Alienseksiä

Sisällys:
Tanssi
Juhla-ateria
Tuoksu
Projekti
Itätuuli
Samanlaiset
Pussi
Lento
Henkilapsi
Ratsut
Kiima

Tanssi

Ravintolassa eräs naaras kiinnittää huomioni. Katson, kuinka viehkosti hänen takaruumiinsa kaareutuu, ja kuinka sirot hänen saksensa ovat. Hänen kahdeksan jalkaansa ovat ohuenohuet.

Naaraan tilaama rweigh saapuu pöytään. Ihailen, kuinka sulavasti naaras tappaa sen myrkkypiikillään ja alkaa paloitella sitä. En voi mitään, olen ihastunut. Olen kyllästynyt yhden illan suhteisiin, ehkä tämä johtaa enempään.

Menen naaraan eteen ja aloitan kosiotanssini. Wdreitä, se on kuuminta hottia. Liikun wdrei-kuviossa edestakaisin, naksuttelen saksiani ja heiluttelen takaruumistani edestakaisin. En ole fyysisesti näyttävä, mutta wdrei-tanssin hallitsen, sen tiedän. Naaras hurmaantuu liikkeistäni ja hänen aterioituaan lähdemme hänen luokseen.

* * *

Aloitamme parittelutanssin. Pidän Khiftiä, se on hänen nimensä, saksillani hellästi kiinni hänen saksistaan. Olemme vastakkain, ja katseemme kohtaavat. Khift ei ole ennen paritellut wdrein tahtiin, joten hän hapuilee askelissa. Askel vasemmalle, askel eteen, askel taakse, askel oikealle. Kuin itsestään takaruumiimme kaareutuvat, ja niiden päässä olevat myrkkypiikit kohtaavat. Tunnen myrkkyjemme sekoittuvan niiden päissä. Toistamme askelkuviota yhä nopeampaan tahtiin. Nopeasti Khift saa tanssin askelista kiinni, ja liikumme kuin yhtenä organismina. Tanssiessa kiihko sisälläni kasvaa, ja hellä otteeni hänen saksistaan vaihtuu puristukseksi. Askel vasemmalle, askel eteen, askel taakse, askel oikealle, pyörähdys, askel eteen. Tunnen, kuinka siittiöpaketti putoaa takaruumiistani lattialle.

Vedän Khiftin siittiöpaketin päälle. Jännitys sisälläni kasvaa, onnistuuko tämä? Khiftin takaruumis on siittiöpaketin päällä, ja kuuluu slurfs. Toden totta, Khift on antautunut tanssin hurmiossa ja hänen paritteluelimensä vetää siittiöpaketin hänen sisäänsä. Tunnen, kuinka hyvä olo leviää kehooni. Vielä viimeiset askeleet, ja pysähdymme.

''Kulta, se oli ihanaa'', Khift sanoo. ''Tahdon ottaa uusiksi, kunhan kehosi saa muodostettua uuden siittiöpaketin.''

Juhla-ateria

Parinhakumarkkinoilla huomaan huomattavan lihavan uroksen. Hänen rasvasta roikkuvat vatsamakkaransa saavat vaginani sykähtelemään. Hänen käsivartensa ovat pulleat ja reidet paksut. Olen poikkeuksellisen suurikokoinen naaras, joten tarvitsen lihavan uroksen. Vinkkaan uroksen luokseni. Hän tulee, koska suurikokoiset naaraat ovat halutuimpia.

Painamme kehomme toisiamme vasten, halaamme ja hyväilemme toistemme selkiä. Kuin itsestään suuni aukeaa ammolleen, ja uros työntää päänsä suuhuni. Puraisen kiihkoissani uroksen pään irti ja ja tunnen ihanien kehonesteiden valuvan huuliltani alas. Pureskelen päätä autuaana. Tunnen, kuinka uroksen kallo murskautuu hampaideni välissä. Nielaisen kaiken vatsaani. Mikä herkkupala! Tunnen reittäni vasten, kuinka uroksen keho saa erektion. Lajimme urokset saavat erektion vasta, kun heidän päänsä on purtu irti.

