Boa

''Pelataan isän petankkipalloilla'', 10-vuotias Justus sanoi.

''Joo!'' 5-vuotias Kaius vastasi.

Itse asiassa Justusta ja Kaiusta oli ankarasti kielletty koskemasta isän petankkipalloihin, koska ne olivat kalliita. Virallisia kilpailupalloja, niinkuin isä sanoi. Isä ja äiti olivat kuitenkin lähteneet konserttiin, joten he eivät olleet näkemässä. Ensimmäistä kertaa Justus oli muutaman tunnin vastuussa Kaiuksesta.

Pojat ottivat petankkipallot kaapista ja menivät pihalle. ''Tuolla Kuopassa muuten asuu käärme'', Justus sanoi. Kuoppa oli laitettua pihaa reunustava alue, joka oli kasvillisuuden peitossa. Se oli laitettua pihaa alempana, joten sitä kutsuttiin Kuopaksi. Kuopan toisella puolen oli hiekkatie.

''Hui!'' Kaius sanoi Justuksen käärmejutulle. ''Ei kai. Onko Suomessa muka käärmeitä?''

''Joo on Suomessa'', Justus sanoi. ''Kuopassakin on! Se on ainakin kymmenen metriä pitkä boakäärme.''

Kaius oli kauhuissaan.

Justus jatkoi: ''Se on kuristajakäärme. Jos ihminen menee Kuoppaan, se käärme kietoutuu ihmisen kaulan ympäri ja kuristaa ihmisen kuoliaaksi. Näin se kiemurtelee.''

Justus näytti käärmeen kiemurtelua käsillään, ja Kaius oli jo peloissaan lähdössä sisälle. Justus naureskeli mielessään, kuinka helppoa Kaiusta oli huijata.

''Pihalla voi kuitenkin olla'', Justus sanoi. ''Se käärme ei tule pois Kuopasta.''

Kaius päätti pysyä pihalla, mutta heitti kuitenkin pelokkaita katseita Kuoppaan.

Petankkipeli alkoi. Pojat heittelivät palloja. Justus pystyi sihtaamaan sen verran kun petankkipalloja nyt nurmikolla pystyi sihtaamaan. (Lukijalle kerrottakoon, että petankkia on parempi pelata hiekalla kuin nurmikoilla.) Kaiukselta sen sijaan pallot lentelivät miten sattuu. Metallipallot olivat liian raskaita viisivuotiaalle.

Sitten Kaiuksen heittämä pallo vieri Kuoppaan.

''Minä käyn hakemassa sen'', Justus sanoi.

''Mut siellä on se käärme'', Kaius varoitti.

''Kyllä isoveljet voi mennä sinne'', Justus sanoi ja alkoi laskeutua kuopan reunaa.

Kaius katseli kauhuissaan.

Väistellen nokkosia Justus etsi palloa kasvillisuuden seasta, kun hän näki jotain liiketta heinikossa. Justus ajatteli, että siellä oli rotta, ja jatkoi etsimistä. Yhtäkkiä Justus tajusi tuijottavansa silmästä silmään valtavaa käärmettä.

Justus panikoi ja alkoi kiivetä kuopan reunaa ylös, mutta hänen kenkänsä lipsuivat. Käärme oli hänen takanaan. Justus kiersi käärmeen ja alkoi juosta kasvillisuuden läpi kohti hiekkatietä. Hänestä tuntui, että käärme seurasi häntä, ja kasvillisuus hidasti hänen kulkuaan. Kengät lipsuivat ja nokkoset polttelivat. Vihdoin Justus saavutti hiekkatien. ''Huh! Onneksi se käärme ei pääse Kuopasta pois'', hän ajatteli. Hiekkatien ja pihan välissä oli myös portaat, ja Justus kiipesi niitä Kaiuksen luo.

Ajatukset risteilivät Justuksen päässä. Ei Kuopassa oikeasti pitänyt olla käärmettä. Hän oli vain pelotellut pikkuveljeään. Enemmän kuin käärme, häntä harmitti kuitenkin isän petankkipallon häviäminen. Hänellä ei ollut ollut lupaa pelata palloilla, ja isä olisi vihainen hänelle. Vaikka Kaius oli tehnyt ratkaisevan heiton, Justus oli vastuussa Kaiuksesta. Ja käärmeen takia palloa ei voisi mennä etsimään.

Justus ajatteli kuumeisesti. Sitten hän keksi: Siilithän syövät käärmeitä.

''Kohta tulee siili ja syö sen käärmeen'', Justus sanoi Kaiukselle.

''Siilit on pieniä'', Kaius sanoi. ''Ei siili pysty kymmenmetristä käärmettä syömään.''

''Se onkin kaksi metriä pitkä ja metrin korkea siili'', Justus sanoi.

''Ei niin suuria siilejä ole'', Kaius sanoi.

''On niitä yksi'', Justus sanoi. ''Siksi se ei olekaan vielä ehtinyt käydä meidän käärmettä syömässä. Sillä siilillä on aikataulu.''

''Milloin se tulee?'' Kaius kysyi.

''Kolmen minuutin päästä'', Justus vastasi.

Kaius oli edellisellä viikolla saanut lahjaksi rannekellon, ja hän ryhtyi katsomaan siitä kolmea minuuttia.

''Minuutti mennyt!''

''Kaksi minuuttia mennyt!''

Kun aika oli kulunut, Kaius katsoi Kuoppaan ja sanoi: ''Hei, tuolla se siili on!''

Justus katsoi kanssa, ja kasvillisuuden seasta todentotta näkyi metrin korkean siilin piikit.

* * *

Isä oli lähdössä petankkia pelaamaan. Petankkipallot olivat isän silmäterä, ja hän tarkisti, että kaikki pallot olivat tallella. Kyllä, siellä ne olivat. Justus katsoi myhäillen isän lähtöä. Hän oli saanut palautettua pallot juuri ennen kuin vanhemmat olivat saapuneet konsertista. Tietäisipä isä, millaisen seikkailun yksi palloista oli käynyt läpi.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License