. Kun se tuntui tukevalta, hän astui veneestä ja lähti kävelemään kohti Evhajia. Joka askeleella hän kokeili tarkkaan veden kantokykyä, ja hänen mielessään oli epäilys sitä kohtaan. Evhaj oli tyytyväinen, koska uskomuksiin kannattaa aina suhtautua skeptisesti.
Sitten mies vakuuttui veden kantokyvystä ja käveli rohkeasti kohti Evhajia. Tällöin Evhaj antoi miehen hukkua. Kannattaa aina säilyttää epäilyksen siemen eikä uskoa sokeasti.
Hitler ja Stalin kilpasilla
Hitler: Minä olen maailman pahin mies! Buahahahahaaa!
Stalin: Kuule Aatu, sä olet ihan vaan pikkutekijä. Maailman pahin mies olen minä.
Hitler: Minä olen pahempi kuin sinä!
Stalin: Ei kun minä olen paljon pahempi kuin sinä!
Hitler: Entä jos ratkaistaisiin asia katsomalla, mitä kumpikin on tehnyt. Minulla oli keskitysleirejä ja tuhoamisleirejä.
Stalin: Oli minullakin gulageja.
Hitler: Minäpä pidin kokonaista kansakuntaa sotilaallisen kurin alla enkä sallinut poikkeamia normista.
Stalin: Minä pidin useaa kansakuntaa poliittisen sorron alla, enkä sallinut toisinajattelua.
Hitler: Minä tapoin 15 miljoonaa ihmistä.
Stalin: Minäpä tapoin 20 miljoonaa ihmistä.
Hitler: Minun tappamistanipa 6 miljoonaa oli juutalaisia.
Stalin: Ok, sinä voitit.
Ruotsinkielinen helluntaiseurakunta
Opiskeluaikanani etsin uskonnollista kotiani ja kävin eri seurakuntien tilaisuuksissa. Kerran kävin tilaisuudessa, jonka ruotsinkielinen helluntaiseurakunta järjesti suomenkielisille.
Tilaisuus koostui puheista. Puheissa tietysti ylistettiin Jumalaa, mutta niissä myös advokoitiin konservatiivisia arvoja, kuten homojen eheytymistä ja avioliiton pyhyyttä. Yllättävää oli, että kaikissa puheissa advokoitiin myös ruotsinkielen aseman parantamista.
Kokouksen viimeinen puhuja levitti kätensä, katsoi ylös ja rukoili: ''Herra, vuodata meille armonlahjojasi!''
En enää hallinnut itseäni. Kuin noiduttuna nousin seisomaan, levitin käteni, katsoin ylöspäin, ja sanat virtasivat suustani: ''Jag heter Risto. Jag är tjugo år gammal. Jag studerar vid universitet…'' Tämä oli käsittämätöntä, koska olin unohtanut kouluruotsin. Ympärilläni muut kuulijat tekivät kuten minä.
Automobiili
''Sinä kuolet, kun automobiili, jonka kyydissä olet, suistuu tieltä'', povaajaeukko sanoi Urholle. Urho ilahtui ennustuksesta, vaikka tieteellisenä kommunistina hänen ei olisi pitänyt uskoa moisiin hömpötyksiin. Elettiin 1920-lukua, ja automobiilit olivat harvinaisuuksia, joten Urho ajatteli elävänsä vaikka kuinka pitkään, kunhan ei jalallaan astu automobiiliin.
Vähän tapauksen jälkeen Urholla todettiin tuberkuloosi, ja hän joutui parantolaan. Urhon tila heikkeni nopeasti, mutta Urho pysyi tyynenä. Hän tiesi, ettei hän kuolisi tuberkuloosiin. Urho kävi lähellä kuolemaa, mutta koki ihmeparantumisen. Lääkäritkin totesivat Urhon terveeksi.
Viisi vuotta paranemisen jälkeen Lapuan liikkeen miehet kaappasivat Urhon ja lähtivät muiluttamaan häntä automobiililla itärajalle. Automobiili suistui ojaan, ja kaikki kyydissäolijat kuolivat.
Terve uskonto
Lopulta Maailmanhallitus kyllästyi Jehovan todistajiin, skientologeihin ja Hare Krishnoihin, joiden oppijärjestelmät vahingoittivat kannattajiensa mieliä. Uskonnoilla oli kuitenkin hyötynsä. Terveemmät uskonnot toivat turvallisuuden tunnetta ja toivoa kannattajilleen. Niinpä maailman johtavat psykologit laitettiin suunnittelemaan maksimaalisesti tervettä uskontoa.
Psykologit saivatkin kehitettyä uskon Luaan, turvalliseen isä-jumalaan, joka ohjaili ihmisten elämää. Kuoltuaan kaikki pääsisivät paratiisiin, ja vaikka Lua vaatikin kannattajiltaan moraalista käytöstä, hän ei rankaissut töppäyksistä. Lualle kohdistetut rukouskaavatkin olivat laadittu psykologinen preppaus silmälläpitäen niin, että rukouksen lausujan elämänhallinta vahvistui.
Luaismin kannatus kasvoi silmissä, kun Maailmanhallitus mainosti sitä.
Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, katsoi tilannetta huvittuneena. Taas kerran ihmiset uskoivat jumalolentoon, jota ei edes ollut olemassa.