Viimeisillä vaistoillaan uroksen kädet tarraavat kehooni. En pysty irroittamaan uroksen ruumista kehostani ennen kuin parittelu on valmis, mutta olen parittelukiihkossa, enkä välitä siitä. Tahdon vain tuon pullean, rasvaisen peniksen sisääni. Vaistomaisesti uroksen penis hakeutuu vaginaani. Nytkähtelemme muutaman kerran, ja penis pumppaa siemennesteen sisälleni. Parittelu on valmis, ja uroksen eloton keho kaatuu maahan.

Otan vyöltäni veitsen ja alan leikata suuria lihakimpaleita uroksen ruumiista. Minulla on edessäni juhla-ateria, ensimmäistä kertaa elämässäni. Katselen vesi kielellä leikkaamiani punaisia, kehonesteitä tihkuvia lihakimpaleita. Lajimme urokset ovat naaraiden suurinta herkkua. Muut naaraat ovat kertoneet, että urokset ovat paljon herkullisempia kuin ne pienet jyrsijät, joita syömme tavallisesti. Lajimme kahittyi karuissa olosuhteissa, jossa ravintoa oli tuskin riittävästi. Ravitakseen naaraan sisällä kehittyviä jälkeläisiään lajissamme uros antaa naaraan syödä ruumiinsa parittelun jälkeen.

Tuoksu

Olen uinut pohjan tuntumassa kaksi päivää. Reviirini laitamilla haistoin feromonijäljen ja lähdin seuraamaan sitä. Nyt feromonit haisevat jo voimakkaina. Suolaa, ripaus merilevää, vähän rapua. Juuri tuollaiselta ihana naaras haisee. Olen jo parittelukiihkon vallassa. Tietoinen tajuntani ei enää ohjaa toimiani, vaan vahva tuoksu haisteluelimessäni uin kohti feromonien lähdettä.

Saavun naaraan luo. Hän on kooltaan nelinkertainen minuun verrattuna, lajimme sukupuolet ovat eri kokoisia. Mikä ihana vuori ihanaa hajua. Naaras haluaa leikitellä kanssani ja hän lähtee verkalleen uimaan pakoon. Minä lähden ajamaan takaa naarasta. Hajukielellä naaras viestittää koko ajan nimeään, minä vastaan omalla nimelläni. Naaras hidastaa. Uin naaraan alle ja alan kiihkoissani näykkimään hänen sähkötuntoelintään. Naaras kiemurtelee nautinnosta. Käännyn selälleni ja painan vatsani vasten naaraan vatsaa. Ripustaudun naaraaseen evieni tyvessä olevilla koukuilla. Naaras jännittää kehonsa nautinnosta kun se tuntee piikkieni uppoavan lihaansa.

Työnnän penikseni naaraan vaginaan ja nytkähtelen pari kertaa. Tunnen, kuinka siemennesteeni alkaa virrata naaraan sisään. Olen ekstaasissa. Mieleni täyttää naaraan huumaava haju, vuorimaiselta vatsaani vasten tuntuva naaras ja penikseni tuntu kun siemenneste virtaa minuutti toisensa jälkeen sen läpi. Naaras ui meidän molempien puolesta eteenpäin. Se on välttämätöntä, että kiduksemme saisivat happea. Nautin tuntiessani vatsaani vasten naaraan uintiliikkeet.

Kun siemennesteen virtaus pysähtyy, alan taas nytkyttää penistäni naaraan vaginassa. Hetken päästä siemenneste alkaa taas virrata ja ekstaasi palaa. Näin jatketaan neljä tai viisi varvia. Lopulta pussini ovat tyhjät ja irroittaudun naaraasta. Tunnen naaraan hajun edelleen, mutta se ei enää synnytä minussa tuntemuksia. Pohdin hetken sitä, kuinka sama haju voi olla omasta mielentilasta riippuen joko huumaava tai neutraali ja alan palailla takaisin reviirilleni.

