C.S. Lewis: That Hideous Strength

That Hideous Strength on kolmas osa Ransom-trilogiassa, jonka kaksi edellistä osaa ovat Out of the Silent Planet ja Perelandra. Nämä edeltävät osat on on käännetty suomeksi nimillä Äänetön planeetta ja Matka Venukseen. That Hideous Strength:iä ei ole suomennettu sellaisenaan, mutta siitä on käännetty lyhennelmä nimellä Piinattu planeetta. Suosittelen kuitenkin pelkästään pitkää alkukielistä versiota, sillä lyhennelmä on aika sekava. Kirja on julkaistu alunperin vuonna 1945.

Yleensä tieteiskirjan maailma on joko "periaatteessa mahdollinen", toisin sanoen uskottavaa spekulaatiota erilaisista todellisuuden mahdollisuuksista, tai sitten kulissi tarinalle, jonka pääansiot ovat muualla kuin tieteismaailman esittelyssä. Kuitenkin on olemassa kolmaskin mahdollisuus, joka johtaa usein hyvin mielenkiintoisiin tarinoihin. Näissä maailma tai maailmankaikkeus on rakennettu jonkun ideologian mukaisesti, ja tällaisen kirjan mielenkiinto ei perustu niinkään maailman uskottavuuteen, vaan siihen, että maailman välityksellä lukija pääsee tarkastelemaan sitä ideologiaa, johon maailma perustuu. That Hideous Strength:in maailma kuuluu tähän kolmanteen kategoriaan, ja se on vahvasti kristillishenkinen.

Trilogian kahdessa ensimmäisessä osassa on seikkailtu avaruudessa ja saatu kuvailtua maailmankaikkeuden rakenne. Älylliset olennot muodostavat eräänlaisen valtahierarkian, jossa alimmalla tasolla ovat planeetoilla asuvat oliot, ja näiden yläpuolella on erilaisia hyväntahtoisia henkiolioita, mm. kutankin planeettaa hallitseva henkiolento, kunnes päästään lopulta hierarkian huipulle, jossa on Maleldil, Jumala. Lähes kaikkialla eletään onnellisina ylempien hellässä komennossa, lukuunottamatta Maapalloa, jota hallitseva henkiolento on paha. Trilogian aiemmissa osissa on asetettu kristinopin pääkohtia, kuten syntiinlankeemuskertomus, osaksi tätä kosmista asetelmaa.

That Hideous Strenght:issä ollaan Maapallolla, aikana toisen maailmansodan jälkeen. Kirjassa tiedemiehet perustavat yhdessä Maapalloa hallitsevien pahojen henkiolentojen kanssa NICE-nimisen tutkimuslaitoksen, jonka tarkoitus on alistaa ihmiset tieteellisen (siis totalitaristisen) hallinnon alaisuuteen. NICE:ä vastaan taistelee trilogian kahden ensimmäisen osan päähenkilö, tohtori Ransom, joka on avaruusmatkoillaan liittoutunut muiden planeettojen hyvien henkiolentojen kanssa. Kamppailussa oleellinen osa on muunmuassa puhuvalla, ruumiistaan irtileikatulla päällä, enneunilla, haudastaan ylösnousseella Merlinillä ja eri planeettojen henkiolennoilla, joiden ominaispiirteet muistuttavat epäilyttävästi planeettojen rooleja roomalaisessa mytologiassa.

Kirjassa olisi siis ainekset vaikka minkälaiseen soppaan, mutta se onnistuu olemaan syvällinen ja pohdiskeleva romaani. Kirjassa on nimittäin monia mielenkiintoisia, erilaisia maailmankatsomuksia edustavia ihmishahmoja, joiden suhdetta romaanin kosmiseen asetelmaan Lewis pohtii hyvinkin yksityiskohtaisesti. Kirjan maailma on rakentunut kosmisen hyvän ja pahan välisen taistelun varaan, eikä yksittäinen ihminen oikein voi tuollaisessa tilanteessa pysytellä neutraalina.

Tällainen asetelma on tietysti melko mustavalkoinen, ja kirjoittaja tuntuukin jakavan maailmankatsomukset niihin, jotka sopivat yhteen kosmisen hyvän kanssa, ja niihin, jotka eivät sovi, ja jotka ovat näin ollen pahoja. Tämän nimenomaisen romaanin tapauksessa en kuitenkaan osaa pitää jakoa hyviin ja pahoihin kirjan heikkoutena. Hyvän ja pahan erottelu ei ole yksinkertaistavaa syyttelyä, vaan olennainen osa kirjan tieteismaailmaa.

That Hideous Strengthin päähenkilöt ovat pariskunta Mark ja Jane Studdock. Mark on sosiologi, yhteiskunnallinen pyrkyri, joka pestautuu NICE:een tutkijaksi tuntematta instituutin todellisia päämääriä. Kirjassa kuvaillaan sitä, kuinka NICE yrittää korruptoida Markia maapallon pahojen henkiolentojen kätyriksi. Mark kohoaa NICE:n hierarkiassa ja näkee, millaisia käsityksiä kullakin tasolla työntekijöillä on NICE:n toiminnasta ja päämääristä. Nämä ovat parhaillaan hyvin makaaberejä, kuten kuvitelma, jonka mukaan Maapallo olisi tarkoitus puhdistaa orgaanisesta elämästä.

Jane on puolestaan onneton aviovaimo. Hän ajautuu Ransomin porukkaan, jossa hänelle selviää, kuinka virheellinen hänen moderni maallinen, tasa-arvoa korostava maailmankatsomuksensa on.

Kirjan ihmiskuva on mielenkiintoinen sekoitus konservatiivisuutta, psykologista uskottavuutta ja karikatyyriä. Konservatiivisen hengen mukaisesti ihmiset pysyvät hyvinä kun he alistuvat oikeiden auktoriteettien valtaan eivätkä ota liikaa vaikutteita tuon ajan moderneista yhteiskunnallisista ideologioista tai muista filosofioista. Muunmuassa ideaalinen miehen ja naisen välinen suhde on esitetty kirjassa hyvin patriarkaalisena.

Toisaalta kuvaukset ihmisten, erityisesti päähenkilöiden, ajatusprosesesseista ja pohdinnoista ovat mielestäni hyvin eläviä ja uskottavia. Niissä erilaiset omaksutut aatteet yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla tunteisiin ja vaistonvaraisiin reaktioihin. Taistelu hyvän ja pahan välillä tapahtuu, paitsi konkreettisella tasolla, myös taisteluna päähenkilöiden mielten sisällä.

Karikatyyriä puolestaan edustavat monet NICE:n johtoportaan tiedemiehistä, joiden persoonallisuus näyttää rakentuneen kullakin yhden eksentrisen luonteenpiirteen varaan.

Pidän kirjan erityisenä ansiona sitä, että se onnistuu nivomaan yhteen järkeväksi kokonaisuudeksi tieteismaailman, konservatiivisen kristillisen maailmankuvan, ja erilaisten ihmisten ja ideologioiden suhteen kahteen edelliseen. Siinä sivussa kirjasta löytyy mielenkiintoisia pohdintoja mitä erilaisimmista asioista, kuten karhujen tavasta hahmottaa todellisuus, hyvästä ja pahasta kuningas Arthurin Britanniassa ja siitä kuinka 1940-luvun tiedemiesten mentaliteetti eroaa 1800-luvun positivisteista.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License