Avioliitto

Erään pienen mormonilahkon pastori oli kutsunut Karenin ja Jackin toimistoonsa. ''Olemme päättäneet laajentaa kuolleiden vihkimiskäytäntöjämme. Tähän asti olemme vain vahvistaneet eläessään naimisissa olleiden maallisia avioliittoja pyhiksi avioliitoiksi. Tästedes vihimme myös naimattomia kuolleita pyhään avioliittoon. Ensimmäiseksi pariksi olemme valinneet Taneli Antinpojan ja Birgit Hartikaisen. Tietokoneohjelmamme mukaan he ovat hyvä match. Seremonia järestetään heti. Karen ja Jack, seremoniassa te edustatte morsianta ja sulhasta.''

* * *

Taneli katsoi kartanon uutta asukasta. Kyllähän Taneli tiesi, että hänen olisi pitänyt kummitella tälle, mutta hän ei mitenkään viitsinyt piinata viatonta ihmistä.

Yhtäkkiä Tanelin viereen ilmestyi naishahmo. ''Birgit!'' Taneli tunnisti. Kun he olivat eläneet kaksisataa vuotta aiemmin, he olivat asuneet samassa kaupungissa.

''Olen nyt sinun vaimosi'', Birgit sanoi. ''Eräs pieni mormonilahko vihki meidät juuri avioliittoon, ja tulin Limbosta tänne seuraksesi. En kylläkän ymmärrä, miksei minua päästetty Taivaaseen. Ainahan minä eläessäni kamppailin hyvien asioiden puolesta.''

Oli kuin pala ektoplasmaa olisi hypännyt Tanelin spirituaaliseen kurkkuun. Eläessään Birgit oli ollut kaupungin pahansisuisin vanhapiika. Hän oli nostanut hirveän mekkalan milloin mistäkin pikkuasiasta.

''Tuossa se kartanon asukas on'', Birgit sanoi. ''Kummittele nyt sille!''

Tanelia hävetti pelotella asukasta, kun tämä oli niin joviaalikin. Taneli ei kuitenkaan uskaltanut uhmata uuden vaimonsa käskyä. Niinpä hän narisutti hiukan huoneen ovea.

''Ethän sinä raukka osaa edes kummitella'', Birgit sanoi. ''Ethän ole oppinut kahdessasadassa vuodessa mitään. Heitä vaikka tuo kukkaruukku seinään!''

Taneli tarttui arastellen kukkaruukkuun, mutta päästi otteensa siitä.

''On siinä meillä kummitus'', Birgit sanoi. ''Anna mennä, heitä se.''

''Jos pidät sitä niin tärkeänä, ehkä sinun pitäisi heittää se itse'', Taneli sanoi.

''Mitä puhetta tuo on? Sinähän se täällä kummittelet'', Birgit sanoi. ''Minä vain pidän sinulle seuraa. Näytä, että sinussa on kummitusta! Heitä se!''

Taneli nosti kukkaruukun vapisevin käsin. Se putosi lattialle ja särkyi. Kartanon asukas tuli ihmettelemään tapahtunutta.

''Saa kelvata näin aluksi'', Birgit sanoi. ''Mutta jatkossa odotan sinun suoriutuvan paremmin.''

Taneli huokasi apeana. Edes kuolema ei erottaisi häntä ja Birgitiä.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License