Projekti

''Taloutesi on kunnossa. Pystyisit kustantamaan jälkeläisellemme koulutuksen huippuyliopistossa'', Rana sanoo. Rana on huipputason kuvataiteilijatar, minä taas johtavia kemistejä. Olen kutsunut Ranan luokseni ja ehdottanut projektia.

''Terveydentilasi on hyvä'', Rana jatkaa. ''Minun maksani ei toimi täydellisesti, mutta genomimme voidaan yhdistää niin, että jälkeläisellämme on terve maksa.''

''Juuri näin'', totean.

''Minua tosin arveluttaa kykypalettiemme yhdistäminen'', Rana sanoo. ''Minä olen hyvä visuaalisessa hahmottamisessa ja out-of-the-box ajattelussa. Sinä puolestasi huolellisuudessa, ahkeruudessa ja loogisessa päättelyssä.''

''Juuri näin'', vastaan.

Rana sanoo: ''Olin aikonut hankkia jälkeläisen toisen taiteilijan kanssa. Jälkeläisestä voisi tulla maailman johtava taiteilija. Mutta mitä tulee lapsesta, joka osaa visuaalista hahmottamista ja loogista päättelyä?''

''Se juuri oli suuri ideani'', vastaan. ''Tiede junnaa paikoillaan, ja out-of-the-box ajattelevalla tiedemiehellä olisi mahdollisuudet suuriin läpimurtoihin. Visuaalista hahmotuskykyä vaaditaan matematiikan geometrisillä aloilla, kaikkialla fysiikassa - kvanttifysiikan ja suhteellisuusteorian yhdistävä teoria on vielä keksimättä. Jopa megasynteetisessä kemiassa täytyy visualisoida biljoonista atomeista koostuvia supermolekyylejä.''

''Hyvä on'', Rana vastaa. ''Suostun. Voit luovuttaa minulle genomisi, niin tuotan jälkeläisen. Sinun täytyy tosin huolehtia hänen tieteellisestä kasvatuksestaan.''

''Tietysti'', vastaan. Tunnen kuumotusta. Ensimmäistä kerta luovutan genomini. Nopeutan puhettani ja alan luetella: ''AGACCTTCACGTACCCTTG…''

Itätuuli

Itätuuli alkaa puhaltaa heikkona. Olen odottanut sitä jo kuukauden. Lenafyrguhtea kasvaa lännessä, ja viime keväänä ei ollut sopivaa itätuulta. Lajimme elää tuhat vuotta, joten yhden kasvukauden odotus ei haittaa.

Olen ollut viime vuodet telepaattisessa yhteydessä Lenafyrgutheaan. Hän on kertoillut, kuinka regutit juoksevat pitkin hänen oksiaan, ja kuinka perds on tehnyt pesäkolonsa hänen runkoonsa. Lenafyrguthea on innoissaan siitä, että perds-pesue kasvaa hänen runkonsa sisällä. Normaalisti lajimme edustajat myrkyttävät perdsit pois. Lenafyrguthea on niin viehättävä.

Itätuuli voimistuu. Minun ei tarvitse odottaa sopivaa hetkeä enää pitkään.

Lajimme käyttää pitkän elämänsä filosofisten kysymysten pohdiskeluun. Lenafyrguthea on erikoistunut tiedon ja totuuden suhteen pohdiskeluun. Hän kertoilee, kuinka tietomme on rajoittunut käsitejärjestelmäämme, ja kuinka todellisuus ei välttämättä vastaa käsitteitämme. Lenafyrguthea pitääkin totuutta pohjimmiltaan saavuttamattomana. Emme tavoita todellista maailmaa sellaisena kuin se on. Minä olen tottunut ajattelemaan, että totuus on relaatio kielen lauseiden ja todellisuuden välillä. Näin se, mikä on totta tai epätotta on kielen lause, ja mitään kielen ulkopuolista totuutta ei ole. Lenafyrguthea on saanut minut kyseenalaistamaan käsityksiäni, ja toisaalta hän kertoo saanensa uusia ideoita minun käsityksistäni.

