Avointa keskustelua

Kun me oltiin vastanaineita, niin minua jurppi, kun Heksalla oli tapana piereskellä sisällä. Se paskan haju häiritsi minua, mut en minä tiennyt, mitä asialle olisi voinut tehdä. Niin minä kirjoitin sitten naistenlehen psykologille, että mitä pitäis tehdä, kun aviomies piereskelee sisällä.

No, se psykologi kirjoitti, että asiasta kannattaa keskustella avoimesti. Sit se kirjoitti kanssa, että ruokavaliota kannattaa muuttaa, jos vaikka lihapitoinen ruoka aiheuttaa niitä pierukaasuja. Sit se kirjoitti kanssa, että kannattaa käydä lääkärissä, jos vaikka joku elimellinen vika aiheuttaa ylenmääräistä pieruneritystä.

Minä ajattelin, että eihän tällainen nuori plikka uskalla keskustella avoimesti. Minä sitten yritin kokata Heksalle kasvisruokaa, mut eihän se suostunut rehuja syömään. Sit mä kans yritin saada sen lääkäriin, mut eihän se suostunu menemään.

Niin minä sitten lopulta ajattelin, että kokeillaan avointa keskustelua. Minä kysyin Heksalta, että mitä mun pitäis tehdä, kun se piereskelee sisällä. Heksa vastas, että silloin mun kannattais avata tuuletusikkuna.

Niin minä sitten rupesinkin tekemään. Aina kun se piereskeli sisällä, niin minä avasin tuuletusikkunan. Ne pierun hajut meni tuuletusikkunasta ulos, ja sisälle tuli taas raikas ilma.

Että siitä minä opin, että avoin keskustelu kannattaa.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License