Tuuli on nyt tarpeeksi voimakas. Avaan heteideni ponnet ja annan siitepölyn haihtua tuuleen. Heteitäni kihelmöi ihanasti, ja niiden täyteen pakattu tuntu vaihtuu ihanaksi tyhjyydeksi. Tuuli kantaa varmasti siitepölyn Lenafyrguthean luokse. Hän antaa syksyllä pähkinöiden kasvaa niistä, regutit käyttävät pähkinöitä ravintonaan, ja siinä sivussa levittävät niitä ympäri metsää.

Samanlaiset

Baarissa hän tulee luokseni ja pullistaa käsivartensa lihasta. Minä pullistan vastaukseksi omaani. Minun lihakseni on yhtä suuri ellei suurempi kuin hänen. Toteamme toistemme lihakset kelvollisiksi ja menemme tanssimaan.

Tanssissa ei ole viejää ja vietyä, johtajaa ja seuraajaa, vaan sanattomasti sopeudumme toistemme liikkeisiin. Tässä tulee testattua sekä se, kuinka kumpikin keksii uusia liikkeitä että toisen huomiokyky, kuinka toinen toistaa liikkeet. Tanssimme hurmiossa, ja sitten poistumme asunnolleni käsi kädessä.

Asunnolla makaamme sängylläni kylkiasennossa kasvot vastakkain ja hyväilemme toisiamme. Sitten alamme hyväillä toistemme peniksiä. Se on erityinen luottamuksenosoitus. Peniksemme muuttuvat toistemme kosketuksesta teräväkärkisiksi.

Kysyn: ''Nytkö?'' Hän vastaa: ''Joo.''

Lantiomme painautuvat yhteen ja tunnen kivunvihlaisun, kun hänen peniksensä lävistää ihoni sekä kudokseni ja löytää tiensä kohtuuni. Samalla tunnen kihelmöintiä omassa peniksessäni, kun se uppoaa hänen kohtuunsa.

Olemme hermafrodiitti laji. Jokaisella yksilöllä on sekä uroksen että naaraan lisääntymiselimet. Lisääntyminen vaatii urokselta vähemmän panosta kuin naaraalta, joten yksilölle olisi edullista toimia yksinomaan uroksen roolissa. Niinpä luonto on tehnyt meille uroksena toimimisen vaikeaksi. Helppoa tietä toisen kohdulle ei ole, vaan se vaatii haavan tekemisen toisen kehoon.

Hurmiossa hieromme peniksiämme toistemme lihaa vasten. Sitten siemenneste alkaa virrata, minun peniksestäni hänen kohtuunsa ja hänen peniksestään minun kohtuuni. Tunnen, kuinka aivoni ovat endorfiinien marinoimat.

Sitten siemennestevirrat ehtyvät ja vedämme peniksemme pois. Jäämme sängylle makailemaan endorfiinipöllyssä. Kohta endorfiinipölly laskee, ja sitten iskee kipu. Penisten tekemiin haaavoihin alkaa koskea, mutta se aika ei ole vielä.

Pussi

Aterian jälkeen Jena työntää kätensä taskuihinsa ja pyörittelee niitä siellä näkyvästi. Eleestä rohkaistuneena uskallan ehdottaa, että lähtisimme minun luokseni. Jena vastaa myöntävästi, kuten arvelinkin, ja pyydän tarjoilijalta laskun. Kun lasku tulee, avaan kangasrullan, jossa säilytän pienesineitäni ja annan pari kolikkoa maksuksi. Tavaroiden kantaminen kangaspussissa olisi näppärämpää, mutta pussi on liian feminiininen minulle.

Kävellessämme meille Jena tarttuu käteeni. Hän ohjaa kätemme taskuunsa, ja se tuntuu lämpimältä. Käsi kädessä ja kädet Jenan taskussa taitamme matkaa.

Meillä alamme heti riisuutua. Jena jättää vain alusvaatteet päälle: Pikkarit, jotka peittävät sukuelimet ja kangaskaistaleen, joka peittää hänen pussinsa suun. Kangaskaistale on kapeankapea, valtaosa vatsasta jää selvästi näkyviin. Jena oli selvästi varautunut näyttämään seksikkäältä. Suutelemme, ja ujutan toista kättäni kangaskaistaleen alta Jenan pussiin. Jena ei vastustele. Riisun Jenan alusvaatteet, työnnän molemmat käteni Jenan pussiin ja etsin nännit.

Monien lajien naarailla on planeetallamme pussi, johon vastasyntyneet poikaset kiipeävät heti synnyttyään kehittymään pariksi kuukaudeksi. Meidän lajimme on ainoa älyllinen laji planeetallamme, ja meidän lajillamme pussi on kehittynyt erogeeniseksi alueeksi.

Pyörittelen Jenan nännejä sormissani, ja Jenan keho alkaa nytkimään. SItten seuraa seksin paras kohta. Vedän käteni pois ja työnnän pääni pussiin niiden sijaan. Huumannun feromonien tuoksusta, joita pussi erittää runsaasti. Pyörittelen päätäni pussin seiniä vasten ja näykin Jenan nännejä. Samalla pidän kättäni hänen vaginansa suulla. Vagina ei ole vielä tarpeeksi kostea.

Hyvänolontunne valtaa kehoni, kun aivoni reagoivat Jenan feromoneihin, ja hinkkaan päätäni pussin seiniä vasten. Sitten Jenan nytkiminen voimistuu, ja tunnen kosteutta kädelläni. Jenan vagina on tarpeeksi märkä. Endorfiinipöllyssä vedän pääni pois pussista, ja työnnän lantiomme yhteen. Penikseni työntyy Jenan vaginaan, ja saamme yhtaikaiset orgasmit. Työntelen orgasmista itsekontrollini menettäneenä penistäni pari kertaa edestakaisin ja saan siemensyöksyn.

Panon jälkihöyryissä makailemme sängyllä. Jenan käsi on kiertynyt ympärilleni, ja minun käteni on Jenan vatsalla, sormenpäät pussissa.

Lento

Kaikki alkoi siitä, kun olin tehnyt tavallista uhkarohkeamman syöksyn korkealta veden pintaan nappaamaan kalan. Onnistuin nappaamaan sen ilman, että edes siipien kärkisulille roiskui yhtään vesipisaraa. Eräs uros huomasi syöksyni, ja kun olin taas päässyt korkeuksiin, hän lensi logaritmisen spiraalin muodossa. Viimeisestä kierroksesta tuli vähän liian kapea, niin en ollut vielä vaikuttunut. Lähdin verkkaalleen lentämään poispäin.

Äijä ei siitä lannistunut, vaan alkoi lentää erilaisia solmukuvioita edelläni. Siinä tuli selväksi, että tuo jätkä hallitsee matemaattisen solmuteorian. Ajattelin antaa hänelle mahdollisuuden. Edessämme oli sopivasti termiikki, ja lähdin hitaassa korkkiruuvimuodossa ottamaan korkeutta. Äijä lensi korkkiruuvin keskeltä kuin salama ohitseni. Oli siinä varmaan lentolihakset kovilla. Nam! Mikä vauhti!

Ajattelin seuraavaksi katsoa, miten seuraaminen onnistuu, ja aloin tehdä rahdom kaarroksia. Ukko lensi vierelläni tehden täsmälleen samat kaarrokset kuin minä. Huomiokyky siis pojulla kunnossa. Sitten syöksy veden pintaan. Äijä seurasi, ja nousi ilmaan niin, että rintasulat eivät ihan hipaisseet veden pintaa.

Sit oli taas termiikki rantakallioita vasten, ja ajattelin, että pannaan äijä koville. Yksi nopea nousu onnistuu keneltä tahansa, mutta se ei tälle tytölle riitä. Hidasta korkkiruuvia siis ylöspäin, ja ukko painaa keskeltä ohi. Tunsin pikku pirun sisälläni, ja ajattelin, että nyt otetaan miehestä mittaa olan takaa. Kolmas kerta samaa, eikä se edes tuntunut väsyneeltä.

Solmuteorian se hallitsi, mut logariminen spiraali ei ollut ollut täydellinen, ja tälle tytölle ei riitä kuin täydellisyys. Saapi äijä esitellä matemaattisia taitojaan. Lensin käyrän y=x2 muodossa, ja mun paraabelithan on täydellisiä. Ukko vastasi käyrällä y=x3. eikä tällä kertaa tullut heittoa. Sit mun y=x4, ja ukon y=x5. Hyväksyttävä suoritus.

Näytin vihreää valoa pitkällä liidolla, ja aloimme lähestyä toisiamme spiraalimuodossa. Spiraalin keskellä kloaakkiaukkojemme suut kohtasivat pikaisesti, ja siittiöt siirtyivät jätkän kloaakista mun kloaakkiin.

Nyt istutaan raskaasta parittelulennosta uupuneina vierekkäin rantakoivun oksalla. Eiköhän tästä muna seuraa.

Henkilapsi

Viime aikoina materiaaliseen todellisuuteen on alkanut kehittyä materiasta koostuvia älyllisiä olentoja. Koemme heidät uhkaksi. Hehän voivat aikaa myöten saavuttaa tasomme ja tuhota meidät. Olemme jakaantuneet kahteen puolueeseen. Toisen mukaan materiaaliset älyt on tuhottava heti alkuunsa. Meidän puolueemme mukaan meidän on ohjailtava materiaalisten olioiden kehitystä niin, että ne ymmärtävät harmonian periaatteet ja osaavat elää rauhassa.

Emme saa kiistaa ratkaistua. Niinpä minä ja tuhopuolueen johtaja, Kornum, tuotamme jälkeläisen, ja jälkeläisen mielipide ratkaisee. Materiaaliset olennot ovat meihin verrattuna äärimmäisen lyhytikäisiä, joten ne tuottavat jälkeläisiä jatkuvasti. Me lisäännymme vain tällaisissa erikoistilanteissa.

Materia on alhaista. Materiaalinen elämä on tuhottava. Kornum on näemmä jo aloittanut tunkeutumisen mieleeni. Mieltemme on yhdistyttävä väliaikaisesti, että jälkeläinen saa alkunsa. Henki on ylevää ja säilyttämisen arvoista. Materia on sotkuista, likaista ja tuhoaa lopulta itsensä. Emme menetä mitään, jos joudutamme tuhoa. Suojaamme vain itseämme.

Kornum on todella aggressiivinen. Minun täytyy pinnistellä saadakseni ajatukseni huomioiduiksi. Kyllä, materia on nykymuodossaan alhaista, mutta sillä on kehityspotentiaalia. Me voimme muokata materiaalisia älyjä ja saada niistä kehittymään jotain kaunista.

Koko materiaalinen todellisuus on tuhottava. Vain se varmistaa tulevaisuutemme. Tai voimmehan me kehittää oppijärjestelmiä, joihin saamme materiaoliot uskomaan. Muttaa toisaalta, materiaoliot ovat kehittyneet evoluutiossa, ja kilpailuvietti on heihin sisäänrakennettuna. Tai onhan heille jo kehittynyt kulttuuri, jonka ohjaileminen on mahdollista. Kulttuuri on heille merkittävämpi kuin biologia. Ei. He vain tuhoavat ja lisääntyvät. Aika ristiriitaisia nämä ajatuksemme. Tuhoamisella ja ohjailemisella on molemmilla puolensa. Eihän tämä yhdistynyt mielemme onnistu pääsemään mihinkään johtopäätökseen.

Ehkä tuhoaminen ja ohjaileminen ovat kumpikin vääriä vaihtoehtoja. Materiaaliset rakenteet ovat kauniita. Materia muodostaa monimutkaisia komplekseja, ja materiaalisen älyllisen olion aivot ovat tuon kehityksen huipentuma. Vai onko materia sittenkin alhaista? Ohjaileminen ja tuhoaminen taitavat ainoat vaihtoehdot. Tai jos sittenkin antaisimme materiaalisten olioiden kehittyä rauhassa? Ei, vaan pakko puuttua jotenkin. Mutta voimmehan me luoda rauhanomaiset diplomaattisuhteet. Ei sen tarvitse tarkoittaa holhoamista.

Yhtäkkiä olemme kolme erillistä mieltä. Olen taas vankasti sitä mieltä, että ohjaileminen olisi oikea tie, mutta tiedän, ettei mielipiteelläni ole merkitystä. Me valitsemme uuden johtajamme mielipiteen, jonka mukaan materiaaliset oliot saavat kehittyä rauhassa omien lainalaisuuksiensa mukaan, ja me luomme ystävälliset mutta kunnioittavat suhteet.

Ratsut

Laitan ratsuni ruuan valmiiksi ja annan sille telepaattisen käskyn tulla syömään. Ratsu saapuu ruokapaikalleen. Silloin kuulen oven avautuvan, ja kumppanini Belak saapuu ratsuineen sisään.

Mieleni perukoilla aistin ratsuni mielentilat. Ratsu-uroksen saapuminen saa minun ratsuni hormonit hyrräämään.

''Hejkikin ratsu kuoli tänään'', Belak sanoo.

Minun on vaikea keskittyä puolisoni sanoihin, koska ratsuni parittelukiihko on valtaamassa mieleni. Olemme symbioottinen kahden lajin kokonaisuus, ratsu ja ratsastaja. Ratsastaja tekee muut päätökset parivaljakon edestä, mutta ratsu päättää, milloin paritellaan. Saan kuitenkin telepaattisesti hillittyä ratsua hiukan. Puolisollani on liian tärkeää asiaa.

''Mitä tapahtui?'' kysyn.

''Hejkik joutui rojien rakentamaan ansaan'', Belak sanoo. ''Seiväs lävisti ratsun rinnan.''

Belakin ratsu on haistanut minun ratsuni hormonit, ja Belakillakin on selviä vaikeuksia keskittyä keskusteluun.

''Pitääkö meidän ottaa Hejkik viimeisiksi päivikseen luoksemme?''

Ratsastaja kuolee parin päivän sisällä ratsun kuolemasta.

''Ei. Hän meni Yrikin luokse.''

Enää Belak ei pysty hillitsemään ratsuaan. Minun ratsuni nousee seisomaan, ja Belakin ratsu rientää nostamaan eturuumiinsa minun ratsuni takaruumiin päälle. Ratsujen kiima vaikuttaa telepaattisesti ratsastajiin, ja niinpä minä hyppään Belakin syliin. Istumme niin, että kätemme ovat kietoutuneet toistemme vartaloiden ympäri, ja rintamme koskettavat toisiaan.

Tunnen sen, mitä ratsuni tuntee, Belakin ratsun raa'an alkuvoiman, kun tämä työntää kookkaan peniksensä ratsuni vaginaan. Samalla kymmenet Belakin rinnassa olevat hujaolokkeet alkavat kietoutua omien hujaulokkeideni ympärille.

Belakin ratsu aloittaa rajun pumppausliikkeen minun ratsuni vaginassa, ja tunnen noiden jalojen eläinten voiman. Samalla Belak kiusoittelee hujaulokkeillaan minun hujaulokkeitani. Olemme rakastelleet satoja kertoja, joten Belak tietää tarkkaan, kuinka hujaulokkeitani pitää koskea. Vaikka tunnen Belakin ratsun rajun alkuvoiman mieleni taustalla, pystyn silti nautiskelemaan Belakin kosketuksen hienostuneisuudesta.

Alan vastailla Belakin kiusoitteluun, ja hän keksii yhä uusia tapoja tehdä hujaulokkeillaan minun kiusoitteluni tyhjäksi. Näin jatketaan pitkään, kunnes rintani ihohuokoset alkavat vähitellen aueta. Ratsuni vagina alkaa olla hellä ison peniksen pumppausliikkeestä, mutta koen ratsuni kivunkin nautintona. Kehoni alkaa väristä, ja Belak ohjaa hujaulokkeensa minun ihohuokoseni kohdalle. Belakin ratsu aistii tämän ja alkaa takoa entistä lujempaa.

Sitten siittiöt vapautuvat Belakin hujaulokkeista ja löytävät tiensä minun ihohuokosiini. Belakin ratsu saa samalla siemensyöksyn, ja tunnen, kuinka Belak alkaa kouristella ratsunsa orgasmin kourissa. Minä olen niin Belakin taitavan hujaulokkeiden käytön ja hänen ratsunsa uljaan voiman huumaannuttama, että minäkin laukean. Ratsuni alkaa mylviä täyttymyksestä aistiessaan minun laukeamiseni.

Sitten hiljaisuus laskeutuu taloomme. Ratsumme loikovat pilttuussaan, ja me keittiön lattialla, jossa satuimme olemaan silloin kun ratsumme päättivät paritella.

Kiima

Pari päivää on tuntunut siltä, että voisi saada kyrpää sisäänsä. Niinpä varaan budoaarin kahden päivän päähän ja jätän lehteen ilmoituksen:

''KIIMA budoaarissa numero 16386 hetkestä 5788 4566 234 eteenpäin. Minä: Tulot 124 freitä vuodessa, äänitaiteilija, erinomainen yleissivistys.''

Ilmoitus sisältää myös kuvani.

* * *

Riisuudun budoaarissa ja astun odotushuoneeseen. Viisi urosta on saapunut. Lihaskimppu kiinnittää heistä huomioni. Vinkkaan hänet budoaariin.

Budoaarissa asetun lavitsalle makuulle, ja uros aukaisee fvhj-vaatteensa paljastaen kyrpänsä. Hän työntää kyrpänsä vaginaani ja alkaa työnnellä. Näen ekstaasin ilmeet hänen kasvoiltaan. Kaltaiseni valionaaraan paneminen on uroksille taivas. Parin minuutin jälkeen uros ruiskuttaa lastit vaginaani. Maistan fyysisen kyvykkyyden hänen siemennesteessään.

Poistumme odotushuoneeseen ja uros lähtee. Paikalle on tullut uros, jolla on akademian tunnusmerkit vaatteissaan.

''Kuinka monta erytheä on yhdessä desnnassa?'', kysyn.

Uros näyttää tuskaiselta. ''17.''

Väärä vastaus, niitä on 97. Kuka tahansa akateemikko olisi tiennyt oikean vastauksen, joten tyyppi yritti huijata tunnusmerkeillä, joihin hänellä ei ole oikeutta. Huomaan odottelijoiden joukossa toisenkin akateemikon ja esitän saman kysymyksen.

Tällä kertaa saan oikean vastauksen. Vinkkaan uroksen kanssani budoaariin, ja parittelu toistuu. Hänen siemennesteessään maistan älykkyyden ja luonteenlujuuden vahvana, erittäin onnistunut valinta.

Odotushuoneeseen on tullut toinen lihaskimppu, jonka muskelit ovat edellistä lihaskimppua suuremmat. Nähdessäni hänet kiroan valintaani, tämä uusi tyyppi olisi ollut parempi. Vaikka järjellä tunnistan uroksen kyvykkyyden, tunnetasolla hän tuntuu minusta vastenmieliseltä. En pysty parittelemaan kahden samantyyppisen uroksen kanssa yhdellä kertaa.

''Laulakaa 'tahdon olla rynds' '' käsken odotushuoneessa olevia uroksia.

Kuorolaulu alkaa, mutta kukaan ei tee laulutaidoillaan vaikutusta. Niinpä vinkkaan parhaiten pukeutuneen budoaariin. Kalliit vaatteet vaativat ainakin kykyä haalia omaisuutta. Hyödyllinen kyky sekin.

Sama toistuu kymmeniä kertoja. Uroksia tulee ja menee odotushuoneesta, ja valikoin heitä panolle. Olen tyytyväinen urosten ekstaattisiin kasvoihin. Olen kaunis, hyvä pano. He saavat nautintonsa. Minun nautintoni on edessäpäin.

Loputa olen paritellut tarpeeksi, ja vinkkaan urokset odotushuoneesta matkoihinsa. Nyt alitajuntani alkaa koostaa optimaalista jälkeläisen genomia omasta dna:stani ja äsken keräämästäni dna:sta. Yöllä dna-rakenteet tulevat uniini, ja ne unet ovat suloisia.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License